Vihantyö

Sivut

Kommentit (126)

Vierailija

Turuilla ja toreilla puhutaan että poliisi olisi mukana tai suojelisi vainoajaporukkaa. Näin olen kuullut.
Uskaltaakohan noiden kanssa asioida enään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Turuilla ja toreilla puhutaan että poliisi olisi mukana tai suojelisi vainoajaporukkaa. Näin olen kuullut.
Uskaltaakohan noiden kanssa asioida enään.

"Jopa on vainoajalle tyypillinen ilmaisu: turuilla ja toreilla puhutaan... "

Näin ei kukaan ole vastuussa ja silti pahan voi laittaa kulkemaan. On tuttua.

Tässä hyvä blogipostaus:
https://hermithounds.com/

aloittaja

Aaltosen blogista kopsattu lainaus:
Tuhottu ihmisyys

Levin teosten ytimessä on ihmisen muuttuminen objektiksi muiden silmissä. Siirtymä on tuskallinen. Auschwitzissa Levi lakkaa olemasta ihminen, jolla on tarpeita ja kokemuksia, ja hänestä tulee epähaluttua, ivattua biomassaa. Hänen päänsä ajellaan, hänet pakotetaan raskaaseen työhön, joka on suunniteltu tappamaan hänet, häntä pidetään nälässä ja nöyryytetään sadistisesti. Samalla hän huomaa, kuinka rasvamahaiset vartijat odottavat luiksi muuttuvien, rikkoutuvien ihmisten kuolemaa. Ihmiset hänen ympärillään katoavat kahdella tavalla – ensin heidän katseensa sammuvat ja päät painuvat kohti maata, sitten he nääntyvät lyönteihin, nälkään ja pakkotyöhön.

Levi varoittaa: tätä minuuden psyykkistä ja materiaalista tuhoa ei kieli pysty kuvaamaan. Mikään määrä sanoja ei voisi kattaa sitä, mitä tapahtuu, kun ihmiseltä otetaan kaikki, mihin tämä on uskonut ja mitä tämä on rakastanut. Objektiksi pakotetun ihmisen todellisuus muuttuu negaatioksi. Merkitys on poissa, ja samalla kokemus hyvyydestä, rakkaudesta ja ilosta katkeaa. Tilalla on ainoastaan jotakin groteskia: kuolevia iloisesti piiskaava natsiupseeri, jonka omanarvontuntoa valta kohottaa. ”Sinä et ole mitään”, kuiskii natsien organisaatio kuolemaa kohti valuville uhreilleen.

Mielivaltaisuus ja kiusaava, demoninen absurditeetti astuvat merkityksen tilalle. Kun päiväkausia vailla vettä ollut Levi koettaa juoda jäätikusta, estää vartija häntä, ja Levin kysyessä miksi, vastaa tämä: ”Täällä ei ole sanaa ’miksi’”. Keskitysleirissä ei ole enää sellaista logiikkaa, joka mukailisi ihmisyyden vaateita – sen logiikka koostuu ainoastaan siitä, että mahdollisimman moni kuolisi mahdollisimman vähällä vaivalla. Vankeja kiusataan irvokkailla soittokunnilla, joissa nälkiintyneet, piestyt vangit joutuvat soittamaan ja marssimaan iloisten saksalaissävelmien tahtiin. Nämä sävelmät kaikuvat päivittäin läpi niiden parakkien, joissa miljoonat tulevat kuolemaan. Avoin sadismi riekkuu uhriensa yllä. ”Näin ihminen tuhotaan ennen kuin hänet tapetaan”, toteaa Levi.

Levi ei kuitenkaan kuvaa ainoastaan natsien pahuutta, vaan ihmistä ylipäätään. Hänen Auschwitzmukaansa Auschwitz oli suurin koskaan toteutettu ihmiskoe, jonka puitteissa miljoonia eri ikää, kulttuuria ja taustaa edustavia ihmisiä pakotettiin piikkilangan taakse vailla elämän edellytyksiä. Mitä ihmiselle tapahtuu, kun häntä kohdellaan objektina ja häneltä riistetään kaikki? Levin vastaus on huolestuttava. Ne, joiden kohdalla ”yön aseet ovat tylppiä” – ne, jotka rakastavat rauhaa ja vahvoina pysyvät oikeuden puolella – ovat selviytyjien joukossa harvinaisuus. He piiloutuvat itseensä ja kuolevat muilta peitetyssä, ihmettelevässä yksinäisyydessä. Heidän ylitseen kulkevat pelastetut, joissa kamppailu elämästä hiljentää moraalin.

Vierailija

On ihmisiä, joiden juttu on ihmiset, ja heihin vaikuttaminen, ja jostaim syystä juoksentelevat esim 10 vuotta värväämässä ihmisiä notkumaan ja roikkumaan uhrinsa kodin liepeillä, sekä pitämään tahallisesti melua sekä ovat koko ajan uhrinsa uhreja. Tarkoitus uuvuttaa meluun ja tappaa myös lähtötilanteessa hyvin nuoret uhrin läheiset.

Lähes ketään ei ole joka ei innostuisi tämmöisestä aivan mielisairaasta touhusta.

Vierailija

Hiljaisuutta, kiitos!
25.11.2011 13:01 Satu Kauramäki Ympäristö 3 kommenttia ilmoita asiaton viesti
Hiljaisuutta, kiitos!

Nykymaailmassa on monenmoista saastetta jotka lisääntyvät kiihtyvää, hallitsematonta tahtia ihmisen toimesta. Yksi näistä erittäin haitallisista, mutta edelleenkin aivan liian vähän huomioiduista ja ymmärretyistä saasteista on melu.
Ihminen aiheuttaa melua oikeastaan kaikkialla missä ikinä kulkeekaan, mutta erityisen sietämätöntä ja jopa tappavaa melua aiheutamme varsinkin vesistöissä. Niin merissä, järvissä kuin joissakin.
Vesistömme ovat jatkuvassa melurasituksessa. Mahdammeko useinkin ajatella autolla, rekalla, moottoripyörällä, traktorilla, lumiauralla, kuorma-autolla, mönkijällä, mopoautolla, moottorikelkalla jne ajaessamme että aiheutamme paitsi häiriötä, myös suunnatonta kipua ja tuskaa jopa useamman kilometrin säteellä vedenpinnan allakin? Lentoliikennekin hävittäjineen päivineen kuuluu loistavasti veden alle kesät talvet. Tiedostammeko ja ymmärrämmekö yhtään, mistä on kyse ja mitä aiheutamme alati kasvavilla liikennemäärillämme?

Ääni etenee vedessä paljon valoa pidemmälle. Valaat ja muut merinisäkkäät, kalat sekä osa selkärangattomista käyttävät tätä normaaliolosuhteissa hyväkseen niin kommunikoinnissa, ravinnon-ja parinhaussa kuin pedoilta suojautumisessa. Ne joutuvat kuitenkin -lukuisien ihmisten ja eläinten tavoin- elämään nykyisin kuin suurkaupungissa, jossa ne menettävät kosketuksen kaikelle elämälleen välttämättömään.
Merten rannoilta on löydetty laumoittain kuolleita mereneläviä joiden kuuloelimet ovat jopa räjähtäneet ihmisen aiheuttaman, sietämättömän (valtamerialukset, sukellusveneet, öljynporaus, räjäytykset, laivaliikenne, lentoliikenne jne.) melun vuoksi. Näihin sitten vielä mm. vesiskootterit, moottoriveneet...melua ja melskettä piisaa niin merillä kuin sisävesissäkin ihan jokia myöten.

Mikä ei ole suuri asia sinulle, voi olla sitä jollakin muulle. Tai toisinpäin.

Sitä tulisi kunnioittaa.

Vierailija

Meluun on kuitenkin erittäin vaikea reagoida vallalla olevien asenteiden ja leimautumisen pelossa. Melusta häiriintyvät leimataan usein herkiksi tiukkapipoiksi ymmärtämättä, että niin ihmiset, eläimet kuin jopa kasvitkin reagoivat meluun kukin omalla herkkyydellään ja toiset ovat hyvinkin paljon herkempiä kuin toiset.

Melua on nykyisin totuttu pitämään tehokkuuden ja tuottavuuden merkkinä, vaikka todellisuus on itseasiassa päinvastainen emmekä tiedosta melun mittavia vaikutuksia -sen enempää itsellemme, kuin ympäristöllemme- vielä alkuunkaan.
Melutessasi, millä tavoin ja missä hyvänsä, otat ympäristösi haltuun siltä alueelta johon aiheuttamasi melu yltää. Kannattaa siis aina miettiä, kuinka suuren tilan ja häiritsevän tai tuhoavan vaikutuksen olemassaololleen kulloinkin välttämättä tarvitsee.

Hyvänä äänieristeenä toimivia metsiä hakataan, joka paikkaan rakennetaan, liikennemäärät lisääntyvät koko ajan. Olemme koneellistaneet täysin koko elämämme ja kadottaneet aidon tekemisen ja kosketuksen hyvin moniin asioihin.
Eikö nyt olisikin aika hiljentyä miettimään, tarvitsemmeko todella sen kaiken melun ympärillemme. Moottoritiet, raskas liikenne, lentoliikenne, moottoripyörät ja harrikat, viritetyt mopoautot, kiinteistöjen hoidoissa käytettävät päältä ajettavat ruohonleikkurit, lehtipuhaltimet jne...lista on kutakuinkin loputon ja erittäin tuhoisa.
Ratkaisu tuskin löytyy niinkään melun torjunnasta vaan siitä että meidän pitää todellakin aidosti vähentää melun tuotantoa. Johonkin se kaikki melu kuitenkin menee ja vaikuttaa, aina. Onkin erittäin takaperoista ajatella että ensin synnytämme mittavat määrät melua ja sen jälkeen yritämme hallita sitä ja suojautua siltä sen sijaan että miluummin tuottaisimme vähemmän melua teknologian, ymmärryksen ja elintapamuutosten keinoin.

Meluun ei voi tottua

Viime vuonna käynnistyi sosiaali-ja terveysministeriön rahoittama melututkimus, jota THL tekee yhdessä Työterveyslaitoksen ja Itä-Suomen yliopiston kanssa. Yksi tutkimuksen päälinjoista on selvittää, vaikuttaako melu sydänsairauksien esiintymiseen. Sen epäillään lisäävän sydänsairauksia mutta vielä on kuulemma epävarmuutta, vaikuttavatko ilmansaasteet asiaan.
Virallista tutkimustietoa melun terveysvaikutuksista ihmisiin on Suomessa kovin vähän, vaikka se tiedetään hyvinvointiin vaikuttavaksi tekijäksi. Näitä virallisia tutkimustuloksia odotellessamme (THL:n käynnistyneistä tutkimuksista on odotettavissa tuloksia ensi vuonna) voinemme ottaa vanhan kunnon maalaisjärjen, aistimme ja vaistomme käyttöömme ja pysähtyä kuuntelemaan mitä ympärillämme tapahtuu. Tässä ja nyt.

Ulkomaisten tutkimusten mukaan kehomme ragoi meluun joka tapauksessa, vaikka melu ei häiritsisikään ja ajattelisimme olevamme tottuneita siihen, sillä melu nostaa elimistön stressitasoa. Se tarkoittaa mm. sitä että puhtaasti fysiologisessa merkityksessä meluun ei voi totttua. Ja kuinka voisikaan? Meluhan on ollut varoitus uhasta. Varsinkin saaliseläimille, mutta myös meille ihmisille.
Mikäli kivikauden ihminen olisi jättänyt reagoimatta ympäriltään kuuluviin ääniin, olivat ne melua tai ei, mahtaisimmeko olla täällä meluamassa lainkaan?

Satu Kauramäki

Artikkeli on julkaistu SLL:n paikallisjaoston vuosijulkaisussa 2011

Vierailija

On ajattelematonta haitantekoa, kuten yllä kirjoituksessa kuvattu.

mutta on myös absoluuttisen pahaa saastaista sadistisuutta, manipuloimista ihmiset tarkoituksella vahingoittamaan ja kaiken päälle olemaan uhrinsa uhri

Vierailija

Levi ei kuitenkaan kuvaa ainoastaan natsien pahuutta, vaan ihmistä ylipäätään. Hänen Auschwitzmukaansa Auschwitz oli suurin koskaan toteutettu ihmiskoe, jonka puitteissa miljoonia eri ikää, kulttuuria ja taustaa edustavia ihmisiä pakotettiin piikkilangan taakse vailla elämän edellytyksiä. Mitä ihmiselle tapahtuu, kun häntä kohdellaan objektina ja häneltä riistetään kaikki? Levin vastaus on huolestuttava. Ne, joiden kohdalla ”yön aseet ovat tylppiä” – ne, jotka rakastavat rauhaa ja vahvoina pysyvät oikeuden puolella – ovat selviytyjien joukossa harvinaisuus. He piiloutuvat itseensä ja kuolevat muilta peitetyssä, ihmettelevässä yksinäisyydessä. Heidän ylitseen kulkevat pelastetut, joissa kamppailu elämästä hiljentää moraalin.

Monet keskitysleireiltä selviytyneet kertoivat tarinoita siitä, miten heidät pelasti usko, moraali, tai rakkaus. Levi kertoo jotakin päinvastaista: ennen kaikkea ne, jotka pystyivät taistelemaan rajusti, olemaan ovelia, varastamaan ja hyödyntämään muita, jaksoivat sinnitellä runtelevassa, raatelevassa kalmantehtaassa. Auschwitz osoitti, miten käy ihmiselle, joka on työnnetty rakkaudesta vihan ja pelon ympäristöön. Samasta syystä se näyttää meille myös ihmisen, jota emme halua nähdä. Viattomuus on uhanalaista, ja suuri osa ihmisistä muuttuu väärissä olosuhteissa egoistisiksi sekä armottomiksi.

Levi muistuttaa teoksensa läpi tästä: meidän minuutemme on särkyvä ja altis. ”Se on suuremmassa vaarassa kuin elämämme”, Levi huomauttaa ja jatkaa: ”Vanhojen viisaiden, jotka pyysivät meitä muistamaan, että tulemme joskus kuolemaan, olisi pikemminkin tullut varoittaa tästä vaarasta sisällämme”. Me voimme menettää itsemme. Me saatamme muuttua olennoiksi, jotka tuhoutuvat ennen kuin kuolevat – ja me saatamme myös muuttua hirviöiksi, jotka tuhoavat muita.

Juuri tämä huomio tekee Levin kirjasta sekä äärimmäisen tärkeän että vaikean. Hän peilaa meille ihmisyyttä, jossa hyvyys on haurasta ja helposti tuhoutuvaa. Puhtautta ei ole, hyvän ja pahan oikukas ristiveto on meissä kaikissa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat