Ei saa pestä vedellä. Vai saako sittenkin? Kuva: Shutterstock
Ei saa pestä vedellä. Vai saako sittenkin? Kuva: Shutterstock

Uskaltaisiko uhmata vesipesu kielletty -merkkiä?

Vaatekappaleiden hoito-ohjeista saattaa löytyä vesipesun kieltävä merkintä. Jokaisen puseron ja hameen kiikuttaminen pesulaan on kuitenkin paitsi vaivalloista myös melko kallista.

Pakko siis tunnustaa: olen pessyt vaatteita käsipyykissä kuivapesumerkinästä huolimatta – eikä niille ole käynyt kuinkaan.

Voiko vaatteita siis toisinaan pestä varovasti vedellä vaikka niissä olisikin vesipesu kielletty -merkintä?

Marttojen kehittämispäällikkö Teija Jerkun mielestä hoito-ohjeita tulisi aina noudattaa.

– On omalla vastuulla, jos vaate menee pilalle sen takia, että hoitomerkintöjä ei ole noudatettu. Vesipesu kielletty -merkki on tekstiilissä jostain syystä. Voi olla, että kuitu on sellainen, ettei se kestä vettä tai vaatteessa saattaa olla vesipesuun sopimattomia paljetteja tai koristenappeja, Jerkku sanoo.

Jerkun mielestä hoito-ohjeisiin kannattaa kiinnittää huomiota jo ostopäätöstä tehdessä.

– En viitsi ostaa sellaisia tuotteita, joita ei voi vesipestä, etenkään, jos kyseessä on käyttövaate. Ostaessa kannattaa ottaa huomioon se, että kemiallisen pesun vaativan tuotteen käyttökustannukset kasvavat hieman pesulalaskujen myötä.

Vai voiko sittenkin?

Tekstiilisuunnittelun professori Pirjo Kääriäinen on hieman eri linjoilla Marttaliiton kanssa.

– Monen vaatteen pesuohjeista löytyy vain kuivapesu -merkintä monesti vain varmuuden vuoksi, sillä silloin vastuu pesutuloksesta siirtyy ammattilaiselle, Kääriäinen sanoi aiemmassa Me Naisten haastattelussa.

Toki kaikkien vaatteiden kohdalla onneaan ei kannata lähteä kokeilemaan.

– Jos kyse on miesten juhla-asusta, puvusta, kannattaa se viedä pesulaan ammattilaisten pestäväksi ja käsiteltäväksi.

Miesten pukujen lisäksi myös esimerkiksi villakangastakkien ja naisten jakkujen kohdalla kannattaa kiltisti noudattaa vesipesun kieltävää merkkiä.

Upeiden huulien salaisuus on sekä ihonhoidossa että silmää hämäävässä meikissä.

Ohuetkin huulet ovat ihan hyvät huulet, mutta jostakin kumman syystä tällä hetkellä vallalla tuntuu olevan ajatus, että isompi on parempi.

Muhkeammat huulet saadakseen ei kuitenkaan tarvitse mennä pistoshoitoihin, sillä hyvällä hoidolla ja huolellisesti tehdyllä huulimeikillä saa halutessaan roppakaupalla pulleutta.

1. Paras kosteuttaja = silmänympärysvoide

Jos huultensa haluaa näyttävän pulleammilta, kosteutus on olennaista. Mieti vaikka rusinaa; se on viinirypäle, josta kosteus on poistettu.

Vielä huulirasvaakin parempi kosteuttaja saattaa olla silmänympärysvoide. Se on tarkoitettu ohuelle iholle, ja sen koostumus imeytyy tehokkaasti. Hyvän yönaamion saa, kun levittää huulille ja niiden ympärille ensin silmänympärysvoidetta, ja voitelee huulet vielä huulirasvalla, Popsugar-sivuston artikkelissa vinkataan. Jos huulet ovat kuivat ja rohtuneet, kuorinta auttaa voiteita imeytymään ja tekee huulten pinnasta tasaisemman.

Silmänympärysvoide sopii hyvin myös huulimeikin alle, jos huulirasva tekee huulista liian tahmaisen ja liukkaan tuntuiset.

2. Rajaa vaalealla

Tehokas tapa lisätä huuliin muotoja on rajata ne reunojensa ulkopuolelta valkoisella kynällä tai hieman ihon sävyä vaaleammalla peitevoiteella ja häivyttää huolellisesti. Vaalea korostaa ja saa huulet näyttämään pulleammilta – katso vaikka The Beauty Department -sivuston ennen ja jälkeen -kuvat.

Jos haluaa viedä huulicontouringin vielä pidemmälle, alahuulen alle voi lisätä kevyesti tummaa varjostusta. Korostusten ja varjostusten ideana on, että vaalea tuo esiin ja tumma pienentää – niitä yhdistämällä kasvoille voi luoda vaikka minkälaisia muotoja.

3. Meikkaa pulleammiksi

Jos huulet ovat jo valmiiksi suuret, ne näyttävät suurilta myös kirkkailla ja tummilla väreillä maalattuina. Parhaiten huulia pullistaa kuitenkin vaaleus ja kiilto, joten nudesävyt ja huulikiilto ovat aina varmoja valintoja.

Kirkkaanpunaisetkin huulet voi saada suuremmiksi rajaamalla niitä aavistuksen isommiksi ja lisäämällä huulten keskiosaan vaaleutta, joka luo illuusion muodoista. Siihen voi käyttää vaaleampaa huulipunaa, valoa heijastavaa korostustuotetta tai valkoista rajauskynää. 

Marie Claire -sivusto neuvoo punaamaan ensin huulet ja piirtämään sen jälkeen valkoisella meikkikynällä huulten keskiosaan pystysuuntaisen viivan. Kun viivan häivyttää huolelliseti huulipunan sekaan, se vaalentaa punaa huulten keskeltä hieman eli saa aikaan pullistavan efektin.

Kun kynsilakanpoistoaine ei auta, täytyy tarttua mihinkäs muuhunkaan kuin vanhaan kunnon vetyperoksidipulloon.

Värikkäiksi lakatuilla kynsillä on yksi ikävä varjopuoli. Kun lakka poistetaan, kynsiin saattaa jäädä keltainen sävy, johon ei auta huolellinenkaan kynsilakanpoistoaineella hinkkaaminen.

Marie Claire kertoo jutussaan, mikä auttaa: vetyperoksidi.

Dermatologi Dana Sternin mukaan ensin kannattaa kuitenkin selvittää kellastumisen syy. Jos kynnet ovat jatkuvasti keltaiset, syypää ei välttämättä ole kynsilakka. Niin sanottu keltaisten kynsien syndrooma, jossa kynnet ovat paksuuntuneet ja käyrät, voi olla merkki terveysongelmista.

Jos kynnet tuntuvat normaaleilta, kellastumisen aiheuttaja on mitä todennäköisimmin kynsilakka. Värjäytymistä voi ehkäistä käyttämällä aluslakkaa.

Dana Sternin mukaan pieniä värjäytymiä voi yrittää poistaa harjaamalla kynnen pintaa valkaisevalla hammastahnalla ja kostealla kynsiharjalla. Jos se ei auta, hän suosittelee vetyperoksidiliuosta.

Näin kynnet saa valkaistua:

  1. Laita mukin tai kupin pohjalle sen verran vettä, että saat upotettua sormenpääsi nesteeseen. Sekoita joukkoon 3–4 ruokalusikallista vetyperoksidia. Vetyperoksidia myyvät apteekit, joista kannattaa kysyä sopivaa sekoitussuhdetta kynsien turvalliseen valkaisuun, sillä vetyperoksidia voi olla myynnissä erivahvuisina liuoksina.
  2. Upota kynnet liuokseen kahdeksi minuutiksi.
  3. Harjaa kynsien pintaa puhtaalla ja pehmeällä, liuokseen upottamallasi hammasharjalla.
  4. Huuhtele ja kuivaa kädet ja levitä käsivoidetta. Jos värjäytymät eivät poistu ensimmäisellä käsittelyllä, Stern suosittelee liottamaan kynsiä kaksi tai kolme kertaa viikossa, kunnes keltaisuus on poissa.