Kommentit (8)

Taivaassa perseet tervataan.

Kyllä, me ihan jokainen olemme erilaisia. Myös ne malliestradilla kävelevät nuoret naiset. Joku heistäkin on jonkun silmissä ruma, jonkun toisen taas kaunis. Ei itsestään selvyyksiä tarvitse ihmiselle kertoa, hän tietää ne itsekin, omat vikansa. Toisilla viat voivat olla henkisiä, toisilla fyysisiä. Fyysisten vikojen osoittelu aiheuttaa henkiselle puolelle pahoinvointia.

Netissä pyörii joukko ihmisiä, joiden elämäntyö, hupi ja harrastus on muiden ihmisten kiusaamisen ja vainoaminen. Kohteeksi valitun henkilön ominaisuuksia ja elämää osoitellaan sormella ja pilkataan. Näitä asioita voidaan kaivella moraalin vastaisesti joltakin keskustelufoorumilta, mihin kohdehenkilö on kirjoittanut "luottamuksellisesti", luullut että kyseinen palvelu noudattaa yksityisyyden suojaa ja lakeja.

Mutta ei, nämä henkilöt vievät asian pidemmälle. He murtautuvat kohdehenkilön koneelle ja ryhtyvät seuraamaan porukalla uhrinsa ja hänen läheisten yksityiselämää. Luetaan yksityiset viestit ja keskustelut, salakatsellaan web kameran avulla henkilöä kotonaan, kuunnellaan mikrofonin kautta kotona puhuttuja asioita. Urkitaan kaikki mahdollinen viestintä kovalevyn sisältöä myöten.

Sieltä kovalevyltä varastetaan tiedostoja kuten valokuvia ja esimerkiksi alastonkuvia voidaan levittää nettiin haukuttavaksi tämän ryhmän toimesta. He urkkivat uhrinsa elämän rytmiä ja tulevat kotipihalle nuuskimaan, tekemään ilkivaltaa ja varastelemaan. 

Uhria mustamaalataan kaikkialle ja ihmissuhteet rikotaan. Härskeimmillään uhrin sähköpostin vaihtoa luetaan vuosikausia ja lopulta mennään mustamaalaamaan toiselle osapuolelle uhri, jotta saadaan ystävyys rikottua. 

Täysin moraalitonta toimintaa. Tälläiseen lähtee mukaan ihan teini-ikäisistä mummoikäisiin, vainoamiseen, kiusaamiseen  ja rikoksiin. Tämä yhteisö- ja nettivaino vihapuheineen on tämän päivän ilmiö. Raukkamaisinta on tehdä asiaa kasvottomina, nimettöminä, selän takana ja porukalla. Kertoo jotain ihmisyydestä. 

Säälittävää tässä on se, että kuka tahansa voi joutua näiden uhriksi vaikka sosiaalisessa mediassa. Jotkin ihmiset elävät toisten kiusaamisesta, vainoamisesta ja pahan olon tuottamisesta.

Vierailija

Jos on pienikään epäilys että joku aikuinen yrittää TAHALLISTA haittaa tehdä jollekin, niin eikö näille pitäisi ohjeistaa muitakin tarkemmin säännöt. Laittaa rajat. Niskaperseote.

Jos sen sijaan yhteisö lähtee porukalla haitantekoo jollekin kiduttamasn ja eristämään vuosikausiksi jonkun sadistin ja harhaisen kostotoimenpiteenä, niin on kyllä aika turha puhua koulukiusaamisesta.

Hovi

Kiusaaminen on tahallista, toistuvaa ja kiusaajalla on hovi.
Anun käytös oli nimittelyä eikä kiusaamista.

Todellisuudessa kiusattuja harvemmin puolustetaan koska heidät on saatu huonoon jamaan kun niin moni on heidän kimpussaan. (Johanna Tukiainen)

Kiusaaminen johtuu varmaan häiriintyneen mielisairaan ihmisen pahuudesta lietsoa vihaa yhtä vastaan.

Muut, hovi, jengi menee mukaan varmaan koska on helppoa ja mukavaa ja voimaannuttavaa olla enemmistössä? Se tuo konkreettista hyötyä ja kiusaajajengiin kuuluva menee mukaan siis ehkä pelosta jäädä yksin.

Sekin on mielenkiintoista miten jossain pärjännyt aletaan maalata kaikin tavoin kivana tyyppinä. Ainakin itseäni ihmetyttää mustavalkoisuus jolla esim penkkiurheiluhullut näkevät aivan tavalliset, jopa kiusaamiseen tai narsismiin muita helpommin kääntyvät kilpaurheilijat. Tulee hurmosta ja kiimaa kun suomalainen jossain pärjännyt yleensä mies halutaan nähdä kaikilta osin kivana ja hyvänä.

Jos kiusaamiseen haluttaisiin puuttua, niin pitäisi ottaa pois hyöty ja etu mikä laumailusta tulee.
Eli palkita rohkeita oman tien kulkijoita. He eivät kiusaa ketään.
Nähdä laumat pahana jotka loppuleleissä aiheuttavat brejvikit jne.

Hyväksyä se että enemmistö on lähtökohtaisesti aina väärässä.
Se että taitavat vihanlietsojat eivät nimittele sanalla ruma vaan käyttävät toistoa, esim sanasta vihervassari on tullut kirosana jota joku syytää nettiin kaikkiin negst yhteyksiin, se on keino halventaa jäämättä kiinni kiusaamisesta.

itkekööt tuoppiinsa

Veljeni on vähättelijä, juoruilija ja huorittelija, onneton keski-ikäinen puhelinhäirikkö, joka on kerta toisensa jälkeen yrittänyt parittaa mua yhtä säälittäville kavereilleen. Ei jaksa kiinnostaa sen onnettomat yhteydenotot, ei ole mitään yhteistä. Tajuaisi edes lopettaa, mutta luonnevikainen ei opi mitään. Jotkut jäävät yksin hyvästä syystä, eikä se syy ole naistenlehden sinkkuartikkelissa poseeraaminen.

Vierailija

yllä olevan linkin teksti:
Kelan tutkimusprofessori Raimo Raitasalon mukaan nuorten väkivaltaista käyttäytymistä "ymmärretään liian pitkälle".

Raitasalo haluaisi, että väkivaltaa kutsuttaisiin väkivallaksi eikä "kiusaamiseksi" ja että väkivaltaisesta käytöksestä rangaistaisiin aina. Tästä on helppo olla samaa mieltä.

Koulukiusaajien paapomisen taustalla lienee ajatus, että nämä häiriökäyttäytyjät olisivat itsekin uhreja ja kärsivät jostakin mielenterveyden häiriöstä. Vaikka mielenterveyden ongelmat eivät juurikaan lisää väkivaltakäyttäytymistä, varsinkaan henkirikollisuutta, toki osa nuorista väkivallantekijöistä voi selittää tekemisiään ankealla lapsuudella. Mutta selittääkö se (fyysistä väkivaltaa sisältävän) koulukiusaamisen?

Tuskin. Koulukiusaaminen on valitettavasti niin yleistä, ettei edes lehdistössä tyypillisesti liioitellut luvut mielenterveyden häiriöistä nuorilla oikein riitä selittäjäksi. Diagnooseja ei riitä kaikille, tuskin enemmistöllekään koulukiusaajista.

Koulukiusaaminen onkin ymmärrettävissä paremmin, jos se mielletään nimenomaan tavallisten ihmisten pahuudeksi. Yhdysvaltalainen tutkija Philip Zimbardo kutsuu tätä tietyissä olosuhteissa ja rooleissa ilmenevää, lähtökohtaisesti tasapainoisten ihmisten julmuutta Lucifer-efektiksi.

Zimbardo ei ole tutkinut koulukiusaamista, mutta hänen tutkimuksensa osoittavat, että lähes kuka tahansa meistä - aikuisistakin - pystyy tietyissä olosuhteissa yllättävään julmuuteen.

Koulu ei ehkä ole niin äärimmäinen ympäristö kuin armeija tai Zimbardon laboratorio, mutta kyllä se silti eräänlaisen pienoisyhteiskunnan muodostaa. Ryhmässä ollaan tiiviisti kymmeniä tunteja viikossa, eikä oppivelvollisuuskoulusta noin vain lähdetä poiskaan.

Tällaisessa ympäristössä moni sellainenkin lapsi, joka periaatteessa inhoaa kiusaamista, ei puutu kiusaamiseen tai jopa liittyy kiusaajan hoviin ja hyväksyy tai rohkaisee kiusaamista, ehkä syyllistyy siihen itsekin. Voimme tietysti yrittää kampanjoida lapsia rohkeammaksi ilmoittamaan kiusaamisesta opettajille ja muille aikuisille. Jos riskinä kuitenkin on, että ilmiantajasta tulee uusi kiusattu, kuinkahan moni lapsi ottaa aikuisten typerästä rohkaisusta vaarin? Ja kuinka eettistä tällainen rohkaisu ylipäätään on?

Mutta miksi kiusaaja sitten kiusaa?

Kasvatustieteiden tohtori Päivi Hamaruksen mukaan kiusaamiseen ei tarvitse etsiä valtapeliä ihmeellisempiä motiiveja. Evoluutiopsykologin termein kiusaamisessa on kyse statuksesta. Kiusaaja on hierarkian huipulla ja kiusaaminen hyödyttää kaikkia siihen osallistuvia pysymään vähintään omalla tasollaan hierarkiassa. Kiusaaminen jatkuu niin kauan kuin sitä suvaitaan ja niin kauan kuin se hyödyttää siihen osallistuvia. Paras keino sen ehkäisyyn on rikoshyödyn ottaminen pois.

Siksi olisi paitsi oikeudenmukaista, myös todennäköisesti tehokasta kiusaamisen ehkäisemiseksi, että kiusaaja - ei kiusattu - joutuisi vaihtamaan koulua, kuten on ehdotettu. Kiusaaminen edellyttää kavereita ja sosiaalisten verkostojen hyödyntämistä. Kun kiusaaja joutuu aloittamaan uudessa ympäristössä nollasta - parhaimmillan vielä yhteisössä, joka ei ole aiemmin suvainnut kiusaamista - hänellä menee ainakin melkoisen kauan aikaa noustaakseen asemaan, jossa hän voisi taas ottaa päällikön roolin.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat