Kuuma, kuumempi, kesätyö muumina.  Kuva: Tatu Lertola
Kuuma, kuumempi, kesätyö muumina. Kuva: Tatu Lertola

Leppoisa kesätyö vai hellepäivän painajainen? Tykkimäen sammakko, Puuha-nalle ja muut huvipuistojen maskotteina työskennelleet paljastavat oudoimmat muistonsa.

Hiki virtaa helteessä, lapset potkivat, mutta pukahtaakaan ei saa. Maskotin työpäivän kohokohtia ovat ihanat lapset, rankinta kuumuus ja huonosti käyttäytyvät vanhemmat.

Puuha-nalle, Tykkimäen sammakko, Pikku Myy ja muut maskotteina työskennelleet paljastavat oudoimmat muistonsa.

Potkittu Puuha-nalle

”Olin Puuhamaassa kesätöissä ja ajauduin tekemään Puuha-nallen hommaa. Se oli 15-vuotiaalle aika kiva, suht vapaa kesätyö. Kuvia otettiin aina. Olen aika monessa perhealbumissa. Kukaan ei vain tiedä sitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jotkut vanhemmat saattoivat sanoa lapsilleen, että menepäs potkimaan Puuha-nallea. Pikkuiset kävivät ihan päälle. En saanut sanoa mitään, koska maskotit eivät saa puhua. Seuraavalla kerralla puvun sisällä voi olla eri tyyppi, ja nallella onkin sitten ihan eri ääni. Isossa puvussa pystyi kuitenkin vahingossa astumaan varpaille. Pieni vilppi on sallittua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Älyttömän kuuma siinä tuli. Puvun sisällä saattoi olla 50–60 astetta lämmintä. Se ei ole huonokuntoisen hommaa. Joskus kun olin tulossa takaisin kierrokselta, otin pään vähän liian aikaisin pois. Lapset alkoivat itkeä ja huutaa.”

Vastustajan maalille tuulettava maskotti

”Olin pari kertaa jääkiekkojoukkueen maskottina SM-liigan peleissä. Valehtelin haastattelussa, että olen tosi suuri lätkäfani. Oikeastihan en ollut käynyt ikinä yhdessäkään matsissa. Kun sitten menin sinne ensimmäisen kerran ja koetin tihrustaa peliä puvun ”pään” läpi, en tajunnut siitä yhtään mitään. Ainakin pari kertaa tuuletin vahingossa näkyvästi vastapuolen maalille.”

Hässivät muumit

”Olin Muumimaailmassa töissä, kun iltapäivälehdissä uutisoitiin, että joku oli nähnyt muumityöntekijät hässimässä yhden puvun sisällä. Kukaan meistä ei tajunnut, miten niin muka voisi käydä, koska ne puvut eivät todellakaan ole joustavia tai löysiä. Mutta pitihän sitä kokeilla! Niinpä tunkeuduimme kaverin kanssa pukeutumistilassa yhteen muumipukuun ja toivoimme, ettei esimies näe. Ne olivat elämäni tuskallisimmat minuutit. Ei ollut mitenkään eroottista.”

Sammakot edustustehtävissä

”Ollessani Tykkimäellä sammakkona meidän sammakoiden piti edustaa erilaisissa tilaisuuksissa ympäri naapurikyliä. Eräänä aamuna taksin piti tulla hakemaan meitä huvipuistosta ennen sen aukeamista. Olimme hieman myöhässä ja juoksimme puvut päällä pihalle, mutta taksia näkynyt missään. Hetken ihmeteltyämme terraarion hoitajat tulivat taksikuskimme kanssa ja esittelivät meidät. Taksikuski oli käynyt hakemassa sammakoita terraariosta ja kovasti miettinyt, miksi toimitusjohtaja oli vaatinut firman hienointa autoa.

Työ oli fyysisesti kuumuuden takia tosi rankkaa, mutta antoisinta olivat lapset. Useimmat pelkäsivät jättimäisiä sammakoita, itkivät tai juoksivat karkuun, osa jopa potki. Pari kertaa jouduttiin turvautumaan vartijoihinkin.”

Henkiin herännyt Pikku Myy

”Näyttelin monta kesää pikku Myytä Muumimaailmassa. Usein mietin, millaista olisi, jos satu olisikin totta ja muumit olisivat oikeita. Siksi testailin sitä eri tavoilla. Kerran esimerkiksi kuvasimme koko päivän mainoksia ja menin muutaman tunnin kuvaustauollani salaa yksin Muumitaloon nukkumaan Muumipapan ja Muumimamman sänkyyn. Usein myös viivyttelin työpäivän jälkeen niin, että kaikki asiakkaat ja muut työntekijät olivat lähteneet saaresta, ja sitten tepastelin yksinäni pikku Myy -puvussa Muumilaaksossa. Kokeiluista tuli kieltämättä vähän sekopäinen, joskin taianomainen, fiilis.”

Nestehukka helteessä

”Kesä oli superkuuma. Joka päivä paistoi aurinko, ja huvipuiston eläinmaskottien puvut olivat paksua neopreenin tyyppistä materiaalia. Hiestä märän puvun sisällä oli päivän mittaan koko ajan epämiellyttävämpää, ja piti yrittää keksiä juttuja, joissa ei tarvinnut liikkua, puhua eikä leikkiä lasten kanssa. Kävimme joka päivä katsomassa taikurin näytöksen, jossa sai rauhassa nuokkua puvun sisällä, ja teimme useat kierrokset maailmanpyörässä ja muissa laitteissa, joissa tuuli tuiversi koko ajan maskin sisään. Pahinta oli kuitenkin ruokamyrkytys, jonka sain erään työpäivän loppupuolella. Työpäivää oli pari tuntia jäljellä ja köyhänä opiskelijana yritin tsempata kipeästä ja möyrivästä mahasta huolimatta. Kotimatkalla meinasinkin sittenkin pökertyä nestehukasta.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla