Nukuin viime yön vähän huonosti. Yleensä niin käy aina, jos tiedän, että pitää herätä aamulla aikaisin. Tämä saattaa tuntua joistakin liioitellulta, sillä toimistoni on kotona makuuhuoneen vieressä. Työmatka oli eilenkin aamulla noin seitsemän metriä.

Sunnuntaina meillä viettiin arkeen paluu juhlaa siivoamalla, katsomalla päiväkotiin ja kouluun syysvaatteet (taasko meni vuosi?) ja valmistamalla tämän viikon ruuat valmiiksi. 

Lisäksi pyörittelin kalenterin viikkosuunnitelmia parinkin viikon päähän. Lopulta mies tuskastui, kun luettelin kyydityksiä ja päiväkotiin viemisiä. Sopiiko jos sanot aina edellisenä iltana, mitä seuraavana päivänä tapahtuu?

Mieheni on luonteeltaan tyyppi, joka ajattelee aina, että asiat kyllä järjestyvät. Minun taas tekisi mieli karjua, että kai ne järjestyvät, kun joku niitä tässä järjestää. 

Kyllä minäkin pohjimmiltani tiedän, että ne järjestyvät. En vain pysty relaamaan ennen kuin tiedän miten, monelta ja kenen toimesta. Kun nämä selkeitä, pystyn näiden aikataulujen reunaehdoilla relaamaan. Silloin en taas pidä niistä yllätyksistä, koska sellaiset tarkoittavat käytännössä yötöitä.

Laskeskelin, että olen onnistunut spottaamaan tähän elokuulle viisi pidempää haastattelua, kirjan esimateraalin viimeistelyn sekä reilu kymmenkunta palstakeikkaa (ihana kun ne alkoivat taas!). Lisäksi tällä blogirintamalla on luvassa uusia tuulia, joihin piti varata aikansa.

Laiska se töitään luettelee, mutta kun järjestettävänä on viikonloppuisin kolmet lasten juhlat sekä visiittejä rippi -ylioppilas- sekä syntymäpäiväjuhliin, spontaaneille hommille ei nyt vain jää sijaa. 

Olen sitä mieltä, että tällaisessa tilanteessa kalenterinatseilu ei ole liioteltua!

Tätäkin on se freelancer-yrittäjän vapaus; helleviikonloppuna kirpaisi hitusen painaa töitä, vaikka onneksi ehdin molempina päivinä myös aurinkoon.

Olen myös sitä mieltä, että harvoin antoisimmat asiat elämässä ovat niitä helpoimpia. Äitiys ja intohimotyö; nyt elokuussa niiden molempien eteen vaaditaan enemmän, kun kaikki taas alkaa. 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogissa liikutaan kurahousuviidakosta Cheekin kainaloon, tehdään tukka takussa haastatteluita punaisilla matoilla, juodaan liikaa pepsiä ja katsotaan liian myöhään Netflix-sarjoja. Blogi jatkaa usein viihdemailman tapahtumien ja ilmiöiden peilaamista siitä, mihin Me naiset -lehteen toimittamani Radalla-palsta jää.

Ja koitetaan löytää kuulua tasapainoa tämän kaiken välillä.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen yrittäjä-toimittaja-tietokirjailija ja kolmen lapsen äiti, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

INSTAGRAM

galawoman

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2018
2017

Kategoriat

Instagram