Kommentit (16)

Vierailija

"Enää ei harrasteta seksiä velvollisuudentunnosta vaan nautinnonhalusta. En ole huolissani asiasta!" Kannattaako parin olla yhdessä jos toisella tai molemmilla ei ole aitoa kiinnostusta, vaan tuijotetaan omaa napaa ja nautinnonhalua. Puoliso vaihtoon nopeasti kunnes löytyy joku joka on samalla aaltopituudella!

Pahantuulinen

Jos se on parisuhteessa ongelma, se täytyy ratkaista. Eihän homma mene niinkään, että enemmän haluava on ilman. Ihmeellisiä parisuhteeseen liittyviä neuvoja. Kannattaa ehkä myös avata millaisia vaihtoehtoja on, ettei seksikeskustelut sitten mene siihen "on sanottu, ettei seksi oo niin tärkeetä ja kun minulla ei ole haluja sinäkin olet nyt ilman". Uskomatonta sanoa näin (naisena joka ei halua jakaa omaa kumppania kenenkään kanssa) että jos toista ei oikeasti pitkässä juoksussa haluta, kyseessä ei ole sairaudesta johtuva tilapäinen haluttomuus, kannattanee sallia kumppanille hakea seksiä muualta. Kun eihän se ollut niin kovin tärkeää (tämän jutun) mukaan parisuhteessa. Eikä oikeasti, niinkuin aiempi kommentti oli, kannata jatkaa suhdetta missä molempien tarpeet ei kohtaa ja täyty.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stimppa

Hienoa että naisten itsetunto ja itsemääräämisoikeus on kasvanut, olette sen ansainneet. Me miehet taas koemme että kun täällä kerran vain eletään, niin se aika kannattaa viettää sellaisten ihmisten kanssa seurustellen, joilla on kiinnostusta seksin harrastamiseen. Se vietti kun on meihin sisäänrakennettu, ja siksi tärkeää. 

Tämän takia arjen pyörittämistä stressaavat pihtari-kotiäidit heitetään pihalle ja otetaan tilalle nuorempi uusi tulokas. Avioliitto ei ole miehelle mikään itseisarvo. Sitten kun lapset on tehty ja kasvaneet joitakin vuosia, voi taas keskittyä siihen että on itse onnellinen. 

Vierailija

Miksei näissä haluttomuus artikkeleissa puhuta ikinä hormonaalisen ehkäisyn vaikutuksesta asiaan? Sehän aiheuttaa yleisesti haluttomuutta. Varsinkin jos nainen ei halua, on hormonaalisen ehkäisyn vaikutus otettava huomioon.

Vierailija

Ajattelutapaan, että  "haluttomuus on vaiva, joka pitää parantaa" törmää liian usein.

Entä jos ei ole nälkä. Pitääkö silloin pakottaa itsensä syömään? Samanlainen perustarve ihmisellä sekin. ( ja tässä yhteydessä ei sitten vedetä esiin niitä oikeita ja todellisia syömishäiriöitä)

Entäpä, jos saatavilla oleva seksi on huonoa? Kuka siitä jaksaa kiinnostua? Ei mauttoman ruoankaan syöminen mikään nautinto ole.

Niin kauan kun enemmän haluavalla on edes yksi terve käsi tallella, ei asiasta pitäisi tekemällä tehdä ongelmaa.

Miettiikö kukaan, miltä tuntuu siitä, joka toistuvasti haluamattaan suostuu seksiin pitääkseen halukkaamman osapuolen tyytyväisenä? Eikö se ole omalla tavallaan seksiin pakottamista? Mitä se mahtaakaan tehdä ihmisen psyykelle. 
 

Eikä haluttomuus välttämättä ole vallankäyttöä tai tahtotila. Halu ei synny pakottamalla, samoin ei itseään voi pakottaa olemaan haluamatta. Milloin tämä ymmärretään. 

Asia on itsestään selvä juttu

Vierailija kirjoitti:
Ajattelutapaan, että  "haluttomuus on vaiva, joka pitää parantaa" törmää liian usein.

Entä jos ei ole nälkä. Pitääkö silloin pakottaa itsensä syömään? Samanlainen perustarve ihmisellä sekin. ( ja tässä yhteydessä ei sitten vedetä esiin niitä oikeita ja todellisia syömishäiriöitä)

Entäpä, jos saatavilla oleva seksi on huonoa? Kuka siitä jaksaa kiinnostua? Ei mauttoman ruoankaan syöminen mikään nautinto ole.

Niin kauan kun enemmän haluavalla on edes yksi terve käsi tallella, ei asiasta pitäisi tekemällä tehdä ongelmaa.

Miettiikö kukaan, miltä tuntuu siitä, joka toistuvasti haluamattaan suostuu seksiin pitääkseen halukkaamman osapuolen tyytyväisenä? Eikö se ole omalla tavallaan seksiin pakottamista? Mitä se mahtaakaan tehdä ihmisen psyykelle. 
 

Eikä haluttomuus välttämättä ole vallankäyttöä tai tahtotila. Halu ei synny pakottamalla, samoin ei itseään voi pakottaa olemaan haluamatta. Milloin tämä ymmärretään. 

Juuri näin! Veit sanat suustani...

Minkäs teet

Ensimmäinen kerta kun luen jostain, että mites sen tunteet, joka haluaa vähemmän?! No nimenomaan! Mulla on ainakin ihan kauheat paineet kun en vain yksinkertaisesti halua seksiä niin paljon. Jatkuva syyllistäminen haluttomuudesta myös lisää haluttomuutta. Haluaisin kyllä haluta, mutta kun en vain halua enkä syytä tiedä. Syyllisyys, että taas mies "joutuu olemaan ilman" on ikävää, mutta se on vielä kamalampaa, että suostuu seksiin vastentahtoisesti vain miestä miellyttääkseen. Muuten kaikki asiat kuitenkin on niin hyvin välillämme kun vain voi olla ja rakastamme toisiamme ihan mielettömästi.

Vierailija

Haluttomuuden pitäisi olla täysin hyväksyttyä. Nämä seksin puolestapuhujat ovat ihan sekaisin luulleessaan että yksinkertaisesti vähempi kiinnostus seksiin on jotain kiusantekoa heitä kohtaan. Että kun ihminen kuuntelee omia tarpeitaan niin se onkin henkilökohtainen loukkaus ja ilkeyttä kumppania kohtaan. Mistä tuo harha edes nousee? Tällaisia ajatuksia omaava kuuluu itse terapiaan.

Vierailija

Eiköhän sinne pariterapiaan hakeuduta sen vuoksi juuri, että seksi(ja läheisyyden)halujen kohtaamattomuus aiheuttaa kitkaa parin välillä. Tietenkään haluamattoman ei ole pakko alkaa haluta vain haluavan mieliksi. Mutta siellä terapiassa voidaan pohtia syitä asiaan ja sitä voisiko asiaan vaikuttaa esim. stressi, toisen huomioiminen, luottamusongelmat, sairaudet jne jne. Siinä vähintään oppii tuntemaan itsensä ja puolisonsa paremmin vaikkeivät haluttoman halut sen kummemmin syttyisikään.

Tästä jutusta saa vähän sellaisen mielikuvan, että "on ihan ok olla haluamatta parisuhteessa (tottakai on). Vaikka se aiheuttaisi ristiriitoja puolisoiden välillä niin turha vaivata päätään haluttomuuden mahdollisilla syillä ja seurauksilla esim. terapiassa. Asia on vain hyväksyttävä." Näin minä tämän tekstin tulkitsin, enkä voi kommentoida muuta kuin, että "typerästi ajateltu". Kyllä siitä seksin puutteesta on käytävä keskustelua jos se ei ole molemmille ihan sama. Parisuhteessa pitää yrittää kasvaa samaan suuntaan ja jos yhteiselo menee pelkäksi kompromissiksi (haluton harrastaa seksiä vastentahtoisesti/haluava on ilman) niin kannattaako silloin odottaa, että kuolema erottaa? Vai erota kun vielä on elämää jäljellä?

T. Haluttoman SSRI-lääkkeitä käyttävän miehen vaimo. Vielä odotan, mutta yhtään puutteisuuteni vähättelyä en aio sietää. Joa tarkoitus ei ole ikinä haluta samaa, silloin pitää erota.

P.S. Tuo neuvo, että seksiin kannattaa joskus ryhtyä vaikkei juuri silloin haluttaisikaan, on ihan perus-hyvä-neuvo. Hyvin moni ihminen ei nimittäin aktiivisesti kaipaa seksiä, mutta siihen ryhtyessä halut kuitenkin syttyvät ja siitä nauttii. Hyvä seksi lähentää puolisoita ja parantaa siten molempien hyvinvointia parisuhteessa. Jos seksi ei ala kiinnostamaan siihen ryhtyessäkään, niin ainakin sille on antanut mahdollisuuden. Sitten voi todeta, ettei edes pysty haluamaan puolisoaan, mistä se johtuu ja sovimmeko toisillemme. Jos minä haluan seksiä kanssasi ja sinä et, mikä tekisi meidät molemmat onnelliseksi? Ei vain lakaista ongelmaa maton alle, se on epäreilua molempia kohtaan.

P.P.S. suomalaisten vähentyneiden seksihalujen taustalla on naisten itsemääräämisoikeuden lisääntymisen lisäksi se, että suomalaiset ihan oikeasti haluavat seksiä vähemmän kuin menneillä vuosikymmenillä. Suomalaiset käyttätävät monenlaisia libidoa ja toimintakykyä alentavia lääkkeitä, koukuttuvat älylaitesta ruokapöydässä ja makuuhuoneessa, katsovat pornoa ja hoitelevat itsensä... Suomalaiset ihan vaan oikeasti korvaavat parisuhdeseksin (ja usein muunkin läheisyyden parisuhteessa) jollain muulla tai ihan vain tukahduttavat seksihalunsa masennuslääkkeillä, ehkäisyllä tai vaikka ahmimiskohtauksilla. (Sinänsä mielenkiintoinen ilmiö kun nykyaikana päällimmäiset syyt muodostaa parisuhde ovat yhä useammin rakkaus, läheisyys ja emotionaalinen tuki ja turva.) Haluttomuutta on ollut aina, mutta se, että seksi ei kiinnosta enää ketään, ei ole luonnollista.

Inox-kettu

Vierailija kirjoitti:
Miehiä ei kiinnosta oikea seksi, pornoon ovat koukussa. Liian moni nainen elää suhteessa jossa miestä ei oikea seksikiinnosta.

Ehkä pienessä osassa parisuhteita tilanne on tämä. Edelleen kuitenkin miehet KESKIMÄÄRIN haluavat seksiä paljon enemmän kuin naiset. Asiasta on kyllä olemassa tutkimustietoa.

Vierailija

Miehet kattoo ku nuori kiinteä nainen sidotaan katon rajaan ja piiskataan. Ei ne jaksa kattoa satakilosta vaihdevuosista kärsivää jalkasyylä-kainalokarvaedwardia.

Risukimppu

Suomalaiset eivät ole alun perinkään olleet erityisen seksuaalista kansaa. Yhdyntää on harjoitettu etupäässä lisääntymistarpeiksi ja suorituspainotteisesti. Huviseksi on suomalaisille tyypillisesti humalaista seksiä johon on uskaltauduttu keskushermostoon vaikuttavien, estoja poistavien väkijuomien myötävaikutuksella.

Suomalainen on olemukseltaan parittelijatyyppiä. Romantiikka ja intohimoinen eroottisuus eivät ugrilaiseen mielen tai ruumiin kokonaisuuteen tahdo istua. Enemmistösuomalaisten geenit polveutuvat savutorpan ja peltovaon ajoilta jolloin olimme vielä suhteellisen lähellä eläinkuntaa. Samalla kun likanaamaiset talonpojat puskivat pelloilla ja metsäsavotoilla, ruotsinkielinen sivistynyt yläluokka luki toisilleen korkeakulttuurisia teoksia saleissaan. Heille myös seksuaalisuuden nautinnot olivat jo tuttuja, kuten ne olivat sitä myös Keski- ja Etelä-Euroopan sivistyvaltioissa. Rahvaalla on ollut oma tiukkapipoinen siveyskäsityksensä joka on osa katkeraa ilonvastaisuuden eetosta. Vanhoissa SF-filmeissä kesäisellä kukkaniityllä laulellen ja hymyillen kirmaileva nuori neito sai kotitupirtissään ankaraa ripitystä käytöksestään raivopäisiltä vanhemmiltaan. Ilot ja nautinnot olivat noihin aikoihin ankarasti kiellettyjä raa'an selkäsaunan uhalla.

1960-luvulla Suomessakin alkoi toteutua suuri sukupolvimurros joka tempaisi nuoria mukaansa. 1950-luvun jäykistely ja teeskentely jäivät historiaan ja lännestä tulleet vaikutteet loivat niinsanotun nuorisokulttuurin joka erotti nuoret vanhemmistaan. Rock ja pop-musiikki, Pitkätukkaiset pojat, lantiofarkuissaan ja napapaidoissaan kulkevat tytöt ja vapaa seksi olivat hirvittävä kauhistus rintamamies-sukupolvelle. Vaikkei Suomesta mitään San Franciscoa tullut lähellekään, niin sitä uutta intoa ja vapautta ei vanhempi väki tahtonut millään sulattaa.

60-luvun radikaali elämänmuoto oli kuitenkin lyhytaikainen ilmiö ja suomalaiset alkoivat laantua jo siinä 70-luvulla tavanomaiseen tylsyyteen ja ankeuteen. Elintaso alkoi toisaalta nousta, ja 1980-luvulle tultaessa elettiin jo aivan eri oloissa kun keskiluokka pystyi hankkimaan rivariosakkeen, Volvon ja Mallorcan matkoja. Elämä hymyili siinä määrin että makuuhuoneesta kuului öisin muutakin kun kuorsausta.

Miten tämän päivän seksittömyyteen on sitten tultu? Nuoret aikuiset joilla pitäisi lemmen ilot olla ylimmillään, eivät innostu niistä juuri lainkaan. Mutta miksi innostuisivatkaan, kun heidän mielensä on myrkytetty median levittämällä, huoli- ja katastrofipornolla. Maailmankuva on lohduttoman synkeä ja tulevaisuus on dystopiaa. Yhteiskunnan vaatimukset ovat yhä kohtuuttomampia. On luotu kuvitteellinen standardi täydellisestä, itseään mittaavasta suorittajayksilöstä jollainen jokaisen pitäisi olla. Ihmisen maksimaalinen hyöty ja tuottavuus ovat kaiken mitta. Ihmisyys itsessään ei merkitse enää yhtään mitään.

Älypuhelimen tylsistyttämä nuori näivettyy parhaimpina elinvuosinaan kohti ennenaikaista dementiaa ja kuolemaa. Mutta onneksi hänellä ei ole lapsia jotka joutuisivat seuraamaan vanhempansa viimeisiä kurjuuden aikoja hoivan varassa.

Vierailija

Stimppa kirjoitti:
Hienoa että naisten itsetunto ja itsemääräämisoikeus on kasvanut, olette sen ansainneet. Me miehet taas koemme että kun täällä kerran vain eletään, niin se aika kannattaa viettää sellaisten ihmisten kanssa seurustellen, joilla on kiinnostusta seksin harrastamiseen. Se vietti kun on meihin sisäänrakennettu, ja siksi tärkeää. 

Miksi nuorempi, miksei vanhempi, mukava ja rento ja seksuaalisesti vapautunut ja avoin?

Tämän takia arjen pyörittämistä stressaavat pihtari-kotiäidit heitetään pihalle ja otetaan tilalle nuorempi uusi tulokas. Avioliitto ei ole miehelle mikään itseisarvo. Sitten kun lapset on tehty ja kasvaneet joitakin vuosia, voi taas keskittyä siihen että on itse onnellinen. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Stimppa kirjoitti:
Hienoa että naisten itsetunto ja itsemääräämisoikeus on kasvanut, olette sen ansainneet. Me miehet taas koemme että kun täällä kerran vain eletään, niin se aika kannattaa viettää sellaisten ihmisten kanssa seurustellen, joilla on kiinnostusta seksin harrastamiseen. Se vietti kun on meihin sisäänrakennettu, ja siksi tärkeää. 

Miksi nuorempi, miksei vanhempi, mukava ja rento ja seksuaalisesti vapautunut ja avoin?

Tämän takia arjen pyörittämistä stressaavat pihtari-kotiäidit heitetään pihalle ja otetaan tilalle nuorempi uusi tulokas. Avioliitto ei ole miehelle mikään itseisarvo. Sitten kun lapset on tehty ja kasvaneet joitakin vuosia, voi taas keskittyä siihen että on itse onnellinen. 

[quote=Vierailija][quote=Stimppa]Hienoa että naisten itsetunto ja itsemääräämisoikeus on kasvanut..."

Miksi nuorempi, miksei vanhempi, mukava ja rento ja seksuaalisesti vapautunut ja avoin?

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat