tapasin uuden miehen...

Vierailija

ja vietettiin matkalla melkein koko viikko yhdessä. Puhuttiin kaikesta mahdollisesta ja tultiin läheisiksi, sekä henkisesti että fyysisesti. Juteltiin siitä, mitä kumpainenkin elämältään odottaa ja haluaa, entisistä suhteista, lapsista, perheestä, ihan mistä vaan. Loppujen lopuksi oli ihan sellanen pariskunta-olo, vaikka ei mikään pariskunta ollakaan. Siis tehtiin kaikki yhdessä.

Sitten ongelmaan. Tietenkin. Mies on vasta eronnut, ja entinen asuu vielä yhteisessä, koska ei ole saanut vielä uutta asuntoa. Tosin eivät asu saman katon alla, eli tilapäisesti nainen asuu yksin entisessä yhteisessä kodissa. Senpä takia emme ole nähneet matkan jälkeen - tai näin on ainakin ollut puhe, että odotetaan kunnes hän muuttaa jne. Itsellä vaan alkaa kärsivällisyys loppua, en ole kovinkaan kärsivällinen henkilö;) Pidän miehestä aidosti ja paljon, mutta juttu menee vähän käänteisesti, kun ehdin hänen seuraansa jo tottua ja tietyllä tavalla ehkä odottaakin jotain jatkoa, vaikka yritin olla tekemättä niin. Jotenkin lipsahti... Pelkään, että kiinnostus hänen puoleltaan loppuu. Hän on tosin luvannut suoraan kertoa, jos näin käy. Olemme nyt olleet yhteydessä lähes päivittäin. En tiedä, olemmeko ystäviä vai mitä... ystävät eivät kai yleensä harrasta seksiä keskenään - mutta siitähän on nyt vähän aikaa!;) Jaha, en oikein voi uskoa, että kirjoittelen tätä tänne, taidan olla aika lopussa!;) Haluaisin asian mahdollisimman nopeasti jotenkin "selväksi", mutta en tiedä mitä tekisin... kommentteja toivoen!

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Missä tämä mies asuu sitten? En ymmärrä miksette voisi tavata vaikka ex-vaimo asuu heidän entisessä kodissaan yksin, miten se vaikuttaa teidän tapaamiseen? Itse erotessamme jouduimme asumaan vuoden yhteisessä kodissa mutta koska asiat oli puhuttu selviksi niin reilusti sovimme milloin oli kummankin viikonloppu tulla ja mennä, siksi en oikein ymmärrä miksi te ette voisi tapailla?

Vierailija

Kiitos vastauksesta:) Niinpä. Asuu toisessa kaupungissa, mutta ehkä kolmen vartin päässä käytännössä. En näköjään ihan kaikkea raportoinutkaan. Mies oli luvannut matkalla vielä miettiä eroa, siis tämä ex ei ollut halunnut erota eikä ilmeisesti vieläkään halua. En tiennyt tästä koko asiasta alunperin, eikä se nyt ehkä minulle kuulunutkaan, ennen kuin tietyssä vaiheessa. Toisaalta ymmärrän, miksei halunnut heti kättelyssä tällaista kertoa (en olisi varmaan häneen millään tavalla sotkeutunut), mutta toisaalta tuntuu juuri tuon takia vähän epäreilulta. Mies oli joka tapauksessa päättänyt, että se suhde oli ohi. Olivat tässä vaiheessa viettäneet jo joitain kuukausia erillään. Ollaan molemmat todettu, että ex viivyttelee tahallaan, ja hän on miettinyt jo lukkojen vaihtoa ym. Tämä ex ottaa eron ilmeisesti todella raskaasti (ja en haluakaan joutua siihen väliin), on ollut sairauslomalla ja käynyt juttelemassa ammattilaisen kanssa useaan otteeseen. Yrittää ehkä suojella exää vähän, ja ymmärrän sen vaikka se ärsyttääkin. En pitäisi häntä ns. kunnon miehenä, jos ei vähän huolta pitäisikin. En ehkä haluaisi häntä tavatakaan ennen kuin on muuttanut jne. Eli ilmeisesti tilanne ei ehkä ole niin selvä kuin teillä oli...?

Mutta enhän tiedä oikeasti mitään muuta kuin mitä hän on kertonut. Asiathan voivat olla toisinkin. Vaikka kyllä tuo, että hän miettii jo lukkojen vaihtoa ja kertoo hermojen kohta menevän, kuulostaa vähän toiselta. Olen nyt tässä miettinyt, että en pitäisi mitään yhteyttä mieheen. Nyt kun vielä voi itse selvitä suhteellisen pienillä kolhuilla... mietityttää, että miksi sitä exää pitää ns. hoivata. Mutta en halua puuttua siihen varsinaisesti. Toisaalta tuo yhteydenpidon lopettaminen tuntuu vaikealta. Hän vaikutti todella kiinnostuneelta ja tosiaan ollaan keskusteltu kaikenlaisesta, mitä kumpainenkin elämältään/suhteelta tahtoo. Ja harvemmin tapaa (hyvin harvoin) ihmistä, jonka kanssa synkkaa todella. Mutta kuten sanottu, alan olla vähän kyllästynyt tilanteeseen. Jotenkin vaikutti tyypiltä, joka sanoo kyllä suoraan, oli mitä oli. Pitäisikö vielä odotella vai unohtaa koko juttu? (Olenkin jo kolmisen viikkoa odotellut;) Kuten sanoin, en ehkä ole maailman kärsivällisin henkilö. Pidän selvistä asioista - no kukapa ei!)

Vierailija

pakko lisätä vielä tuohon omaan tekstiin, että onpa aikuinen olo... jotenkin tämä itsensä millään tavalla likoon laittaminen on todella vaikeaa, vielä näin yli kolmikymppisenä! Jotenkin mentiin nyt takamus edellä puuhun... tavallaan. Selvää on, että ystäviä ollaan tapahtui mitä tahansa muuten, näin ollaan puhuttu ainakin. Olisiko liian suoraa, että ilmaisee kiinnostuksensa selvästi (ellei nyt jo ole tullut selväksi) ja että toivottavasti ottaa yhteyttä, kun tilanne exän kanssa selvä?? Vai antaa vaan olla ja yrittää unohtaa?

Vierailija

Miksi pidät nii hirveää kiirettä? Voit pilata hyvä alun painostamalla häntä liikaa ja alkamalla esittää vaatimuksia. Voittehan te pitää yhteyttä kännykällä ja s-postilla, jos ette halua tavata.

Kyllä minunkin exäni piti minusta huolta ts. soitteli ja kyseli vointiani vaikka en mitään hermoromahdusta saanutkaan enkä vastustanut eroa. Vaikka rakkaus loppuisikin voi exästään silti kantaa vastuuta ja huolta. Pitäisikö miehen vain kylmästi jättää exänsä heitteille ja jatkaa kylmästi matkaa?? Ihmisuhteisiin kuuluu myös vastuu ja erotessa se voi olla suurimmillaan, jos toinen tulee jätetyksi ja murtuu sen vuoksi.

Jos mies on oikeasti kiinnostunut sinusta, niin kyllä hän pitää sinuun yhteyttä tavalla tai toisella. Liika ripustautuminen voi vain ärsyttää.

Vierailija

Mun tulee kyllä mieleen ettei mies ole itse varma vieläkään omista tunteistaan exää kohtaan..Vaikka olet kärsimätön (kuten minäkin ja ikää 44 v:) niin koita malttaa, anna miehen ottaa yhteyttä jos haluaa...Ihan vain itseäsi suojellaksesi, ei tipu niin korkealta.

terveisin se joka vastas sulle ensin :)

Vierailija

Hei, kiitos, tekee hyvää saada muiden näkökulmia tähän. Siis en missään nimessä tarkoita, että pitäisi "kylmästi hylätä" ketään. Tarkoitan vaan, että onhan tämä erikoinen tilanne. Ja missä menee sitten se huolenpidon raja itse kullakin. En mitenkään tietoisesti tällaiseen mukaan tullutkaan enkä tiedä mitä olisin tehnyt, jos olisin tiennyt heti tilanteen. En ole ripustautunut tai ripustautumassa. Enemmän huolestunut siitä että tilanne ahdistaa itseä. Olette ihan oikeassa, että oikeasti ei pitäisi kiirehtiä mitään, vaan katsoa rauhassa. Erikoiselta vaan itsestä tuntuu, kun on menty jatkuvasta yhdessäolosta tekstiviesteilyyn, jos ummärrätte mitä tarkoitan... ja onko järkeä sitten edes ryhtyä mihinkään juuri eronneen kanssa... Niin itsellekin tulee mieleen, että on täydellinen tilaisuus pitää ovet auki molempiin suuntiin! Kai sitä aikuisina ihmisinä osataan sanoa, jos tilanteet muuttuu suuntaan tai toiseen. Ollaan oltu tosiaan yhteydessä jatkuvasti reissun jälkeen, melkein päivittäin. Jotenkin ei vaan sitäkään ikuisesti jaksa...toistaiseksi, katsotaan. Ja mies on 41, itse olen vähän nuorempi. Ja kärsimättömämpi tai vaan vapaampi?;)

Vierailija

Jotkut "hyppää" heti eron jälkeen suoraan uuteen suhteeseen ja se onnistuu, toiset taas tarvii aikaa itsekseen..Käy ihmeessä sinäkin ulkona ja tapaile muitakin, eihän se tarkoita ettet voisi pitää yhteyttä samaan aikaan tähän mieheen, näin et kuitenkaan jää kotiin odottelemaan..:)

Vierailija

Helpottaa kummasti, kun saa kommentteja teiltä. Melko turhauttavaa jotenkin. Ahdistus helpottaa jo. Osittain johtunee aiemmista huonoista kokemuksista miesten kanssa. Itse olen vähän sellainen, että jos joku oikeasti kiinnostaa, ei pysty muita oikein tapailemaan. Kyllä niitä sinänsä pyörii joskus ympärillä, mutta itse kiinnostun melko harvoin kenestäkään. Sen takia asia korpeaa... Mutta vietän paljon aikaa ystävien kanssa ja käyn ulkona. Aion poistaa miehen numeron puhelimesta ainakin toistaiseksi, koska pelkään että äkkipikaisuuksissani saatan viesteillä jotain typerää tai jyrkkää. Mutta pitäisikö kuitenkin sanoa että toivon jotain yhteydenottoa viimeistään kun "tilanne on vakiintunut"? Koska muihin en voi vaikuttaa, mutta en itse halua katua etten sanonut tarpeeksi selvästi, mitä itse haluan! Mitä mieltä olette?

Vierailija

Ihan hyvä idea antaa miehen olla rauhassa ja ilmoittaa mitä itse odotat suhteelta. Tuon jälkeen ainakin saat tietää millainen mies on kyseessä. Aikuinen kypsä mies kyllä osaa olla rehellinen eikä roikota toista turhaan löysässä hirressä.

Vierailija

Ääh. Olen sanonut hänelle, että antaa olla jos ei kiinnosta ja se on ihan ok. Mutta hän sanoo vaan olevansa vähän huonompi kännykän kanssa ja ettei se mitään tarkoita... ja niin varmaan onkin. Mutta hermot loppuvat ihan justiinsa. Jollain tasolla sitä kuitenkin odottaa, jos ei itse lopeta koko juttua. Nyt tuntuu siltä... (en kyllä tänä yönä tee mitään vielä)

Vierailija

""Erikoiselta vaan itsestä tuntuu, kun on menty jatkuvasta yhdessäolosta tekstiviesteilyyn, jos ummärrätte mitä tarkoitan

SINÄ OLET JO ITSE YMMÄRTÄNYT ASIAN. HIENOA.

... ja onko järkeä sitten edes ryhtyä mihinkään juuri eronneen kanssa...

TÄHÄNKIN ASIAAN OLET OTTANUT KANTAA: HIENOA.

Kai sitä aikuisina ihmisinä osataan sanoa, jos tilanteet muuttuu suuntaan tai toiseen. Ollaan oltu tosiaan yhteydessä jatkuvasti reissun jälkeen, melkein päivittäin.

TÄHÄNKIN ASIAAN OLET OSANNUT ANTAA ITSE VASTAUKSEN POHDINNALLASI: HIENOA.

Jotenkin ei vaan sitäkään ikuisesti jaksa...toistaiseksi, katsotaan. Ja mies on 41, itse olen vähän nuorempi. Ja kärsimättömämpi tai vaan vapaampi?

TÄSSÄKIN POHDINNASSA OLET ANTANUT JO ITSE VASTAUKSEN OMAAN TILANTEESEESI: HIENOA.

NIIN JA OLET ITSE PALJON VAPAAMPI. HIENOA.

Jatka, ole niin hyvä itseäsi kohtaan, ihan niin kuin itseolet "lausunnoissasi" jo todennut. Sinä olet vapaa ja voit tehdä oman tahtosi mukaan.

Vierailija

Minä itse sen virheen tein, et otin vasta eronneen miehen asumaan kotiini, kumpikin luultiin, että kyllä se rakkaus tulee syvemmäksi ajan kanssa. Mutta, se oli painajaista lopulta, kun mies itski ex.n perään ja puhu siitä koko ajan, lopulta muutti omaan asuntoon.

Ei pidä hoppuilla näissä asioissa, sen opin ainakin, meni ystävyyskin ja ei ole enää mitään yhteyttä.

Vierailija

Niin nuo minun lausuntoni nyt olivat sellaista pohdiskelua...pointtisi tuli kyllä selväksi ja tottakai se onkin niin että itse on asiat oivallettava ja päätettävä. Asiat kun vaan eivät ole niin yksioikoisia kun tunteista ja ylipäänsä ihmissuhteista puhutaan. En varmaan ole tarpeeksi itsevarma näissä asioissa...

Edellinen kirjoittaja; kuulostaa kamalalta! Olen pahoillani. Itselleni on aiemmin käynyt saman tyyppisesti. Tosin siinä mies unohti kertoa palanneensa exän kanssa yhteen ja myös unohti erota minusta...no eihän siinä kauaa mennyt, kun asia itselle valkeni. Kurjaa, että yhteys teillä meni kokonaan. (meillä tietenkin meni mutta käytös olikin anteeksiantamatonta!) Vaikeita juttuja kyllä...

Juu no ei olla hoppuiltu, mutta rajansa kaikella ja se alkaa lähestyä. No olen nyt jatkanut omaa elämääni normaalisti ja käynyt ehkä liikaakin ulkona jne. Mutta en ole tavannut ketään, joka kiinnostaisi. Ei yllätä, kun niin tosiaan harvoin käy.

Oletko toipunut tuosta erosta...? Kyllähän ne aina jää vähintään kaivertamaan varsinkin siinä vaiheessa, kun tapaa jonkun mahdollisen kumppanin...

Vierailija

Toivotan sinulle kaikkea hyvää, itse olen kirjoitellut tuota "Rakastunut naimisissa olevaan, mitä teen?", ja ymmärrän hyvin sinua. Jos itse on sellainen, että ei rakenna satulinnoja ja muutenkin ihastuu/ rakastuu harvoin ja silloin aidosti, on vaikea elää tunteittensa kanssa tässä ajassa ja maailmassa. Jotenkin tuntuu, että huijareita on liikkeellä enemmän kuin aitoja aikuisia. Tsemppiä. Itse en ulkona käy, koska en ole
käynyt aikaisemminkaan...ja nyt sydän edelleen yhteydessä tuohon oman tarinani mieheen. Yritän oppia, miten tästä, kun ei ne tunteet minulla ainakaan näytä kuluvan pois. En ole tosiaankaan myöskään sitätyyppiä joka jäisi roikkumaan. Mutta toisaalta
arvostan omia tunteitani. Elämä ilman niitä...mitä se olisi. Sattukoon, mutta elän ja katson nämä loppuun asti.

Tiina

Vierailija

Tiina,

Suurinkin tunne palaa loppuun kun itse annat siihen mahdollisuuden. Itsekin olin todella rakastunut varattuun mieheen ja koin helvetin tuskat hänen vuokseen. Välillä tuli niin suuria tuskakohtauksia, että piti vain maata ja haaveilla hänestä. Tätä kesti yli 2, 5 vuotta, mutta pikku hiljaa tunne alkoi hiipua ja olen nyt toipunut hänestä. Vielä puolivuotta sitten itkeskelin hänen vuokseen,mutta nyt hän on kuin kuka tahansa minulle.
Älä jää riippumaan unelmaasi vaan jatka elämässä eteen päin. Voihan sitä joskus viihtellä käydä vaikka ei uutta etsisikään. Muita ihmisiä tapaamalla saat perspektiiviä elämääsi ja näet, että muitakin kiinnostavia miehiä löytyy.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat