Elämälle kannattaa sanoa paljon useammin ”ei”

Anna Perho ei suostu juuri mihinkään. Kuva: Juha Salminen

Jostain syystä ihailemme spontaaneja ihmisiä. Oikeasti meidän kannattaisi kuitenkin ihailla niitä, jotka osaavat sanoa oikeille asioille ei, Anna Perho kirjoittaa.Lue koko juttu

Kommentit (2)

Vierailija

Mark Manson: the rudest self-help guru ever. No jaa, itse pitäisin kyllä Charles Mansonia vielä pykälää pahempana. Ihan kiva silti että Anna kehittää itseään lukemalla kasapäin näitä "miten tulla oman elämänsä ihmishirviöksi"ja muita jänniä elämäntaidon oppaita.

Oma apu paras apu sano vaari kun saunassa runksutti.

Vierailija

Pidän, ja olen aina pitänyt, Anna Perho:sta. Hänellä on persoonallinen tapa lähestyä asiaa kuin asiaa, niin kirjoittaen kuin puhuenkin.

Tässä kolumnissa minua hämmästytti kirjoitustyylin kimmaisuus ellei ihan aggressiivisuus hetkeen tarttuvia kohtaan.

Itse ajattelen niin, että elämälle kyllä sanoessaan ihminen voi myös valikoiden sanoa kyllä: asioille, joita on ehkä halunnut tehdä mutta ei ole ennen voinut/ uskaltanut/ saanut tehdä. Elämälle kyllä on myös luottamusta siihen, että elämä kantaa - sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä tavaran tai identiteetin kanssa.

Elämälle kyllä on myös osaavaa arviointia siitä, etten valinnoillani loukkaa/ satuta tietoisesti ketään tai riko mitään. Jos joku loukkaantuu sellaisista kyllä- valinnoistani, jotka ovat täysin henkilökohtaisia valintojani itseeni liittyen niin siitä vaan . . . eihän kenenkään ongelma pitäisi olla se, että lähden innoissani ykskaks junankyytiin salaattibaarin rasiat kylmälaukussani hellehattu vinossa ja LongDrink 5,5% keissi kainalossa - se oli se hetki, mulla oli siihen mahdollisuus enkä ole koskaan aikaisemmin elämässäni edes ostanut keissiä saati esiintynyt julkisesti hellehatussa.

Se, että meillä on mahdollisuus sanoa elämälle kyllä ja se, että meillä on rohkeus sanoa elämälle kyllä on . . .  Wau! 

Jos minä nyt, 50+, pystyn tekemään extempore asioita, jotka tuovat minulle iloa, riemua,  jaksamista, jamitäikikinä niin minä teen eikä minusta tule tietokonepelien figuuria, en myy identiteettiäni, olen vain minä ja elellen omaa elämääni, sitä ainoaa mikä minulla on, rakastaen lähimäisiäni ja iloiten jokaisesta uudesta aamusta, vapaapäivästä tai työpäivästä.

Tässä kolumnissa elämä on kovin surullisen mustavalkoista; valintasi voivat olla vain itsekkäitä (ajattelet vain itseäni) tai epäitsekkäitä (ajattelet vain muita). Siksi yllätyinkin lukiessani tätä Anna Perhon Kolumniksi. Elämässä kuitenkin on paljon väreja ja vielä enemmän värien sävyjä.

Onnellista kesää, suloista joutilaisuutta ja kyllä! nautitaan kesästä :)

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat