Lastenkasvatus sukupuolta huomioimatta, huh!

Seuraa 
Liittynyt21.5.2015

Miten kukaan voi kuvitella kasvattavansa lapsensa sukupuolineutraalisti tai edes sukupuolisensitiivisesti?!?! Ihan kuin sukupuoli olisi jotain hävettävää. Pistää vihaksi kun ei keskitytä olennaiseen vaan ruvetaan kasvatuksessa sekoittamaan lasten päät. Jossain vaiheessa lapsi kuitenkin tulee miettineeksi onko nainen vai mies, ja toteuttaa omaa sukupuoltaan.

http://www.menaiset.fi/artikkelit/ilmiot/art680-Potra-vai-suloinen-.html

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Musta kyllä siinä on pointtia, että vanhemmat eivät väkisin tuputa lapsilleen totuttuja sukupuolirooleja. On fakta, että tyttöjä kannustetaan enemmän kiltteyteen, siisteyteen ja empaattisuuteen, kun taas pojat saavat kehuja reippaudesta ja rohkeudesta. Onko sitten ihme, jos samoista tytöistä tulee työelämässä nöyriä ylisuorittajia ja pojista heidän pomojaan?

Ei sukupuolta piilottaa tarvitse, ja jos pikkutytöt haluavat pukeutua vaaleanpunaiseen ja leikkiä nukeilla, se on täysin OK. Lähinnä toivoisin neutraaliutta ja tasapuolisuutta isommissa asioissa.

Vierailija

Mä olen samaa mieltä jälkimmäisen kirjoittajan kanssa. Itse pienen tytön äitinä ottaa vahvasti päähän tämä roolitus, joka näkyy vaatteissa, leluissa, harrastusmahdollisuuksissa etc ja sorrun siihen itsekin: huomasin taannoin lastenkutsuilla että ipana leikki todella mielellään autoilla, joita en ollut tajunnut ostaa (tai saanut lahjaksi!) yhtäkään.. Maailma tarjoilee valmiita muotteja, joille vanhemmat ovat sokeita. Mielestäni sukupuolisensitiivinen (ja tällä tarkoitan nimenomaan sensitiivistä en neutraalia) kasvatus on ainoastaan järkevää.

Vierailija

Ajattelin tätä aihetta juuri tänään, kun mietin että ihmiset haluavat tietää lapsen sukupuolen ennakkoon, jotta "voivat tehdä oikeanlaisia hankintoja"...siis mitä? Eihän värikoodit (vaaleansininen/punainen) ole muuta kuin meitä aikuisia varten. Lapsellehan on oikeasti ihan sama minkä värisissä rattaissa se istuu ja millaiset vaatteet (kunhan ovat puhtaat ja lämpimät) hänellä on päällään. Tuo kaikki muu on opittua ja juuri noiden sukupuoliroolien/vallitsevan kulttuurin opettamista, oli se sitten hyvä tai huono juttu. Muutenkin mielestäni on älytöntä, että lapset puetaan kuin pikkuaikuiset, joko pikkunaisiksi tai pikkumiehiksi. Hehän ovat aluksi pääasiassa lapsia!

Vierailija

Mä olen välimuodon kannattaja. Lapsen sukupuolen piilottelu on hullun hommaa, mutta kyllä jokaisen kannattaa ajatella, että antaa lapsen mieluummin kasvaa omaksi itsekseen kuin johonkin omalle sukupuolelle tarkoitettuun muottiin.

Vierailija

Pojat on poikia ja tytöt tyttöjä ja ne nyt vaan on niin erilaisia. Suurin osa pojista on automiehiä ja tytöt taas tykkää hoivata. Mitä sitä nyt tosiasioita vastaan taistelemaan?

Vierailija

Mielestäni lapsille täytyy suoda mahdollisuus olla muutakin kuin pikku prinsessoja tai ritareita. Itse tajusin vasta 13-vuotiaana, että minäkin olisin voinut aloittaa jalkapalloharrastuksen yhtäaikaa veljeni kanssa 6-vuotiaana, mutta ei kukaan edes antanut mahdollisuutta siihen, satubalettiin minut vietiin ja inhosin sitä. Sitä harrastusta ei kestänytkään kuin 1,5 vuotta kun päätin etten tunneille enää mene. Lähipiirissäni näin todella ärsyttävän esimerkin siitä kuinka poikien ei anneta leikkiä ns. tyttöjen leikkejä, koska he ovat POIKIA. Neljävuotias poika sai lahjaksi valtavan kokoisen nukketalon(todella hieno, lahjoittajan itse rakentama) ja seuraavana päivänä pojan äiti kantoi nukketalon naapurin tytöille, koska "nukkekodit ovat tytöille".

Vierailija

Lapasethan on yksilöitä. Sukupuoliroolilla on kuitenkin aika iso osa oman identiteetin syntymisessä. Pienen tytön äitinä en ymmärrä miksi sitä sukupuolta pitää peitellä? Jokaiselle pitää antaa mahdollisuus kasvaa ja kokea omat kehitysvaiheensa. Nyt on tytöllä prinsessa vaihe päällä, kun toisinaan haluaa laittaa prinsessa mekon pälle, niin se sopii kyllä mulle. Hänellä on myös leluautoja.

Minusta on aika pelottava ajatus että kasvatetaan lapsista sukupuolettomia. He kun syntyjään ovat poikia tai tyttöjä. Kauhistuttaa teini-iän identiteettikriisi jo etukäteen. Sehän on muutenkin niin vaikeaa aikaa, miksi sitä pitää vielä lisätä, tarjoamalla lapsuus, missä ei sukupuolestakaan ole ihan tarkkaa tietoa.

Olen hyvin onnellinen naisena ja haluan myös olla nainen. Minua ihan raivostuttaa sellainenkin ilmiö, kun se Englantilainen tai Jenkki mies oli raskaana. Tai hän siis syntyi naisena, mutta hormooneilla ja leikkaukselle hänestä tehtiin mies, sitten hän kuitenkin parisuhteessa naisen kanssa ollessaan halusi olla se, joka on raskaana ja synnyttää lapsen? Miten pitkälle ihmisten pitää olla suvaitsevaisia ja tasa-arvoisia kun miestenkin pitää synnyttää?

Ihan turhaa sekoittaa ja hämmentää lasta sen enempää, vaan hyväksyä lapsi omana itsenään, oli ne vehkeet sitten pojan tai tytön. Eihän lasta voi pakottaa pitämään tietyistä asioista tai harrastamaan sellaista, mikä on sukupuolelle ominaisinta, mutta joku raja sentään. Minun tyttö ei ole nyt ainakaan alistunut ahertaja, vaan on enemmän pomon ainesta. Tuskin hänestä alituvaa ja nöyrää naista pystyy prinsessamekolla kasvattamaan.

Vierailija

Niin siitä tässä keskusteltavan, että lapset saavat olla oma itsensä ja leikkiä vaikka prinsessamekolla ihan ilman että aikuiset ovat alituisesti tyrkyttämässä tiettyä identiteettiä. Asiasta on vaikea keskustella, kun kullakin on oma tulkintansa siitä, mitä neutraali kasvatus on käytännössä. Voin kertoa omasta lapsuudestani muutaman käytännön esimerkin. Itse olin poikatyttö, joka rakasti tyttömäisiä vaatteita ja kahvikekkerileikkejä niin kauan kuin ne eivät estäneet poikamaista menoa. Pidin autoista ja jousipyssyistä, mutta sain synttärilahjaksi uimapuvun ja lelukoruja. Kiltiksi opetettuna tyttönä otin iloisena vastaan. Niinpä tyttökavereiden pikkuveljet olivat minulle mieluisia kavereita myös. Pääsin heidän kanssaan ampumaan jousipyssyllä ja penkomaan ojanpohjista sammakonkutua ja poikasia. Isompana koulussa tyttönä olosta oli enemmän haittaa. Kun kansalaistiedon kilpailussa oli palkintona Tarzan-kirja, päätin voittaa ja voitinkin, mutta miesopettaja sanoi, että kun tällä kertaa voittaja on tyttö, palkinto onkin kampapeilisetti! Pettymys oli suuri, mutta enpä siinä vaiheessa osannut valittaa. Sukupuolineutraalia kasvatusta olisi KYSYÄ, haluaako lapsi Tarzan-kirjan vai kampapeilisetin!

Vierailija

Ihan käsittämätöntä toimintaa opettajalta! Itse rakastin pikkutyttönä Tarzaneita, Jules Vernen kirjoja, dekkareita ynnä muita "poikien lajityyppejä". Toki yhtä lailla luin myös runotyttöjä ja muita tyttökirjoja.

Vierailija

Olen ilmeisesti itse kanssa vähän jäävi, koska en muista että sukupuoli olisi ollut lapsuudenkodissa mikään erityinen kysymys: itse asiassa kärsin siitä, että sain paljon muiden vanhoja vaatteita joita pidin rumina ja poikamaisina. Kun olin aika tyttömäinen ja tykkäsin barbeista ja prinsessaleikeistä (ja väitän että ihan itse ilman mitään painostusta, legoja ja autoja oli tarjolla myös, ei vaan kiinnostanut) niin en osaa yhtään sanoa mitä hankaluuksia poikatyttöjen elämässä on, mutta uskon kyllä että on.

Itse toivoisin että voisin kasvattaa lapsen ennen kaikkea omanlaisenaan ihmisenä: sukupuolen piilottelu ympäristöltä on mielestäni aika sairasta ja tekee koko asiasta lapselle vaan paljon isomman kysymyksen. Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että pitää katsella mistä lapsi itse pitää ja tarjota monia vaihtoehtoja.

Onneksi emme elä sukupuolineutraalissa maailmassa (omasta mielestäni eri sukupuolet ja niiden eri kirjot on kyllä rikkaus), mutta siitä syystä lapsen väkisin sukupuolettomana kasvattaminen on lähinnä naiivia - tai yhtä typerää kuin lapsen pakottaminen tiettyyn prinsessa tai kovismuottiin.

Vierailija

Eiköhän tässäkin asiassa varmaan jonkinlainen kultainen keskitie ole paras vaihtoehto. Vaikka ajattelemattaan sitä varmasti kyllä helposti sortuu siihen omassa lapsuudessa opittuun malliin. Mutta eiköhän lasta kuuntelemalla ja toiveet huomioimalla sitten lelulaatikkoon päädy niin nukkeja kuin autojakin - kumpi lasta sitten enemmän leikeissä kiinnostaakin. Täysin sukupuolineutraali kasvatus kuulostaa kuitenkin aika radikaalilta ratkaisulta ja ensimmäinen ajatukseni kyllä on, että se aiheuttaa lapsessa myöhemmin vain epätietoutta ja ahdistusta.

Vierailija

Luulen, että nykyään opettajatkin ovat valveutuneempia eivätkä enää ajattele, että jotkut kirjat kuuluvat pojille, toiset tytöille. Toiset ihmiset antavat ylipäänsä toisilleen enmmän tilaa, kun taas osa ihmisistä määrittelee ihmiset tiukasti iän, sukupuolen tms. mukaan.

Vierailija

Luin tästä aiheesta artikkelin Imagesta, ja ensimmäinen ajatus oli että mitä ihmeen kiihkoilua tämä on. Myöhemmin asia on kuitenkin pyörinyt mielessä ja olen huomannut ettei se niin hölmöä olekaan. Viimeksi sukupuoliroolit tulivat mieleen kun 9 -vuotias pikkusiskoni röyhtäisi ruokapöydässä. Meinasin sanoa, että ei tytöt saa tolleen röyhtäillä, se on rumaa. Havahduin miettimään, miksi pojilta ruokapöydässä röyhtäilyn pitäisi olla yhtään vähemmän rumaa käytöstä.

En usko että lapsen sukupuolen salaaminen täysin olisi käytännön syistäkään mahdollista, mutta kyllä itse haluan tulevia lapsiani kasvattaessa varoa kasvattamasta lapsiani sukupuoliodotusten mukaisesti.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat