Eron jälkeen............Mikä olen..????

Vierailija

Olen eronnut tai kohta on virallinen ero selvä, paperilla. Ihmiset näin pienellä paikkakunnalla suhtautuvat asiaan niin mielenkiintoisella tavalla , osa katsoo säälien ei uskalleta tulla juttelemaan, uteliaita luulevat että minä jätäänyt mieheni sanon EI kyllä minut on jätetty mitäpäpä tuota kaunistelemaan valehtelemaan.
Monta itkua on itketty ,naurutkin naurettu. Ex mieheni kanssa en halua olla missään tekemisissä. .. hän teki minulle tosi ikävän tempun.... valehteli hyppäsi suoraan toisen sänkyyn , kiristi ja uhkaili ... jätti ikäänkuin puille paljaille...
Mutta yhteiset lapset pakko olla välillä.
Mietin miten löydän luottamuksen takaisin miehiin...mikä nyt olen eronnut jätetty??

Kommentit (11)

Vierailija

Moi sinulle. En ole koskaan eronnut avioliitosta (sillä en ole ollut vielä naimisissa) mutta kolmesta seurustelusuhteesta kylläkin, viimeisestä pari kuukautta sitten (ja ensi kertaa miehen aloitteesta). Olen kuitenkin kamppaillut samojen kysymysten ja tunteiden kanssa, vaikka kolmatta osapuolta ei eroissani ole ollut. En halua tämän viimeisen kanssa olla enää minkäänlaisissa tekemisissä ja välillä mietin kykenenkö enää koskaan rakastumaan uudelleen. Mutta eihän sitä tarvitse tietää nyt. Tärkeintä on se, että otetaan vain hetki kerrallaan, jätetään ikävästi käyttäytyneet ihmistet omaan arvoonsa ja annetaan itselle aikaa toipua. Muista, että olet arvokas ja ainutlaatuinen, sinulla on lapsesi ja varmasti paljon muitakin ihania asioita elämässäsi. Kenenkään ei pidä antaa sumentaa silmiäsi näkemästä niitä. Paljon voimia ja lämmintä kesän alkua!

Vierailija

Kiitos... olet oikeassa löytyy elämästä kaikkia ihania asioita kun ne vaan jaksaa ottaa vastaan, uskaltaa jälleen elää, ja uskoo että minullekin vielä jotain onnea tavalla tai toisella löytyy.... Luulin jo oikeasti välillä että minun kohtaloni on olla se jolla menee aina ja iankaikkisesti huonosti.
Mutta hyvää ja mukavaa kesää myös sinulle....

Vierailija

Monesti eronneena, ja selvinneenä tiedän että jos itse et ole tehnyt mitään väärin ja omatuntosi on puhdas, niin jatkat surutyön jälkeen kohti uutta valoa. En ole pikku paikkakunnalla, mutta kait sen verran ymmärrät elämästä että jos siellä ihmiset käyttäytyvät epäasiallisesti, niin se on heidän heikkoutensa. Jos rehellisiä ollaan, ei kukaan mies lähde liitosta jos itse liitossa ei ole ollut jotakin jo pielessä. Eli etkö tosiaan huomannut, että teiltä puuttui jotakin? En sano tätä loukataakseni sinua, vaan ihan rakentavalla mielellä. Sinulle voimia, kyllä kaikki järjestyy. Toivon että saat paljon iloa lasten kautta. Vihasi miestä kohtaan tällähetkellä on tervettä! Yst.terv: Tiinuliini

Vierailija

Hei!! Niin tietenkin meillä oli vaikeuksia ja ja oli ollut todellakin monestikin, ja niistä aina selvittiin ja taas mentiin eteen päin, mentiin läpi lapsen kuolemat paitsi ei siitä koskaan oikeasti toivu.... ( yksi lapsi kuoli olessaan 7 ja yksi kuoli kohtuun....) ja sairaudet.... vaikeuksia oli monia silti aina tuntui että meillä kuitenkin on se rakkaus... enkä tosiaankaan sano että olisin mitenkään täydellinen monta asiaa oli pielessä ja karmeinta että mieheni syytti minua asioista josta millään järjellä minua ei voinut syyttää, nyt kun hän on tämän uuden kanssa tämä asia josta hän minua syytti onkin yhtä äkkiä ihan ok. asia oli meidän yhden lapsen seksuaalinen suuntautuminen...
Lapset ovat minulle kaikki kaikessa ja koti....
Vihani on välillä aivan karmea ja tätä uutä eukkoa kohtaan myös se nimittäin ei ekaa kertaa ole toisten avioliittoja rikkomassa.

Vierailija

Moi, olet juuri sitä mitä sisimmässäsi tunnet. Tärkeempää sinun on saada tällä hetkellä itsetuntosi takaisin .Joten anna menneitten olla ja jatka eteenpäin , luottamus miehiin palautuu aikanaan. Ositain tai kokonaan sen aika näyttää. Näin eroneena ja oman luottamukseni elämään saaneena takas. Nyt tiedän kuka ja mikä olen. Mitä haluan elämääni ja miten en anna kohdella itseäni.

Vierailija

Vihan tunteet ovat ihan ymmärrettäviä ja luvallisia, niiden läpi eläminen on tärkeä juttu, jotta pääset eteenpäin. Olen nähnyt ns. sopueroja, joissa ollan hirmuisen hyvässä hengessä menty eteenpäin ja yht'äkkiä vuosien kuluttua pamahtaa, kun ei ole annettu negatiivisille tunteille tilaa. Jos viha ja katkeruus velloo vielä vuoden päästä, on ehkä syytä pohtia missä mennään. Elämässä tapahtuu asioita, joilla ei ole mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa, itselläni on kokemusta myös sellaisesta, monellakin tapaa. Itse sitä sitten loppupeleissä päättää, millainen ihminen loppujen lopuksi on tai mitä elämässä tapahtuu. Jos sinä olet vielä vuosien päästä täynnä vihaa, katkeruutta ja veivaat näitä tapahtumia varmana siitä, että elämä olisi parempaa vain jos niitä ei olisi tapahtunut, voi olla että olet päästänyt asian niskan päälle. Jossain vaiheessa itselläni oli sellainen olo, että oli ok olla narttu ja vihainen koko ajan, kun minulle oli tapahtunut kamalia asioita. Ongelma siinä on se, että niin ei oikeasti ole-siis kenelläkään ei ole oikeutta narttuilla vaikka on kurjaa- ja toisaalta kukaan ei halua pidemmän päälle viettää aikaansa sellaisen ihmisen kanssa. Mutta anna itsellesi ja tunteillesi aikaa ja tilaa; jonain päivänä toivottavasti huomaat, että karmeistakin asioista voi syntyä loppujen lopuksi hyviä asioita, aikaa se usein vain vähän vie... Ymmärrän että loukkaantumistasi pahentaa se, että olette käyneet yhdessä läpi asian, joka on kahdelle ihmiselle se raskain ja toisaalta asia jota muut eivät mitenkään voi ymmärtää-lapsen kuolema, Se varmasti saa sinut tuntemaan olosi tuplaten petetyksi, miksi toinen voi jättää sinut sen kaiken jälkeen? Toisaalta, niin karmeaa kuin se onkin, se voi olla osa kokonaisuutta, asia on ollut raskas ja uuden puolison kanssa sitä taakkaa ei ole... Jälleen, ei oikeudenmukaista todellakaan, elämää kyllä.

Vierailija

"Mietin miten löydän luottamuksen takaisin miehiin...mikä nyt olen eronnut jätetty?"

Äläkä missään tapaiuksessa lähde etsimään tai edes yrittämään luottamusta miehiin. Kohdallasi ei ole siitä kysymys laisinkaan.

Sinä lähdet täysin ja puhtain ajatuksian etsimään ja löytämään, ja myös tulet löytämään, LUOTTAMUKSEN omaan otseesi, ja vain omaan itseesi.
Myöhemmin tulet nauramaan (nyt ei tietysti nyaurata kun olet maassa ajatuksinesi) koko tälle jupakalle, mutta sitten kun olet koonnut oman vahvuutesi.

Sinussa on vahvuutta koota itsesi entistä vahvemmaksi ja hyväksyä oma itsesi ja ruveta elämään oman itsesi mukaan, ei toisten. Etsi vaikka ammattiauttajilta apua, prosessi kestää joka tapauksessa jonkin aikaa, mutta se kannattaa. Ja pieni paikkakunta ei vaikuta sitten sinun elämääsi enää vahingoittavasti kun olet saanut oman itsetuntosi , paremminkin itsekunnioituksesi taas palaamaan.
Se vie aikaa, mutta siitä tulee hyvä. Sitten taas kykenet avoimesti kohtaamaan hyvän miehen.

Vierailija

Hyvä eronnut olen itsekkin eronnut ja muuttanut omilleni asumaan. Tässä asiassa olemme erinlaisia sillä minä olin jättäjä. Jättäjälläkään eiole aina helppoa vaan kohtaan samat ennakkoluulot ja odotukset kuin sinäkin. Ei anneta niiden kuitenkaan masentaa vaan nautitaan kesästä;)

Vierailija

Hei Kiitos kaikillle vastanneille , laitoin tänään viimeisen osioin avioero papereista postiin ja en edes tuntenut mitään, en tiedä olisiko pitäny oliko se hyvä vai huono merkki..... toivottavasti hyvä...
käyn juttelemassa mielenvireys keskuksessa, en tiedä onko siitä apua mutta saapahan aina puhua asiat mielestä pois.
Kauheinta itelle on se kamala vihan tunne mikä iskee mietin joskus että jos joudun vastatusten tämän uuden eukon kanssa miten suhtaudun, olen mielessä jo vaikka minkälaisia versioita miettinyt aika karmeitakin... tiedän ettei se mitään auta ja kiusaan vain itseäni.....
Mutta olen päättänyt pärjätä ja se onko elämässäni vielä miestä sitä ei voi vielä tietää, en oikein enään tosiaankaan luota vielä edes itseeni....
Mutta eteenpäin on yritettävä jotenkin mennä.....

Vierailija

Et toki vielä aikoihin voi luottaa itseesi, mutta se viha jota tunnet sitä uutta naista kohtaan kuuluu oikeastaan sinun mieheesi, suuntaat sen vain nyt tähän uuteen naiseen. Viha jota tunnet on jossain vaiheessa kääntyvä ensin miehesi suuntaan, kunhan ymmärrät mistä on kyse.
Jossain vaiheessa et enää kiusaa itseäsi. Sitten kykenet keskittymään itseesi ja kokoamaan kaikki voimasi.
Sinä olet vahva, ja kykenet käyttämään vahvuutasi oikealla tavalla, sitten joskus. Anna vihasi purkautua, se laantuu aikanaan.
Tämä kuuluu siihen paranemisprosessiin, näin se on jo käynyt monelle, monelle ennen sinua, ja käy vielä monelle monelle sinun jälkeesi.
Toivon ettet edes yritä katkeroitua, se on raskainta jos et päästä siitä vihasta irti ja anna hyvien ajatusten tulla (sitten aikanaan) ne kyllä tulevat ja koet olevasi kokonainen ja onnellinen. ihan varmasti.

Vierailija

kuukaudet ovat vierineet ero astunut voimaan, vielä ei ole vuotta mennyt kun ero prosessi alkoi... exäni on vienyt uuden eukkonsa vihille, elää huonossa välissä poikaansa, tyttäriensä kanssa on jonkinlaiset välit, ajelee typerän näköisena moottoripyörällä. Kuvittelee kait olevansa uudelleen nuori?? Nyt se on ohi ajattelin en enään tunne mitään muuta kuin sääliä sitä exääni kohtaan.
Itse olen rakastunut mutta tietyistä syistä rakkautemme on oltava vielä piilossa mutta se on ihanaa... :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat