Sivut

Kommentit (95)

Liuhupuntti

Kävin oppikoulua Kauniaisissa vuosina 1970-1978 ja ainakin siellä oli järjestetty kouluruokailu. Tarjolla oli mm. verilettuja puolukkasurvoksen kera ja kalapuikkoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kaikkia hedelmiä ei saanut ostaa kaupasta ympäri vuoden, vaan oli sesonkituotteita.
Alkossa oli palvelutiski, jonka takaa myyjä ojensi asiakkaalle tämän haluaman pullon.

tikkusääri

Vierailija kirjoitti:
Rymd-mehu. Kätevästi jauhetta kannuun ja vettä päälle. Ainakin lisäaineiden saanti oli taattua.

Mikä Rymd? Se oli RYND.
Rynd-jauhetta kaadettiin pussista kämmenelle, jokaiselle vuorollaan ja siitä sitä nuoltiin. Ei siitä mitään mehua kukaan tehnyt.
Aina oli joku lellikki, jolle vanhemmat antoivat rahaa ja joka voi ostaa itselleen jotain herkkuja, esim. juuri Ryndiä.
Tutustuin siihen v. 1977 lasten kesäsiirtolassa, johon 4-11-vuotiaat lapset häädettiin kesällä lusimaan kuukaudeksi kerrallaan. Siirtolassa oltiin ulkona yli 15 tuntia päivässä, tehtiin töitä pari tuntia päivässä, seistiin välillä jonossa ja pelattiin runsaasti polttopalloa ja uitiin meressä. Torstaisin oli grillausta avonuotiolla ja illanviettoa rantakalliolla. Kiusata sai vapaasti. Laihduin siellä aina luurangoksi.
Vannoin ettei oma lapseni joudu ikinä kesäsiirtolaan, mutta ei ole pelkoa: ne on lopetettu kokonaan. :)

70-luvun lapsi

Minä muistan syöneeni myös pinkkejä tikkareita, sellaisia ruusunpunaisia. Sen lisäksi oli tietysti salmiakkitikkareita pojille. Ja päärynälimpparia saunan jälkeen lauantaisin tai sitten vadelmaa. Kyllä sitä aika usein juotiin, minullakin oli oikein oma kuppi nimenomaan siihen puuhaan. Kasettimankan liitän vasta 80-lukuun, kun vasta sitten isoveljellä oli varaa ostaa sellainen kesätyörahoista. Ja sitten kova kuulustelu: oletko taas kuunnellut mun kasetteja omin luvin! Mutta tuo vaatteiden periminen oli kyllä totta, minä käytin poikien hienoja kukallisia paitapuseroita veljen vanhan neuleen kanssa ja niissä oli toki ne pidennetyt kaulukset. Kodin sisustus oli oranssia, ruskeaa ja harmaata muovimattoa, tavarat myös niin räikeän värisiä muovisia että varmaan pimeässäkin loistivat. Kaikki nuo muiden kuvailemat pihaleikit muistan myös ja ihmettelen, mitä nykylapset oikein puuhaavatkaan, kun kukaan ei edes juokse. Minä juoksen yhä, vaikkei ole kiire.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat