Etääntynyt ystävä?

Seuraa 
Liittynyt21.5.2015

Ystäväni on viime aikoina etääntynyt minusta. Hän ei juuri koskaan ota yhteyttä, ja kun minä ehdotan tapaamista, hän hyvin harvoin pääsee paikalle, mutta pahoittelee kylläkin. En tiedä, onko hän oikeasti kiireinen, vai onko tämä tietoinen valinta.

Tuntuu vaikealta ottaa asiaa puheeksi, koska jos kyseessä on vain kiire, en haluaisi painostaa ja lisätä hänen stressiään enempää. Onko kokemuksia vastaavasta?

Kommentit (5)

Vierailija

On, mutta juuri toisin päin. Minä olin se, jota aina pyydettiin, vaikka en enää olisi välittänyt tavata kyseistä ihmistä. Olimme kasvaneet erilleen, ja yhteisten puheenaiheiden löytäminen rajoittui menneiden muisteluun. Toisaalta välillä löysimme uudestaan sen vuosia sitten välillämme olleen välittömyyden, mutta muuten tapaamiset olivat aika vaivaantuneita.

Vierailija

Minullakin on kokemusta päinvastaisesta tilanteesta. Oma haluttomuuteni tavata ystävääni johtui siitä, että hän ei koskaan jaksanut kuunnella minua. Tilanne oli aina se, että minä kuuntelen hänen asioitaan. Otin etäisyyttä ja sitä etäisyyttä kesti parisen vuotta. Alussa oli vaikeaa, koska olen tuntenut ystäväni lapsesta asti ja tavallaan kasvanut yhdessä hänen kanssaan. Totuin etäisyyteen kuitenkin enkä pahemmin ajatellut asiaa. Sitten jostain syystä soitin ystävälleni ja tapasimme. Tilanne oli muuttunut: ystäväni oli oppinut kuuntelemaan. Meillä oli kivaa yhdessä ja aloimme pitää taas yhteyttä kuten ennenkin. Huojentavaa itse kullekin, koska yhteistä historiaa on takana niin paljon.

Vierailija

Kyllä vanhoista ystävistä kannattaa pitää kiinni. Välillä on tylsempiä jaksoja, mutta minusta on ainakin mahtavaa ajoittain muistella niinkin kaukaisia asioita kuin kesäleirejä ala-asteikäisenä.

Vierailija

minun kokemuskeni on se että: 14 vuotta olimme hyviä ystäviä, ja sitten marraskuussa-08 hän suuttui minulle jostain, enkä tiedä mistä. olimme kuitenkin väleissä vielä. Hänellä alkoi mennä lujaa poikien suhteen, jotka olivat molemmat kaveripiiristämme. Minä aloin rauhoittua, kun löysin yhdestä pojasta, ( tai miehestä, 26v jo, minä 20) enemmän kuin ystävyyttä. Luulen että kaverini suuttui lopuksi siitä, kun hän oli tottunut olemaan keskipiste, kun hän soitti, minä tulin paikalle, kun minä soitin ja pyysin jonnekkin, hän tuli kanssani, mutta! kun hänellä oli poikaystävä, hän unohti minut. joten nyt hänelle kävi niin, en unohtanut häntä, mutta olin mielummin poikakaverin kanssa.
ja viime kesänä hän haistatti minulle, kaverimme synttäreillä! Ja vuoden sisällä, hänellä menee entistäkin lujemmin. emme ole puhuneet, mutta tuen toista parasta ystävääni, joka sattuu olemaan tuon hullun kämppis. Entinen paraskaverini, toimii jakorasiana kaikille kaveripojilleni, jotkut eivät huoli, mutta jotkut antaa mennä. Tyttö kaipaa kovasti huomiota ja rakkautta, ja väitti että hänellä on aivokasvain! hän sai muka paikkakunnallamme säde hoitoa!! mutta meilläpä ei saa. olemme sen verran pieni paikkakunta
huoh, enää en jaksa kiinnittää huomiota häneen. Olen ystävällinen ja saatan ohimennen vastata hänelle, tai moikata, kun olemme samassa paikassa. ja näin kävikin, jolloin hän ihmetteli ystävälleen, miten kohtelias olin hänelle, vaikka emme olleet enään väleissä. Ystäväni vastasi että olen kohtelias aikuinen. Jolloin aivokasvainpotilas nauroi, humalassa kun oli.
Niin se aivokasvain vaikuttaa; sitä vaan käy baarissa joka viikko ja panee millon ketäkin. ilman kumia ilman pillereitä. on se jännä tuo kasvain.

Vierailija

Mulla juuri tällä hetkellä ole ketään ystävää.Yhden kanssa jäi yhteydet,kun minä pidin enemmän yhteyttä häneen. Eikös tuo ole viestiä toiselta puolen,ei ole halua pitää yhteyksiä. Minä en jaksa enää jaksanut tätä,joten antaa olla.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat