Artikkelista: Miehen palkka, meidän rahat

Kommentit (12)

Vierailija

Järkyttävää epätasa-arvoa ja loisimista. Kuka haluaa 2010-luvulla luopua omasta elämästään ja jäädä kotiorjaksi ja lastenhoitajaksi? En voi ymmärtää. Luulisi, että söisi omanarvontuntoa, kun ei itse tee perheen talouden eteen mitään. Eniten ihmettelen näiden kotiäitinaisten halua jäädä kotiin: miten lastenleikit voivat riittää aikuiselle ihmiselle virikkeeksi? Pidemmän päälle parisuhteeseen tulee varmasti rasitteita noin jyrkästä työnjaosta tyyliin "minä teen kaikki kotityöt ja mies elää kuin hotellissa."

Vierailija

Just joo, kotiäidit ovat loisia eivätkä "tee mitään perheen talouden eteen...". Istuvat vain telkun edessä ja pyörittelevät peukaloitaan... Kukin taaplaa

Ihmettelen kyllä hiukan tätä nettijuttua, koska siihen oli poimittu aika kärjistäen kohtia varsinaisesta artikkelista, joka oli sen sijaan oli oikein kiva ja kertoi erilaisista kotiäitien arjesta.

Vierailija

Lehden jutun perusteella jäi vähän ikävä kuva siitä yhdestä äidistä, joka arvosteli miehensä rahankäyttöä sanoen, että hänen mielestään miehen reissut ulkona kavereiden kanssa on ihan turhaa rahan menoa. Sen sijaan viiden lapsen äiti sanoi ihanasti, että hän on kiitollinen miehelleen kun tämä on toteuttanut hänen unelmansa suurperheestä, ja hänkin haluaisi nyt, että mies saisi toteuttaa omia unelmiaan! :)

Vierailija

Ei esim. 5 lapsen talouden pyörittäminen ole mitään loisimista. Mutta tälle 5 lapsen äidille suosittelisin kyllä esim. osa-aikatöihin menemistä. Lähihoitajalle saattaisi olla tarjolla sijaisuuksia, joita voisit tehdä miehesi vapaapäivinä, jolloin ei tulisi lastenhoito-ongelmaa. Miehesi saisi näin paremmin tuntumaa lastenhoitoonkin, kun et ole kokoajan vahtimassa hänen tekemisiään. Lisäksi silloin tienaisit osan perheen tuloista, jolloin miehesi ei ehkä kokisi niitä tunteita, ettei hänelle jää käyttörahaa tienaamastaan palkasta. Tulojen määrään ei varmaankaan osa-aikatyöllä olisi vaikutusta, enemmänkin periaatteeseen. Jotenkin tuli sellainen vaikutelma, että jotain parisuhdeongelmia on jo ollut, jos miettii, että mitä sitten jos ero tulee. Kovasti ovat nuorena aloittaneet perhe-elämän, on tainnut jäädä vähän nuoruuden eläminen kesken. Joillekin käy niin, että sitten ne nuoruuden jutut halutaan kokea myöhemmin. Eikä ole varmaan yksi eikä kaksi liittoa, jotka ne myöhemmän iän nuoruuden kokeilut on hajottanut. Itse en kestäisi noin epä-tasa-arvoista liittoa. En halua elää toisen tuloilla enkä halua että minun tuloillani kukaan elelisi.

Vierailija

Kukin tyylillään. Surullista on, että näissä artikkeleissa aina halutaan tukea antiikinaikaisia stereotypioita. Olen asunut Italiassa nyt kuutisen vuotta. Mieheni on italialainen ja meillä on kohta kaksivuotias lapsi. Lapsen syntymään saakka molemmat kävivät töissä. Sitten olin muutaman kuukauden äitiyslomalla. Kun palasin töihin, mieheni jäi vuodeksi kotiin lapsen kanssa. Yksinkertaisesti siitä syystä, että mikään ei ole hänelle tärkeämpää kuin lapsen kanssa vietetty aika. Mieheni myös tekee nyt kotona ollessaan suurimman osan kotitöistä. Kohta on toisin, kun hän palaa töihin. Sitten kaikki pannaan tasan. Niin kotityöt kuin menotkin. Tämä sopii meille. Italiassa tai missä hyvänsä :)

Vierailija

Tämän perheen lapsi on jutun mukaan vasta 1,5 vuotias. Eikö ole aika normaalia, niin italiassa kuin suomessakin, että en ikäinen hoidetaan kotona?

Vierailija

75% alle 3-vuotiaista suomalaislapsista on kotihoidossa ja suurinta osaa hoitaa äiti. Joka elää miehensä tuloilla... niin että mitäs ihmeellistä tässä jutussa oikein oli?

Vierailija

Olen raskaana ja on selvää, että elämme mieheni tuloilla silloin kun hoidan yhteistä lastamme kotona. Yhdessä olemme lapsen tehneet ja yhdessä sen elätämme. En usko että miestäni harmittaa "elättää" minua kotiin pari vuotta, hänkin on perhettä toivonut ja jos saamme lisää lapsia, tulen olemaan kotona monta vuotta "elätettävänä". Perheen perustaminen on ollut yhteinen unelmamme ja perheen tarpeiden mukaan menemme. Tämä on luonnollista. Minulla on hyvä koulutus ja paljon työvuosia takana, nyt olen mielelläni poissa oravanpyörästä. Ei varmasti harmita eläkepäivillä, että olen hoitanut muutaman vuoden lapsiani kotona.

Vierailija

On aivan oikein, että pienten lasten vanhemmat hoitavat lapset kotona, taloudellisten kukin mahdollisuuksiensa mukaan. Toinen juttu on, kun yli 30 vuotta itsensä elättäneenä ja entiseen työhön kykenemättömänä pakotetaan elämään miehen tuloilla. 50 en saa töitä edes uudelleen kouluttatumisen jälkeenkään. Mies tienaa sen verran, ettei pso saa rahaa mistään.

Vierailija

Tärkeintä on suvaitsevaisuus. Se EI tarkoita sitä, että olen samaa mieltä. OLen monesta asiasta eri mieltä, mutta sallin sen sinullekin. Sallitko minulle? Odota, kun kerron: Menetin vapaaehtoisesti avioerossa kaiken omaisuuteni. Halusin lasten kasvupaikan säästyvän heille. Yksinhuoltajuuden aikaa en halua mustella, niin raskasta se oli. Seurauksena noista vuosista sairastuin itse neurologiseen rappaeuttavaan sairauteen. Olen katkera, koska ajattelin toisia, en itseäni, ja nyt kysyn: kannattiko, jos tämän sain palkakseni? Löytyi kuitenkin elämääni ilo, mies, joka otti ja vei mukanaan. Elän nyt täysin hänen tulojensa varassa. Ilman oikeutta hänen omaisuuteensa, koska teimme tiukan avioehdon. Minulla on siis vain tämä päivä, yltäkylläisyydessä. Huomenna voi olla toisin. Täällä en saa työtä, koska muutin paikkakuntaa, mieheni vaimona en (kuulin näin) tarvitse tuloja eikä sairauteni ole plussaa cv:ssä, eläkevakuutusyhtiö ei myönnä täyttä työkyvyttömyyselkettä ym. Miksi kerron tämän? Siksi, että ymmärtäisimme, siskot hyvät, että elämä voi yllättää. Ja että avun, tässä tapauksessa elatuksen , vastaanottaminen voi olla pakollista, niin vaikeaa ja nöyryyttävää kuin se voikin olla - vaikka mies ei sitä sellaiseksi tee. Siispä, annetaan kaikkien järjestää elämänsä niin kuin parhaaksi näkevät. Usein neuvomisen ja loukkaavan mielipiteen takana on yksinkertaisesti kateus. Me emme tunne toisen elämää niin, että voisimme sitä arvioida tai arvostella. VOIMME olla eri mieltä, omista lähtökohdistamme, ilman, että loukkaamme toista. Jos voisi sanoa: olen omalla kohdallani ratkaissut tämän asian ... jne. Olisiko meille haittaa siitä, jos emme käännyttäisi koko ajan toisiamme oman "uskomme" kannattajiksi?

Vierailija

Nykynaiset Suomessa itse rappeuttavat sen mahtavan tasa-arvon, minkä aiempien sukupolvien naiset meille 1800-luvun lopulta lähtien taistelivat. Se, että naiset jäävät kotiin, vähentää tasa-arvoa automaattisesti, koska se vahvistaa perinteisiä stereotyyppisiä sukupuolirooleja eli juuri niitä, joista jotkut yrittävät edelleen pysyä erossa. Tottakai miehet tukevat naisten ratkaisua jäädä kotiin, koska se tarkoittaa heille vähemmän kotitöitä sekä enemmän valtaa ja rahaa! Naiset harvoin miettivät myöskään, että heidän tekemänsä työt ovat pienipalkkaisempia kuin miesten. Vielä kun siitä pienempipalkkaisesta työstä jäädään pois, eläkettäkään ei kerry...naisten tulisi olla enemmän itsekkäitä ja miettiä myös omia raha-asioitaan. Arvostan omassa äidissäni juuri sitä, että hän antoi minulle työssäkäyvän, itsenäisen naisen mallin, joka elää omaa elämäänsä siitä huolimatta, että on äiti.

Vierailija

Näin lähikaupan ammattilaisena on pakko kommentoida Annukka Rautiolaa, joka ei ole alentunut menemään kaupan kassalle töihin koska haluaa että työ haastaa. Itse työskentelen pienessä lähikaupassa myymäläpäällikkönä ja voin sanoa että työ haastaa joka päivä ja palkkakin on parempi kuin tulevan matematiikan opettajan!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat