Sivut

Kommentit (97)

Vierailija

Maailmalla tapahtuu kaikkea pahaa, sitä ei voi järjellä oikein ymmärtää. Surua ja tuskaa on tullut moneen perheeseen aivan yllättäen. Hyvä kun työviikkosi on mennyt hyvin, itse vieläkin alan itkemään jos joku työkaveri kysyy, mitä nyt kuuluu, kun hyvää ei todellakaan kuulu vaikka aikaa on kulunut. Siksi aina toivon ettei kukaan esittäisi sitä kysymystä. Pimentoaikaa on myös itselläni ensimmäiset kuukaudet ei paljon asioita muista muuta kuin sen suunnattoman tuskan ja surun sekä ikävän.Minulla on omassa pihassani muistelupaikka jossa on kivi ja paljon kukkasia istetettuna, siinä paloi yli 8 kk kolme kynttilää yötä päivää, nyt kesän ajan ei ole kynttilöitä, mutta taas kun alkaa olla pimeää ja kylmää kynttilät syttyy. Siellä käyn päivittäin hänen kanssaan keskustelemassa joskus hiljalleen joskus ääneen puhuen, pieni poikakoira istuu nätisti vierellä, aivan kuin hänkin haluaisi jotain sanoa ja varmaankin omassa päässään jotain keskustelee. Töiden kanssa on tosi kiirettä kun kaikki pitäisi yksin tehdä, kohta alkaa syystyöt ja niistä on selvittävä. Puut talvelle olen onneksi saanut jo katon alle ja voin siltä osin huokaista. Koirasi varmaan on siellä jossain puolisosi luona ja katsoo kuinka sinä selviät, he ovat nyt yhdessä ja odottavat sitten sinua ja ovat vastassa. Suuri halaus ja voimaa sinulle...yritetään vain ponnistella niin kauan kuin meille on aikaa suotu..onhan meillä kuitenkin vielä lapset ja lastenlapset, paljon on poissa, mutta paljon on vielä jäljellä...

Vierailija

Pimeä aika on ihan ovella...ja kun ei ole mitään valoja missään,vain omat ulkovalot...minäkin varmaan laitan kynttilät ulos,yleensäkin tykkään poltella kynttilöitä ulkona.Koiran haudalla palaa varmasti pieni lyhty.Mitä sinun syystyösi sisältää?Meillä on halkopino vielä ulkona,kohta on talkoot,ja tuttu tulee traktoria ajamaan,saadaan puut katon alle.Laitoin tänään lämmöt päälle,joten puita pitää polttaa nyt useimmin,kun kesällä.Ruohoa saa vielä leikata,ja sitten on haravointia myöhemmin...täällä on ainakin 20-30 vanhaa isoa koivua,joten lehtiä on aivan hirveästi...suurin osa jää kevääksi...kesäkalusteet pitää korjata pois...ostin vuosi sitten kauniin keinun miehelleni,ja hän taas osti pienen pöydän ja tuolit,aamukahvia terassilla varten...eipä ehditty kahvitella eikä keinua juurikaan...huokaus....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Minä laitoin sisälle jo kynttilän palaamaan, aika hämärää kun vettä sataa välillä aivan kaatamalla. Kun täällä pimeässä asun, minulla on paljon syksyn ja talven aikana ulkona kynttilälyhtyjä palamassa. Viime talvena laskin että on kynntilöitä 20 paikassa, puolison muistopaikalla on ne kolme. Itse olen purkanut tätä omaa suruani keskustelemalla, lapset ovat paljon asiasta minun kanssa jutelleet, kirjoittelen tänne palstalle, ja niin hullulta kuin se kuulostaa juttelen ääneen puolisolleni, joskus otan hänen kuvan käteeni ja alan keskustelemaan, myös tämä pieni poika joutuu kuuntelemaan asioita. Hänen muistopaikallaan käyn monta kertaa päivässä ja hänelle kerron asioita. Ehkä joku voisi kuvitella että olen seonnut, mutta ei se ole sitä, se vaan kuuluu tähän surutyön purkamiseen ja selviämiseen eteenpäin. Tänä keväänä rakensin terassin josta viime syksynä juttelimme yhdessä ja se on nyt valmiina, siinä istun koiran kanssa ja katselen maisemaa, toivon että hän katselee minun kanssa. Minä en ole vielä lämmittänyt täällä sisällä, kohta varmaan pitää alkaa lämmittämään kun on kosteaa. Laita sinäkin kynttilä siellä palamaan ja ajattele että hän on kanssasi siellä ja katselee sinua lämmöllä, katselee kuinka sisukas sinä kuitenkin olet ja on ylpeä sinusta, hän auttaa sinua selviytymään, niin toivotaan... myös itse niin ajattelen....

Vierailija

Kynttilä sytytetty ja heti tuli parempi olo sinun sanoistasi,kiitos niistä!Uskon,että hän on ylpeä minusta ja lapsista,miten olemme tähän asti selvinneet ja pitäneet huolta toinen toisistamme.uskon,että kulkee kanssani täällä joka paikassa,ohjaa minua löytämään ratkaisut kinkkisissä asioissa.Aurinkokin tuli pilven takaa esiin.Halaus sinulle,ja kiitos vertaistuestasi.

Vierailija

Kuinka ole jaksanut kun työsi on alkanut. Itsellä meinaa vaan tämä masennus nyt tulla vieläkin kun on tätä syksy aikaa. Kevät tuntui lohdulliselta kun kaikki heräsi eloon ja nyt kaikki alkaa lakastumaan ja kuolemaan. Tällä viikolla olen todella kaivannut puolisoani, on itkukin tullut. Katselin eilen kun pääskyset kävi suurena laumana"jättämässä  hyvästit" ennen matkaa, iloisesti sirkuttelivat ja istuivat antennin päällä, kunnes yht'äkkiä kaikki lähti pois. Tunsin surua siitäkin. Myöskin televisiossa alkaneet sarjat ovat olleet surullisia, kaikissa on hautajaiset menossa ja se tuntuu pahalle, tuo kaiken tunteen pintaan. Todella hassua, mutta totta.  En tiedä oletko sinäkin yhtä herkkä kaikelle kuin itse. Selvittävä kuitenkin on tästä pimenevästä ajasta. Kaikkea hyvää ja suuri halaus, voimia jaksamiseen....

Vierailija

Raskas viikko ollut,paljon itkua ja kyyneleitä,ja epätoivokin iski,että selviänkö sittenkään tästä kaikesta talon ja pihan hoidosta.varmaan syksyn tulo,pimeys luo alakuloa,ja tämä yksin oleminen...ja samaa olen miettinyt,että kuolemaa ja hautajaisia nyt alkaneissa sarjoissa TV:ssä.Myös töissä on tapahtunut asioita,jotka on tuoneet elävästi mieleen mieheni viimiset ajat...töissäkin on ollut välillä kyyneleet silmissä.Eli hyvin herkällä mielellä täälläkin ollaan.Ja kaipaan hänen halauksiaan ja suukkoja,hän aina ohi mennessään taputti ja antoi suukon,meillä halattiin paljon ja näytettiin tunteet.Viime yönä näin unta,jotenkin hatarasti sen aamulla muistin,että unessa olin onnellinen,kun mieheni halasi minua...Olen varma ,että hän kulkee vierelläni,olin ulkona,ja kävelin pihassa ja yhtäkkiä mieleeni tuli,että meidän tielle pitää laittaa ennen talven tuloa aurauskepit,(muistin yhtäkkiä,että mies oli sellaisista maininnut viime syksynä...minähän en ollut ikinä niiden eteen mitään tehnyt tai edes ajatellut sellaisia)...ja mietein,että mistähän sellaisia saa...sitten jotenkin muistin,että mieshän oli itse sellaiset tehnyt,ja siinä samassa kun siinä seisoin,näin ne mieheni tekemät aurauskepit paikassa,mihin en ollut koskaan edes mennyt....silloin tiesin,että miksi juuri siinä kohtaa mieleeni tuli ne kepit...joku varmaan pitää minua ihan hupsahtaneena...Halaus sinulle ystäväni,olet mielessäni.

Vierailija

Aivan varmasti puolisosi kulkee sinun vierellä ja antaa ohjeita,muistuttaa mitä pitäisi tehdä. Itsellä aivan samanlaisia kokemuksia, hän muistuttaa asioista, ne vaan yht'äkkiä tulee mieleen. Muista tehdä se.... ja se homma. Ne työt jotka hän aina hoiti ja minun ei tarvinnut niihin puuttua millään lailla, nyt hän sitten muistuttaa.. syksy on ja talvi tulossa..Et sinä ollenkaan ole hupsahtanut, minä ymmärrän ja tiedän ihan samanlaisen tunteen. Ollaan vaan onnellisia siitä että he pitävät meistä huolta edelleen... Minäkin olen vain kerran nähnyt unta puolisostani, hän tuli tänne kotiin, halasi minua ja olin tosi onnellinen että hän oli palannut, hän piti käsivarsia ympärilläni ja sanoi minulle, älä liikaa innostu siitä kun olen täällä, koska hän ei tiedä kuinka kauan saa olla täällä. Se oli tosi ihana uni. Tänään kun monta tuntia nurmikkoa leikkaisin, niin itkuhan siinä tuli kun tuntui ettei yksin jaksa millään tehdä, puolet sain tänään leikattua ja huomenna jatkuu ellei sada.. pyysin tänään hiljaa mielessäni että anna minulle voimia jaksaa eteenpäin että saan kaiken hoidettua... uskon että hän kuuli sen.. myös sinun puolisosi kuulee mitä hänelle kerrot ja on vierellä.. voimia ja suuri halaus..et ole yksin.. on puolisosi.. olen minä täällä samassa tilanteessa...jaksamme...kaikki yhdessä

Vierailija

Voi että...niin samoilla mennään,sama epätoivo meinasi iskeä minuun kun juuri kahtena kolmena päivänä leikkasin nurmikkoa ja vieläkin jäi leikattavaa,että miten jaksan tämän nurmikon kanssa ja muutenkin,vaikka sitten toisaalla ajattelin,että mieheni katselee tyytyväisenä,kun pidän huolta hänen kättensä töistä.Lohduttavaa,että tunnet ja koet samoja asioita,kuten minäkin,sekin auttaa jaksamaan.Kyllä me selviämme ja jaksamme.Halaus ystäväni.

Vierailija

UUsi päivä alkamassa, aurinko alkaa nousemaan, päivän työt edessä. Uusin voimin aloitan tekemään ja puolisoni minua tukee tehtävissä. Viikonloppu on myös tulossa, se on varmaan vaikeaa meille yksinoleville, mutta vahvoina naisina siitäkin selviämme... uskoa tulevaisuuteen pitää vain kokoajan kasvattaa.. elämän jatkuvuus kohdallamme yksin olevana pitää meitä liikkeellä koko ajan.. selviämme siitä. Muisto oman puolison rakkaudesta kantaa koko loppuelämäni.. siinä voimavarani. Hyvää alkavaa viikonloppua ja halaus sinne.. kynttilät sytytän illan pimetessä ja ajattelen että meitä on monta yksinäistä.. ja kaikkien meidän rakkaat katsovat meitä jostain hymyillen... ovat kiitollisia että jaksamme yrittää vaikka hän on poissa...

Vierailija

"vahvoina naisina siitäkin selviämme"....on tänään sitä vahvuutta taas kysytty...oisi tehnyt mieli huutaa ja itkeä:"miksi jätit minut tänne kaiken keskelle yksin selviämään..."mutta en sitten huutanut,päätin vaan selvitä tästäkin ongelmasta,mitä eteen tuli...merkillistä,miten paljon tässä 2kk sisällä on tullut asioita eteen,mistä on pitänyt selvitä...ottaa selvää,hankkia tietoa,yms.Nyt on menossa jotenkin sellanen vaihe...osaanko selittää sitä...en ehkä halua ajatella,että toista ei enää ole,jotenkin vaan suoritan asioita,menen eteenpäin,en mieti,pohdi,itke,että olen nyt yksin...vai olenko päässyt surutyössäni eteenpäin,vai mitä tämä on....vai joku välivaihe...Yöt nukun edelleen tosi huonosti,se on tosi rasittavaa,ja kuitenkin aina on noustava ennen viittä joka arki aamu...

Vierailija

Jospa sinulla on menossa vaihe jossa on tosi vihainen kaikelle, kaikille asioille, taphtumille, sellainen vaihe oli myös itsellä, tuntui ettei mikään asia mene kunnolla ja oikein ja mitään ei saa tehtyä. Jotenkin tunsin vihaa koko maailmaa kohtaan, mutta onneksi se vaihe itsellä ei kauan kestänyt. Ei puolisosi sinua olisi halunnut yksin jättää selviämään, mutta kun ei sitä itse saa päättää, hän kyllä yrittää olla tukenasi edelleen. Saattaa olla kohdallasi myös todellinen väsyminen, kun unta ei öisin saa, silloin voimat tuntuu loppuvan ja kaikki kaatuu päälle. Voi kun voisin olotilaasi jotenkin helpottaa, mutta kai se on kaikkien surevien käytävä itse läpi, tunnetilat itkusta, suru,  viha, voimattomuus, ja kaukana häämöttää ilokin, siihen kuluu aikaa, mutta uskon että se on meillä edessä. Tänään taas itse tunsin voimattomuutta kun leikkasin nurmikkoa monta tuntia ja huomenna sama toistuu. Viikosta viikkoon kaikki työt ne pitää yksin tehdä, mutta aina kun saa jonkun työn tehtyä, tunne siitä onnistumisen iloa. Voimia ja jaksamista sinulle

Vierailija

Väsymistä ennemminkin,en minä vihainen ole.Minulla ei ole ollut sitä viha-vaihetta,että olisin vihainen puolisolleni,ennemminkin koen tuskaa siitä,mitä hän joutui kestämään ja kärsimään henkisesti sairastuttuaan syöpään,ja miettiessän kaikkea siihen liittyvää,fyysisistä kivuista puhumattakaan.Eilenkin pystyttiin puhumaan tyttären kanssa isästä/puolisosta,eikä kumpikaan alkanut itkemään,kumpikin on kokenut,että nyt on menossa jotenkin parempi vaihe sen suhteen...joka päivä me jotenkin puhutaan hänestä,koska nyt on esillä niin paljon asioita häneen liittyen.Miten ihmiset,kellä ei ole ketään tukemassa,selviävät jo kaikesta virallisesta puolesta,mitä puolison kuolemaan liittyy...tuntuu,että aina tulee eteen joku uusi asia,mitä pitää hoitaa ja muuttaa...Nurmikkoa täälläkin on leikattu...ja juurikin niin,että se on ainakin kolmen päivän urakka...muutenkin on nyt niin paljon asioita,käytännön asioita mitä pitää ulkona hoitaa,tehdä....ei ole vapaa-ajan ongelmia.Halaus sinulle ja mukavaa viikonloppua.

Vierailija

Ajattelin että sinulla on vihan tunnetta, kun kaikki asiat pitää hoitaa ja tehdä. En minäkään puolisolleni ollut vihainen hänen kuolemastaan, vaan vihainen maailmalle, "yläkerran ukolle", miksi näin oli käynyt. Vihainen olin myös sanonnasta että kyllä se siitä menee eteenpäin. Jotenkin vain tuntui että maailma oli niin pysähtynyt etten pääse eteenpäin yksin, mutta olenhan sitä kuitenkin tehnyt jo 11 kk, tulee huomenna täyteen. Eilen siivosin aamusta ja kuuntelin musiikkia ja itkin, oli surullinen aamu, mutta kyllä päivä siitä lähti taas käyntiin. Työtä tosiaan tässä maatilassa on, vaikka ei tämä niin valtavan suuri ole. Viime talvena metsänhoitaja sanoi että pitäisi raivata taimikkoa, mutta sellaiseen en ryhdy enkä jaksa, vaikka kasvaisi vain horsmia, tosin raivaussaha olisi, mutta ainoastaan yhden kerran olen sitä kokeillut ja yksin en uskalla aloittaa. Minulla puolison kuoleman jälkeen ei ollut mitään asioita hoidettavana, emme olleet naimisissa ja pojat vanhemineen , sanonko nyt pahasti, "omi hänet" ja minulta ei kysytty mitään, Hautajaisissakin olin kuin vieras ihminen, melekin sain kutsun sinne. Onneksi rakkautta ei kukaan voi pois viedä, se on ja pysyy. Voimia sinulle ja halaus, tehdään nurmikonajo urakkaa.... ja illan pimetessä laitetaan kynttilä palamaan, ja ehkä tänään jaksan ulkosaunankin lämmittää...

Vierailija

Samat raivaushommat olisi täälläkin,mutta sen saa hoitaa joku muu,en minäkän sellasta jaksa tehdä.Nyt viikonloppuna on siivoustalkoot,on tilattu vaihtolava,ja siivotaan kaikkee rojuu pois ulkorakennuksista ja tuodaan kaikki loput klapit suojaan suuliin.Nurmikko saa nyt välissä odottaa.Lapset ja vävyt on siivoustalkoissa mukana.Huomenna jatketaan.Voi että,ikävä juttu,kun sinua niin kohdeltiin,onneksi rakkautta ja muistoja ei sinulta kukaan vie pois.No olen minäkin tavallaan yläkerran ukolle suuttunut,kun näin piti käydä,tuhannet rukoukset sinne lähetin tänä vuonna...mutta näin vaan kävi....

Ja "hyviä neuvoja" riittää ihmisiltä,jotka ei tiedä mitään,miltä tuntuu...vain saman kokeneet voi ymmrtää,mitä me läpi käydään...kynttilöitä illan pimetessä sytyttelen.Sukulaismies on puimassa peltoja,onneksi hän vuokrasi ne...muuten olisin hukassa sen asian suhteen...Lämmintä viikonloppua!

Vierailija

Ulkosauna lämpiämässä ja kohta sinne menen, ei sekään tunnu oikein hyvälle yksin tehdä. Ei tämä minun pieni poikakoirakaan ymmärrä saunomisesta ollenkaan. Minulla onneksi ei tarvitse enää pelloille tehdä mitään, naapuri niitä vuokrasi alkuun, mutta sanoin että antaa kasvaa vaikka pajukkoa, ei ne ole niin tärkeitä, ei kaikkea voi hoitaa, no peltojen osalta ratkaisu tehtiin ennenkuin puolisoni kuoli. Rukouksia minäkin lähettelin tuonne ylös, mutta eihän niihin kukaan ole vastannut mitenkään, joten sen asian voi unohtaa että siellä joku olisi. Minulla on ihan yksinäinen viikonloppu, lapset kun asuvat toisella paikkakunnallla ja ovat vuorotyössä ja heillä on oma elämä, olen sanonutkin että yritän nyt vain olla hiljalleen ja oppia pärjäämään yksin. Täällä maalla kun asun, niin ketään ihmistä en ole tänään nähnyt, eilen näin postin tuojan, mutta menee monta päivää ettei ihmisiä näe. Se on todellista yksinäisyyttä. Hienoa kun sinulla on nyt auttajia, ja saat töitä tehtyä, talvihan sieltä tekee tuloaan pikkuhiljaa ja kaikki pitää olla laitettuna talvea varten. Täytyy sanoa että vähän tuolla ulkona yksin ollessa piti pieni surun itku itkeä, kaipaan häntä niin kovasti, viikonloput ovat pahimpia aikoja. Odotan häntä vain tulevaksi kotiin töistä ja eihän se ole toteutunut 11 kuukauteen. Tästä vaan mennään lauantai-iltaa... voimia ja jaksamista sinne.. töitä meillä näyttää molemmilla olevan niin paljon kuin pystytään tekemään...

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat