Sivut

Kommentit (2377)

Utelias nainen

Sinua näytti kiinnostavan kun ltulit näin myöhään kommentoimaan. Tiinakin on lopettanut juttunsa yli 6 kk sitten. Tosin olisi kiva, jos hän palaisi kertomaan tuliko vuoden 2016 häistä mitään.

huoh

Mies nyt voi selittää, ettei vaimo anna. Petettyjen jutuissa voi tulla ilmi, ettei siitä ole ollut kyse ja mies vaan keksii jotain. Tietysti naisiakaan ei kiinnosta normaali läheisyys, jos epäilee miestä epärehellisyydestä. Jos liitto on onneton niin miksei lopeta sitä ja siirry vasta sitten pitämään yhteyttä toiseen tuntikaupalla? Tällä tavalla kumminkin pettää useampaa, toista naista kun ei ole häntä varten täysin ja nykyistä, kun kertoo avioliittohuolistaan jollekin toiselle. Jos ymmärtäisi lopettaa suhteen, missä ei ole onnellinen ja sitten vasta aloittaisi suhteen toisen kanssa niin ei tulisi pettäneeksi ketään.

Asia selvä

Minulle on aina ollut selvä, etten sekaannu naimisissa oleviin tai muuten suhteessa oleviin miehiin. Sehän on selvä, että mies on epäluotettava, jos ei osaa lopettaa menossa olevaa suhdetta ennen kuin aloittaa uutta. Lisäksi en halua tehdä niin toiselle naiselle. En millään tavalla ymmärrä sellaisia, jotka niin tekevät. "Suhteeni vaimooni/tyttöystävääni on jo loppu" on niin tavallinen miehen valhe, etten tajua että kukaan nainen vielä uskoo siihen.

Jossu

Lopeta toi idioottimainen teinitouhu, ota vastuu omasta elämästäsi ja etsi vapaa mies - tai vielä parempi, opettele elämääm aikuisen naisen itsenäistä elämää!!!

Kahden viikon onni

Muutama vuosi sitten naapurini, sympaattinen poikamies, rakastui tulisesti naimisissa olevaan nuoreen naiseen, jolla oli lapsikin. Eipä kestänyt kovin kauan kun nainen jätti miehensä sekä lapsensa ja muutti naapuriin. Tutustuimme hyvin rakastuneeseen nuoreen naiseen, kun naapuri kutsui meidät kuoharille. Pari viikkoa myöhemmin halusin kutsua nämä kyyhkyläiset vuorostaan meille...mutta, mutta, arki olikin jo tullut suhteeseen ja poikamies huomaisi olevansa poikamies mielummin kuin leikkiä perhettä ja välillä isäpuolta. Hän pyysi kiltisti naista muuttamaan takaisin kotiinsa. Mutta aviomies oli toista mieltä ja halusi virallisen eron ja lapsensa huoltajuuden. En tiedä miten jutussa lopulta kävi. Ero tuli, mutta kenelle jäi lapsi ja asunto, sitä en tiedä.

Aina ei ole oikeutta haluamaansa

Miehelläni oli pääasiassa tekstarisuhde ja fyysistä kanssakäymistä myöhemmin. Juttu kesti ehkä 4 kk, kun sitten mies huomasi etteivät sovikaan toisilleen. Perhekriisi, lastensuojelu ja poliisi on tässä meidän sopassa ollut mukana, että siitä vaan hakemaan omaa onnea. Not! Voit kuvitella mitä ajattelen tästä toisesta naisesta, joka oli minunkin tuttuni ja johon luotin silloin kun hän oli töissä perheellämme. Neuvoni: poistu takavasemmalle ja kehota miestä hakeutumaan (pari)terapiaan.

hmmm

Minun neuvoni on, että et tee yhtään mitään. Asiat jokatapauksessa menevät johonkin suuntaan lopulta, oli se hyvä tai huono suunta, halusit sitä tai et.

Ole rakastunut ihan täysin rinnoin ja "kaikessa rauhassa" ja siitä vaan. Rakastuminen ei tarkoita samaa kuin "rakastaa rakastaan". Se yltiöpäinenkin rakastumisen tunne menee ohi ajan mittaan.

Aito rakkaus on kuitenkin aina valinta ja sen valinnan merkitystä ei voi löytää kenenkään toisen kanssa yhteisymmärryksenä, vaan ainoastaan täysin yksin. Silloin kun olet niin yksin, että mikään asia maailmassa ei tule sen valinnan väliin ja sydämesi sanoo, että vaikka jäisin tähän yksinäisyyteeni ikuisesti ja toinen ei piittaisi minusta pätkääkään ja silti se valinta on oiken, sen voi jo sanoa olevan rakkautta. Aito rakkaus on yksisuuntainen asia, yksisuuntaista halua toisen hyvän olon ja elämän puolesta ja se on lopulta aina valinta. Ei päämäärä, ei olemisen tila, vaan valinta. Valinta ihan niissä pienimmissäkin asioissa mitä lopulta teet. Jos aidosti rakastaa, voi valita myös siis sen, että toisen hyvä elämä on tärkeämpää kuin minun kaipuuni.

Voit siis ihan hyvin olla aidosti rakastunut, mutta silti päättää olla "vain" rakastunut saamatta koskaan vastakaikua. Sekin voi olla onnellinen tila, joskin tunnetusti tuskallinen.

Toisaalta, voit myös toki tehdä ihan mitä ikinä mieleesi juolahtaa, mutta muista, sen pitää olla oma harkittu valinta, mitä ikinä siitä valinnasta seuraakaan. Vai mitä?

Viini

Vierailija kirjoitti:
Moni ehdottaa kirjoittajalle unohtamista. Se on oikeasti helpompaa kuin luulisi. Ensimmäiset 2 viikkoa ovat kauheimmat! Siinä ei kyllä unohda, kun pää on sumussa, sydän nyyhkii ja iho ikävöi. Mutta kun kahden viikon yli pääsee - näkemättä, kuulematta, soittamatta - on jo voiton puolella. Tilannetta helpottaa, jos ystävissä on sellainen, joka puhuu sinulle korvan juuressa jatkuvasti järkeä. Ensin palautuu pää. kun ei ole juostava ja salailtava, sitten seksin himo harventuu, lopulta ihon muisti alkaa haparoida. Paras ystävä on aika, edelleen. Koko unohdusprosessiin vierähtää helposti vuosi, niin kuin kuoleman läpikäymiseen yleensä. Minulle tämä vuosi on ollut erittäin opettavainen: huoraamiselle ei kiitos loppuelämäksi!

Vain vuosi?? Helpollapa olet päässyt.
Minulla on mennyt jo 17 vuotta. Ja loppua ei näy. On asioita, jotka eivät unohdu ikinä. Ikinä.

Viini

hmmm kirjoitti:
Minun neuvoni on, että et tee yhtään mitään. Asiat jokatapauksessa menevät johonkin suuntaan lopulta, oli se hyvä tai huono suunta, halusit sitä tai et.

Ole rakastunut ihan täysin rinnoin ja "kaikessa rauhassa" ja siitä vaan. Rakastuminen ei tarkoita samaa kuin "rakastaa rakastaan". Se yltiöpäinenkin rakastumisen tunne menee ohi ajan mittaan.

Aito rakkaus on kuitenkin aina valinta ja sen valinnan merkitystä ei voi löytää kenenkään toisen kanssa yhteisymmärryksenä, vaan ainoastaan täysin yksin. Silloin kun olet niin yksin, että mikään asia maailmassa ei tule sen valinnan väliin ja sydämesi sanoo, että vaikka jäisin tähän yksinäisyyteeni ikuisesti ja toinen ei piittaisi minusta pätkääkään ja silti se valinta on oiken, sen voi jo sanoa olevan rakkautta. Aito rakkaus on yksisuuntainen asia, yksisuuntaista halua toisen hyvän olon ja elämän puolesta ja se on lopulta aina valinta. Ei päämäärä, ei olemisen tila, vaan valinta. Valinta ihan niissä pienimmissäkin asioissa mitä lopulta teet. Jos aidosti rakastaa, voi valita myös siis sen, että toisen hyvä elämä on tärkeämpää kuin minun kaipuuni.

Voit siis ihan hyvin olla aidosti rakastunut, mutta silti päättää olla "vain" rakastunut saamatta koskaan vastakaikua. Sekin voi olla onnellinen tila, joskin tunnetusti tuskallinen.

Toisaalta, voit myös toki tehdä ihan mitä ikinä mieleesi juolahtaa, mutta muista, sen pitää olla oma harkittu valinta, mitä ikinä siitä valinnasta seuraakaan. Vai mitä?

UPEASTI kirjoitettu, kiitos!

onceinyourlifeyoufindsomeone

Mikä mahtava ketju. Onneksi tuli sattumalta vastaan. Olen menossa vasta sivulla 57, mutta aion kahlata koko ketjun lävitse. Uskon, että tämä selkeyttää ajatuksiani.

Kyllä, olette oikeassa. Olen se toinen nainen. Olemme tavanneet reipas 20 vuotta sitten. Tuolloin ihastuttiin ja rakastuttiin. Kumpikaan ei haettu mitään - näin vain kävi. Yhteys välillämme oli/on mieletön. Päätimme kuitenkin tuolloin laittaa suhteen hattuhyllylle ja keskittyä aviopuolisoihimme sekä lapsiimme. Kummankaan avioelämässä ei ollut sinänsä mitään vikaa. 

Kaikki nämä vuodet olemme pitäneet yhteyttä "ystävinä". Kumpikaan ei tunteistaan tai kaipuustaan kertonut, vaikka niin tunsimme. Emme tavanneet, koska kilometrejä välillämme on paljon. Hyvä niin tuossa vaiheessa. Itse erosin useampi vuosi sitten. En kertonut asiasta hänelle. Joitain vuosia sitten mies avautui avio-ongelmistaan. Parhaani mukaan häntä neuvoin ja kehotin keskustelemaan, yrittämään ym. Edelleenkään emme puhuneet meistä mitään.

Muutama vuosi sitten miehelle tuli kutsu paikkakunnalle, jossa minä asun. Hän kysyi, voitaisiinko nähdä tuolloin. Itse ajattelin, että kaikkien näiden vuosien aikana tunnekuohu/-side välillämme on ollutta ja mennyttä, joten suostuin hänet tapaamaan. Kuinkas sitten kävikään. Toivon, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus kokea se tunne, mitä me koimme, kun vuosien jälkeen katsoimme hymyillen toisiamme silmiin. Ei ole sanoja kuvamaan tuota tunnetta. Tunne oli niin voimakas, että sanat vai ryöpsähtelivät suustamme, kun kerroimme tunteistamme. Uskokaa tai älkää, mutta tämän neljän päivän aikana me vain keskustelimme ja halasimme. 

Nyt tilanne on se, että rakkaus roihuaa välillämme. Näemme välimatkasta johtuen harvakseltaan, mutta joka päivä olemme yhteydessä. Mies on edelleen naimisissa. Yhdessä pitävä voima on vakavasti sairas lapsi, joka aikusiästä huolimatta ei pärjää yksin - ainakaan vielä. Nyt hän on saanut hoitoa, joka on antanut hyviä tuloksia ja edistystä on tapahtunut. 

Aika näyttää, miten tässä tarinassa tulee käymään. Tiedän, että näin ei tule loppuelämän jatkumaan. Nautin kuitenkin nyt tästä rakkaudesta, jolle käänsimme yhteisellä sopimuksella selän yli 20 vuotta sitten. Ja vaikka emme joka viikko näe, olen onnellinen - vilpittömän onnellinen tästä suhteesta. 

Olisi kiva kuulla, miten aloittajalla tänä päivänä hurisee. Ketju on vanha, mutta minulle ajankohtainen. Niin allekirjoitan kaiken kirjoittamasi. 

Kaikille ihanaa ja rakkauden täyteistä syksyä!

Aikuinen mies

Vierailija kirjoitti:
Olen 45v, ja tapasin mukavan miehen, jonka kanssa samalla aaltopituudella. Asuu pitkän matkan päässä, joten emme tapaile vaan viestitään. Tunne kolmen kuukauden aikana vahvistunut rakkaudeksi. En ole sellainen joka syventää suhdetta naimisissa olevaan, muttakun nämä tunteet. Mitä niille voi tehdä? Ystäväni on ollut naimisissa olevaan suhteessa jo pari vuotta, itse en siihen ryhdy. Vinkkejä kiitos, ei oo helppoa.

Mies on naimisissa, joten ilmoita, että ei ole järkeä jatkaa viestittelyä. Älä hajota kenenkään perhettä, vaan etsi sinkkumies itsellesi.

Al Pack

Aikanaan kun oltiin vielä parikymppisiä, olin kovin ihastunut erääseen ikätoveriin, jonka yksityiselämästä = mahdollisesta tyttöystävästä ei ollut tietoa. Ystäväni sanoi: jos sillä on tyttöystävä, unohda koko juttu. Tähän mielestäni kiteytyy ihan kaikki näihin tilanteisiin liittyvä. Jos ihminen on varattu, hän on varattu ja sillä siisti. Omaksi osaksi jää sitten harmittelu ja tilanteen nieleminen sellaisenaan, mutta jokainen moraalinen ja itseään (ja toisia) kunnioittava ihminen toimii juuri niin.

Kuutamolla

Aina syy laitetaan toisen naisen harteille. Jos molemmat ovat tahoillaan naimisissa, niin kyllä syyllisyys on tasaisesti kummankin otettava omalle vastuulleen. Minun suhde varattuun alkoi pitkästä ystävyydestä ja mies teki aloitteen. Koskaan en ollut tuntenut niin voimakkaasti ketään kohtaan. Tuntui, että haluan viettää loppuelämäni tämän miehen rinnalla. En halunnut salasuhdetta, mutta hän ei ollut koskaan valmis jättämään perhettään. Jouduin odottamaan. Miksi roikuin varatussa miehessä? Toisinaan hän puhui, että ei enään kauaa ja hän lähtee, toisinaan puhui vuodesta tai kahdesta. Hän kertoi, ettei avioliitossa ole seksiä, eikä läheisyyttä ja vaimon lähentely kuvottaa. Hän kertoi päivittäin rakastavansa minua ja kehui minua kaikin puolin. Kertoi, miltä tuntui naiselta saama kunnioitus, arvostus ja ihailu. Seksi, rakastelu oli upeaa, intohimoista ja täynnä rakkautta. Hän sanoi, ettei se ole koskaan tuntunut kenenkään kanssa niin mahtavalta. Hän antoi ymmärtää, että olin hänelle tärkeä, rakas ja voimavara. Hän kertoi ikävöivänsä minua.
Erosimme, koska en halunnut olla toinen nainen. Tunteet, ikävä ja rakkaus jäivät minuun. Mies jäi kiinni salasuhteesta ja vieritti kaiken syyn minun päälle, katkaisi yhteyden minuun ja jatkaa elämäänsä vaimon kanssa. Kun olen lukenut muiden tarinoita ja tiedän omani, niin yleensä nainen näissä suhteissa on laittanut kaiken peliin ja on täydestä sydämestä mukana. Kun suhde paljastuu vaimolle, mies menee kiltisti vaimon selän taakse piiloon ja hiljenee, vaimo hoitaa toisen naisen pois tieltä. Tulee asettelu, jossa ollaan vaimo ja mies vs toinen nainen. Jos mies alkujaan rakastaa vaimoaan, hän ei petä. Jos mies arvostaa ja kunnioittaa vaimoaan, hän ei valehtele. Jos miehelle riittää seksi vaimon kanssa, hän ei himoitse muita. Jos miehellä on tarve johonkin, mitä vaimo ei voi tarjota, puhukaa ja menkää terapiaan! Vieraisiin kun lähtee ja rakastuu toiseen, niin silloin koko avioliitto on mätä. Kertoo myös vaimosta paljon, jos antaa miehelleen anteeksi vuosien pettämisen. Sielutonta touhua, jos pystyy miehen takaisin aviovuoteeseen ottamaan, missä mies on peuhannut toisen kanssa. En alentuisi ikimaailmassa antamaan puolisolle anteeksi. Seksi pettäneen puolison kanssa jo ajatuksena oksettaa. Todellisessa rakkaudessa korjataan suhdetta, ennenkuin on myöhäistä. Ja myöhäistä se on silloin, kun mies rakastuu toiseen ja rakastelee tämän kanssa.

Tsemppiä

Ei elämä aina mene niin kuin sinä nimimerkki "Kuutamolla" olet asiasta mieltä. Vaikka mies/nainen rakastuisikin  muuhun kuin puolisoonsa ja pettää ei se aina välttämättä tarkoita, että liitto olisi mätä ja tuhoutunut. Joskus ulkopuoliseen rakastuminen voi olla jonkun sisäisen ongelman aiheuttamaa, jota rakastunut ei itsekään tiedosta.

Itse 10 vuotta sitten rakastuin työpaikalla tulisesti vaikka kotona kaikki oli hyvin. Ei tullut suhdetta, eikä seksiä, mutta pää oli sekaisin useamman vuoden. Jälkeen päin ymmärsin, että olin sillä tunteella kompensoinut isäni kuoleman aiheuttamaa traumaa ja yksinäisyyttä.

Onneksi ei tullut tehtyä mitään harkitsematonta! Olen edelleen onnellisesti mieheni kanssa ja työpaikan mies ei merkitse minulle enää mitään.

Tietysti on ikävää sinulle, että tulit jätetyksi ja petetyksi. Toisaalta taas miehen vetkuttelu kyllä kertoi jo mikä oli homman nimi. Sinä et vain halunnut uskoa, koska olit jo rakastunut.

Toivut kyllä siitä vaikka aikaa voi kulua aika paljonkin. Mukavaa loppukesää. Kannattaa varmaankin ottaa periaatteeksi, ettei varattuihin koske tikullakaan, koska loppupeleissä se sattuu aina omaan nilkkaan...

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat