Sivut

Kommentit (16)

Politics

Eipä vanhemmuus automaattisesti kenestäkään parempaa ihmistä tee, mutta antaa se ainakin mahdollisuuden oman itsetuntemuksen kehittymiseen ja nostaa esille luonteesta niitä seikkoja, joita voi kyetessään parantaa. Ovi aukeaa, mutta siitä on myös oltava voimakas halu kulkea.

Vierailija

Kyllä se avaa, mutta ei mihinkään "mystiseen maailmaan".  Se avaa oven rakkauden, hyvyyden ja vastuun maailmaan.   Vanhempi kehittyy monissa luonteenpiirteissään, kuten :  pyyteettömässä rakkaudessa, kärsivällisyydessä, luottamuksessa, suojelunhalussa, kuuntelemisessa, neuvottelutaidossa, jopa pelossa ja kärsimyksessä.  Ja teettäväthän lapset monenlaista "ylimääräistä" työtä. Lapset voivat aiheuttaa monenmoista huolta ja hätää.  Vanhemman huoli lapsesta päättyy vasta hänen omaan kuolemaansa. 

Vierailija

Taitaa olla aika yksilöllistä, avaako vanhemmuus yhtään mitään.
Väsymys, uupumus ja huoli ei aina jalosta.

Pahimmat nettirinkipedofiilit taitavat olla pinjojen ja patujen isiä samoin kuin huoletta alaikäisten tekemiä tuotteita ostavat vanhemmat, myöskään öljyvalmisteisten goretexin ym vesistöihin päästämät myrkyt eivät huoleta. Kuten ei mikään muu kuin oman lapsen kaverimäärä tai liikunta ja ruoka ja kiusaajilla riittää kavereita.

Samat vanhemmat, jotka kärräävät omia mukuloitaan koulun pihaan saakka vähät välittävät siellä jo oleskelevista.

Aatueetun mielihalut ohjaavat vanhempia, eikä muiden hyvinvoinnilla ole mitään väliä.

Ennen sentään lapsi oppi jo pienenä ottamaan muut huomioon, kun vanhemmat rajoittivat lastensa ja lapsia komennettiin ja kasvatettiin, nykyään on tärkeintä pitää opetustuokioita jopa kirjastoissa. Meluamalla haetaan huomiota ja kasvatetaan oman mukulan egoa.

Sivistyneitä ihania ihmisiä voi olla yhtä lailla lapsettomissa kuin lapsellisissa, kuten ilkeitäkin.

Lapsi ei takaa mitään.

Vierailija

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14908091/muiden-kyttaaminen
Esimerkiksi tuon tyyppistä toimintaa harjoittavat lapsia tehneet, ja on eskareita ja nuorempia, jotja tietävät ja osallistuvat totaaliseen pahuuteen. Ovat pahoja, ja ilkeitä ja porukassa vahingoitettu esim vuosia.
Toki voi olla että on harvinaista, ja samat ns ihmiset jaksavat esim trollata aiheesta s24 palstalla, aloituksia aiheesta tehty 34 sivua, eli tärkeä aihe jollekin, vatsinkin kun kaikki poistettiim vuonna 2014 kun itse törmäsin sinne, ja nauttia vielä kirjoittamalla siitä, mitä kotioloissa tekevät.

Näillä on kaikki hyvin itsellä

Unna K.

Vanhemmuus tuntuu avaavan portin puhtaaseen itsekkyyteen ja omien lasten suosimisen muiden ihmisten kustannuksella. Usein vielä vanhemmat odottavat, että muidenkin ihmisten moraalinen velvollisuus on laittaa juuri heidän lastensa etu tärkeimmäksi muiden edun kustannuksella. Huvittavaa on, että vanhemmat näkevät tämän niin hyvänä ihmisyytenä.

Sometar

'Miksi ihmiset, jotka tuntevat minut läpikotaisin, poistuisivat elämästäni kun minusta tuli äiti? Enhän minä ole muuttunut tai ystäväni. Toki perhe ja sen tuomat uudet elämäntilanteet ovat isoja käänteitä, mutta ihminen on kaiken pyörityksen keskellä sama.'

Voi kuinka se olisikin niin...! Aika vaan on kortilla ja kukin priorisoi aikansa niinkuin parhaaksi näkee. Koen, että on myös ihmisiä, lapsettomat ystäviä, jotka priorisoivat ystävinään toisia lapsettomia ystäviä. Tuntuu ikävältä koska juurikin nämä sattuvat olemaan sellaisia itselleni todella merkittäviä ystäviä, joiden kanssa olen kokenut itselleni merkittävimmät tapahtumat elämäni aikana. Heille tarjoamalla ystävyydelläni ei tunnu olevan enää samanlaista sijaa kuin aikana ennen lapsia. Tätä voisi jatkaa myös Krista Kosonen sanoin 'tosiystävyyden merkki on että vaikka olisit moraaliton kusipää, ystävä on aina puolellasi ja ymmärtää näkökulmasi ja tulee vastaan'.

m

Elämä on mystistä oli lapsia tai ei. Vanhemmaksi tuleminen muuttaa toisia enemmän ja toisia vähemmän. On paljon vanhempia, jotka laittavat itsensä lapsiensa edelle kerta toisena jälkeen, ja ovat paljon itsekkäämpiä kuin monet lapsettomat. Sekin on viisautta olla tekemättä lapsia, jos niille ei riitä aikaa ja rakkautta.

Vierailija

Ennen vanhemmat saivat polttaa tupakkaa vaikka lapset olivat sisällä, kutsua kylään ystäväperheitä ja nauttia heidän kanssaan alkoholipitoisia virvokkeita vaikka lapset olivat paikalla, ajaa autoa ilman suurempaa kiinnostusta turvavöistä, ajaa pyörällä niin että lapset olivat tarakalla tai istuimessa, ilman kypärää...

Nykyään vanhemmuus on aivan erilaista. Kaikki tehdään lasten eteen.
Hyvin harva laiminlyö omia lapsiaan mitenkään.
Itsekkyys on nykyään sitä, että lapset saavat kohdella huonosti muita ja aina löytyy joku selitys, miksi toisen omaisuudella tai ihmisyydellä ei ole väliä, kun on minun lapsi kyseessä.

Kun ennen vastasyntyneetkin söivät 4 tunnin välein, ja aika monella äidillä ja isällä maailmassa ei ole antaa lapselleen mitään syötävää, suomalainen leeviliisu ei voi edes taaperona käydä kaupassa syömättä samalla kauppiaan omaisuutta ja äänen käytössä kilpaillaan muista piittaamatta.

Itsekkyys on tänään sitä, että lapsen varjolla sikaillaan ja epäitsekkyys sitä, että lapsi ei etuoikeuta yhtään mihinkään, vain itse joustetaan oman lapsen takia, ei kukaan muu.

Lapseton muttei riittämätön

Vanhemmuus on mielestäni muutakin, kuin että on oma lapsi. Itselläni ei ole omaa lasta, eli näkökulmani on kenties ulkopuolinen. Olen kuitenkin läheltä seurannut lasten ja heidän vanhempiensa elämää, jopa joutunut itse vanhemman kaltaisiin ratkaisuihin. Arvostan vanhemmuudessa sitä, että olet lapselle se, joka karkottaa kammottavat hyönteiset, selvittää riidat ja puolustaa lasta kun tarvis on. Olet myös henkilö, jolle voi kertoa kaiken totuuden mukaisesti joutumatta itse kärsimään. Haluaisin ehkä olla vanhempi, eli äiti, mutta olen aikanani valinnut toisin. Tsemppiä ja onnea kaikille äideille!!!

Vierailija

Osa vanhemmista tyrkyttää väkisin omaa valintaansa muille. On kateellinen jopa lemmikkien saamasta huomiosta, ihan kuin se olisi heidän asiansa tai heiltä (pershedelmiltään) pois. Määrää täysin rajattomasti, että ilman lapsia ei elämällä ole merkitystä. Aivan kuin kaikkien pitäisi ajatella ja toimia kuin he. Sopii kysyä, mitkä eväät he antavat lapsilleen toisten rajojen ja ihmisyyden kunnioittamisessa.
Jotkut menevät niin pitkälle, että usuttavat lapsensa kiusaamaan, jos joku ei elä, kuten he haluavat.

Vierailija

On myös koteja, joissa ihmisiä arvotetaan sukupuolen tai iän tai aseman mukaan, ja näin opetetaan, että henkilöstä riippuu, tarvitseeko häntä kunnioittaa, vai saako häntä esimerkiksi kiusata tai yllyttää muutakin luokkaa häntä nöyryyttämään ja kohtelemaan huonosti.

Tai vastaavasti kotiloissa lapsilauma laitetaan rivarissa yksinäisen naisen ikkunan alle helpommin kuin oman ikkunan viereen tai moottoripyöräjengiläisen tai perheen, jolla on paljon sosiaalista verkostoa. Tai tramppa. Tai muu huuto.
Raukkamaista halpamaista käytöstä, jolla opetetaan lapset kiusaamaan heikointa, sitä ketä voi, sen sijaan että opetetaan ottamaan muut huomioon tai kunnioitetaan tasapuolisesti kaikkia aiheuttamalla haittaa vain itselle, vaikkapa.
Näin saadaan pedofiileja, raiskaajia, ehkä menestyjiä, mutta heikoimman hyväksikäyttäjiä tilanteessa, kun kukaan ei näe tai ei voi jäädä kiinni, tai kiinnijäämisen mahdollisuus on pieni.

Yhteiskunta ei puutu samalla vakavuudella järjestelmälliseen kiusaamiseen Suomessa.
Mielestäni vaikkapa nuoren hölmöys, yksittäinen hölmö ajattelematon teko, jolla aiheutetaan harmia vain itselle, kuten muiden mukana päihteiden käytön kokeilu, ei ole läheskään niin paha ja halveksittava teko kuin porukassa yhden alistaminen ja nöyryyttäminen, joskus jopa vanhempien sallimana, joskus yllyttämänä.
Kuitenkin mielenterveysammattilaiset kuten psykologit pitävät kiusaajia terveenä, jotka nauttivat yhden henkisestä alistamisesta.
Näiden kohde saattaa luonnollisesti kokea mielialan laskua, jolloin hänen miekenterveys koetaan sairaana.
Samoin poliisi tai rikosoikeus tai koululaitoskaan ei rankaise pahuudesta, ilkeydestä, samalla tavalla kuin jostain täysin yhdentekevistä asioista, kuten henkilökohtainen pukeutuminen (lippis päässä, tai yhteiskunnan normien kyseenalaistaminen tai rikkominen silloin kun kärsijänä on vain itse eikä rikkomisella ole uhria, jota porukassa henkisesti nöyryytettäisiin.
Mielestäni esim nuori nurkan takana tupakoija ei ole paha kuten kiusaaja on, joka pyrkii hyötymään ja nauttii, kun yksi voi huonosti, kun häntä kohtaan tehdään porukassa väärin.

Emilia

Ihan kiva, että olet "lähiaikoina" huomannut teidän lapsiperheellisten (ja huomaa tämä, nimenomaan LAPSIperheellisten) vähättelevän lapsettomia. Me lapsettomat saamme sen sijaan kuulla sitä jatkuvasti. Vähättelet kolumnissakin kutsuessasi lapsettomia perheettömiksi. Kiitos vain, mutta minullakin on kyllä perhe. Lapsia ei ole, perhe on. Huojentavaa on myös se, että pelkäsit lapsettomien ystäviesi häipyvän, kun sait lapsen. Lapsettomat ystäväsi saattoivat sen sijaan pelätä sinun siirtyvän toisiin viiteryhmiin ja jättävän entisen taaksesi. He luultavasti olivat kaiken aikaa valmiita säilyttämään suhteenne. Elämänmuutoshan tapahtui sinulle, ei heille. Silloin myös asenne- ja muut muutokset olisivat tapahtuneet luultavammin sinulle. 

Tässä maailmassa ei luultavasti ole ensimmäistäkään asiaa, jonka avulla lapsia saanut ei voisi tehdä itsestään marttyyriä tai jonka vuoksi hän ei voi dramaattisesti sanoa "en voi tehdä noin, koska mulla on nämä lapset". Vanhempien mielestä lapsettomilla on aina helpompaa, oli sitten kyse rahatilanteesta (vaikka lapsettoman tulot olisivat 300e/kk ja lapsiperheellisen 3000e/kk), harrastuksista, työajoista, yleisistä mahdollisuuksista päättää asioista tai mistä tahansa. Todellisuudessa kyse ei ole lasten lukumäärästä, vaan aivan muista olosuhteista ja ennen kaikkea siitä, mitä haluaa tehdä. Jos ihminen haluaa jotakin tarpeeksi, yleensä hän myös toimii sen saavuttamiseksi, riippumatta lapsiluvusta.

Kannattaa siis toisinaan pysähtyä katsomaan omaa arkeaan ja lapsettomien ystäviensä arkea. Siinä saattaa yllättyä ja löytää hämmästyttäviä asioita! Samalla saattaa myös tulla säilyttäneeksi lapsettomat ystävänsä.

Vierailija

Kun on kyse lapsia saaneesta ja toisaalta lapsia toivovasta mutta lapsettomuudesta kärsivästä ihmisestä (mihin kuuluu syinä myös sopivan partnerin löytymättömyys) tilanne on äärimmäisen epätasa-arvoinen. Samoin kun etuoikeutetussa asemassa olevalla rikkaalla tulisi olla suurta empatiaa köyhää ja vähemmän onnekasta ihmistä kohtaan, olisi hyvä, että lapsia saaneet olisivat tietoisia etuoikeutetusta asemastaan ja jättäisivät lapsettomien arvostelun. Olette siihen aivan liian etuoikeutettuja: onnen lahjat eivät ole käyneet tasan. Varmaa on, että lasta toivovan lapsettoman elämä EI ole koskaan helpompaa kuin vanhemmaksi tulleen, vaikka arki olisikin helpompaa. Arjen jaksamisen ongelma EI ole suurempi haaste kuin se, että elämälle joutuu joka päivä keksimään merkityksen, itse, yksin. Vai olisiko joku rankkaa lapsiarkea elävä halukas vaihtaa paikkaa lapsettomuudesta kärsivän kanssa? Lapsettomuudesta kärsivä nimittäin on, heti, ilman epäilyksen häivää. Lapsettoman suuri unelma on se karsea ja helvetin raskas lapsiarki.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat