kiusaaminen

Vierailija

olen todella ihmeissäni joidenkin ihmisten halun tuottaa pahaa mieltä toisille, ja heidän nauttiessaan tuottamastaan pahasta mielestä. sitä tehdään puhumalla pahaa ja telkemällä pahaa esim. rikkomalla naapurin tavaroita. ja kuinka he jopa saavat ihmisiä mukaan sellaiseen touhuun. ilmeisesti samankaltaisuus yhdistää. ja ne jotka näkevät kiusaamisen mutta eivät puutu asioden kulkuun, ovat muka puolueettomia, puolueetomuutta ei ole olemassakaan, vaikenemalla antavat vain kiusaajan jatkaa. sekö on puolueettomuutta, rohkeutta ihmiset puuttua rehellisesti asian ytimeen.

Kommentit (12)

Vierailija

Juu, samaan olen törmännyt minäkin. Outoa, miten aikuiset(kin) katsovat aiheellisesksi puuttua esim. toisten ulkonäköön. Itse olen törmännyt tähän useita kertoja... Olen hoikka, pienikokoinen nainen. Olen alani huippuammattilainen, iloinen, positiivinen ja kannustava. Ettei vaan taas jylläis se paljon puhuttu kateus ... ?! Mitään huonoahan ei kukaan kadehdi. Kiusaajat voivat itse todella huonosti.

Vierailija

Hei te kummatkin. Tuttuja tunteita nuo, itse nimittäin olen ollut koulukiusattu ja tuntui silloin että kukaan ei uskalla kiusaajille panna hanttiin,van on valitettavasti hiljaisia sivusta katsojia. Mutta kun uskaltaa sanoa niille miltä itsestä tuntuu, niin ne kyllä ymmärtää ja lopettaa sitten.

Vierailija

hei te kaikki..minuakin on koulukiusattu pienestä pitäen,ei kouluissa puututa enää kiusaamiseen,opettajat sanovat vaan että selvittäkää ite riitanne.tuo on totta että jos jäy sanomassa miltä otsestä tuntuu niin kiusaaminen loppuu,mutta ei kokonaan...

Vierailija

Kiusaaminen on monelle tuttua. Niin se vaan on, että sitä tulee kysyneeksi miksi juuri minulle sattuusellaista, että joudun uhriksi. Useimmiten ei kiusattu ole ainoa, jota kiusaaja koettelee. Kiusaaja etsii uhrinsa tarkkaan.
Kiusattu viestittää sellaista käyttäytymistä, josta kiusaaja helposti päättelee, että tuon otankin uhrikseni ja nujerran sen.

Kiusaaja ei tietenkään voi huonosti, sillä hän nauttii kiusaamisesta. Kiusattu voi huonosti!
Mitä sillä kiusaajalla on päässään kun etsii kohdetta. Mahdollisesti hänen lapsuutensa ja suhteensa vanhempiinsa on ollut kieroutunut.

Kiusatun on päästävä alistuneisuudesta (tämä on niin yleistä avioliitoissa), sillä kiusaaja yleensä odottaa vastustusta. Kiusaaja kyllä mukiloi uhrinsa jos tämä vain alistuu, mutta uhrin on todella nostettava pää pystyyn ja tultava vahvaksi.
Niin vahvaksi, että on kiusaajansa yläpuolella.

Vierailija

Lisään vielä, että kiusatun kasvatus on monesti ollut hyvin erilaista kuin kiusaajan.
Ymmärtääkseni kiusattu on jo lapsuudessaan ollut arka ja kuuliainen lapsi. Lapsi joka on aina tehnyt kuten vanhemmat ovat käskeneet ja vaatineet tekemään. Lapsi ei ole saanut sanoa vanhemmilleen koskaan vastaan. Ja häntä on aina komennettu olemaan toisten seurassa näkymätön. Ei koskaan omia mielipiteitä, ei koskaan kiitosta vanhemmilta,!
Ei omaa tahtoa, ei sanan sanaa toisten seurassa. Häpeä ja käyttäydy niin kuin toiset lapselta odottavat. Ole aina samaa mieltä, elä korota ääntäsi.
Vaaikeneminen on kultaa jne..

Vierailija

Kiusaaja ON se, joka voi huonosti !!! Jos hän olisi tyytyväinen itseensä/elämäänsä/asioihinsa, ei hänen tarvitsisi silloin alistaa ja pompotella muita. Omasta pahasta olosta se huono käytös kumpuaa.

Vierailija

Arkuus ei ole kasvatuskysymys, vaan osa temperamenttia. Jospa aikuiset vaivautuisivat tutustumaan erilaisiin temperamenttityyppeihin, tavanomaisen vanhempien syyllistämisen ja taivastelun sijaan, niin ehkä nämä aremmatkin saisivat osakseen ymmärrystä. Häpeän tunne huonosti käyttäydyttäessä on välttämätöntä, sillä juuri häpeän puutteesta syntyy kiusaaminen ja muu itsekäs käytös.

Vierailija

Mutta eihän ymmärrys ihmistä muuta. Arka ihminen tallentaa alitajuntaansa eri tavalla saamaansa huomiota ja epähuomioon ottamista.
Aran ihmisen paraneminen itseensä uskovaksi ja itseään kunnioittavaksi henkilöksi kestää monta vuotta terapiassa. Tulokset ovat kyllä hyviä, mutta vievät aikansa.
Mielestäni kiusaaja ei tarvitse niinkään terapiaa, vaan kiusatuksi tulevan elämä on vaikeaa. Kiusaaja löytyy aina uuden uhrin ja voi hyvin. Kiusattu menettää itseluottamuksensa lopullisesti, sillä hän luulee olevansa huonompi kuin muut. Kiusattu etsii aina itsestään vikoja ja vasta kun hän kykenee kunnioittamaan ja RAKASTAMAAN itseään hän ei enää alistu kiusattavaksi.
Luulisin ainakin näin olevan.

Vierailija

Aran ihmisen paraneminen? Ei arkuus ole mikään sairaus, se on luonteenpiirre ts. osa temperamenttia ja synnynnäinen ominaisuus. Arkuus ei tarkoita itsetunnottomuutta saati sitä, ettei kunnioita tai rakasta itseään. Se asenne, että kaikkien tulee olla rohkeita on minusta ongelma.

Vierailija

Tosi hyviä kommentteja arkuudesta; minustakin kuulosti vähän oudolta, että se pitäisi "parantaa". Toki sen eteen voi työskennellä, jos arkuus haittaa arkista elämää. Itse olen kiusattu ja kaikkea muuta kuin arka. Kiltin-määritelmä sopii, olin ns. kiltti lapsi, mutta en kyllä osu tuohon yllä kirjoitettuun määritelmään kuuliaisesta ja alistuvasta lapsesta. Päinvastoin, minua taidettiin kiusata juuri sen vuoksi kun en sellainen ollut´, vaan omasin itseluottamusta ja omia ajatuksia. Toki minulla herkät kohdat oli ja kiusaajat ovat taitavia löytämään ne hyödyntämään niitä kiusaamisessaan. Alistuin kyllä, mutta silkasta pelosta (väkivalta) ja tietysti henkisestikin kiusaaminen saa sen aikaan. Kiusaaminen on loppunut kahdella tapaa; toisella kertaa tiet erosivat kun koulu päättyi, toisella kertaa suutuin vuosien kiusaamisen jälkeen niin kovasti, että nousin kiusaajaani vastaan. Yllä oleva kirjoittaja totesi tämän olevan jotenkin jaloa itsensä arvostamista ja rakastamista; ehkä niin, minulla itse asiassa keitti yli, en jaksanut enää. Tämä on minun tarinani, niitä on miljoonia lisää, eikä niitä kyllä muutamalla lauseella selitetä tai yleistetä, eikä ehkä kannatakaan; se usein loukaa jotakuta huomaamatta. Toki kiusaamiseen liittyy tiettyjä yhteisiä piirteitä, mutta kiusaajia ja kiusattavia on erilaisia, ymmärretään edes se.

Vierailija

Tottahan kisaaja ja kiusattu ovat toistensa lähes vastakohtia. Toinen ylentää itsensä ja toinen alentaa, mutta normaalisti pitäisi löytyä keskitie.
Mahdollisesti on niin, että joku tuntee jo pienestäkin asiasta itsensä loukatuksi. Loukkaantua ei kyllä missään tapauksessa tarvitse eikä pidäkään, tässä on se paraneminen. On opittava arvostamaan itseään ja koettava tapahtunut vain tulevana ja menevänä. Tässähän on tunteista kyse. Tunteet ovat meitä itseämme, ne tulevat ja menevät kuin aalto. Täytyy hyväksyä se tosiasiana. Kun minä hyväksyn sen, että tunteet tulevat ja menevät opin ohjaamaan itseäni paremmin. Tarkoitan sitä, että olen hyvä ihminen ja koen itseni myös hyväksi. Silloin ei pidä ajatella mitä toiset tarkoittavat, tai ylipäätään suojella kiusaajaa, on kyse vain ja ainoastaan minusta. Minä saan sanoa juuri niin kuin minä haluan, tarkoitan että kiusattu kyllä oppii vähitellen toimimaan juuri niin kuin hänelle itselleen on oikein. Ei pidä ajatella, kuten Suomessa on yleistä, että pitää katsoa peiliin, peiliin voi katsoa toisestakin näkökulmasta. Nähdä itsensä toisen arvoisena ja itseään rakastavana.

Vierailija

Mikä tahansa temperamenttipiire liiallisena on toki haitallinen. Mutta itse pidän paljon suurempana ongelmana tietynlaista ihannetta, jonka mukaan jokaisen "pitää" olla sosiaalinen, rohkea, itsenäinen jne. Arkuus tai toisessa päässä elämyshakuisuus ovat synnynnäisiä. Olisi hienoa, jos kykenisimme ymmärtämään erilaisuutta toisissamme, sen sijaan etä yrittäisimme "parantaa" erilaisuutta sopimaan tiettyyn muottiin. Kyllä mielestäni ymmärtäminen on ihan avainasemassa, onhan tämä tullut esiin esimerkiksi homoseksuaalisen suuntautumisen kanssa. Eipä homoseksuaalisuuttakaan enää pidetä sairautena, josta voi ja pitää parantua. Asennemuutos lähtee aikuisista, kun aikuiset eivät isoon ääneen taivastele jokun erilaisuutta, eivät lapsetkaan tee sitä perässä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat