Artikkelista: Piuhat poikki

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Kiitos hyvästä jutusta. On hienoa, että MeNaiset ottaa lapsettomuusasiassa myös tämän näkökulman esiin. En ole itse harkinnut sterilointia, mutta olemme mieheni kanssa ainakin tällä hetkellä sitä mieltä, ettemme aio hankkia lapsia. Asia on Suomessa tabu. En koe, että voisin avoimesti kertoa, etten ainakaan toistaiseksi halua lasta. On järjetöntä, että haluamattaan lapsettomat syyllistävät ihmisiä, jotka eivät halua saada lapsia. Jokaisella on oikeus olla lisääntymättä, olivat syyt mitkä tahansa. Minulla ne ovat samat kuin Maisalla. Jutussa haastateltu Maisa totesi, ettei lapsettomia pareja auta, jos hän tekisi lapsen. Tämä on niin totta. Mielestäni lapsen haluaminen on yhtä itsekästä kuin se, ettei halua lasta.

Vierailija

Mielenkiintoinen juttu. Itselläni on kokemusta sterilisaatiosta, joka tehtiin kolmannen lapsen jälkeen. Vaikkakin täytin tuon yhden perusteen, kolme lasta, ei ollut ollenkaan itsestään selvää, että sterilisaation sai. Tämä siis tapahtui vuonna -89. Olin tuolloin 29-vuotias. Liekö tuo ikä sitten ollut se asia miksi sitä muttailtiin neuvolassa.
Puhuin tosiaan asiasta jo ennen synnytystä neuvolan lääkärille, koska halusin tietää, miten kannattaa toimia, jotta se tehtäisiin mahd. pian synnytyksen jälkeen. Näin se sujuisi kaikkein yksinkertaisemmin, ei uusia sairaalakäyntejä.
Gynekologi syyllisti minua. Hän sanoi, enkö ymmärrä kuinka lopullista sterilisaatio on. Sitä ei pystytä naisten kohdalla noin vaan purkamaan ja siitä aiheutuu lisäkustannuksia yhteiskunnalle, mikäli purkuun ryhdytään. Mitä jos miehesi ja lapsesi kuolevat ja haluatkin jonkun toisen kanssa lapsia? Kerrassaan pöyristyttävää käytöstä oppineelta ihmiseltä. Terveydenhoitaja vieressä katsoi minua hivenen kumman näköisenä. Hän totesi jälkeenpäin, että ei voinut sanoa mitään, mutta hänestäkin gynekologin käytös oli vähintäänkin kummallista.

Minä halusin asiallista tietoa ja esitin kysymyksen, jotta tietäisin miten pitää menetellä, jotta asia hoituu. En tiedä olisiko tarvinnut ko. gynestä tehdä ilmoitus jonnekin ylemmille tahoille vai mitä olisi kannattanut tehdä. Mainitsin siitä kyllä toiselle gynekologille sairaalassa, kun toimenpide suoritettiin ja taisinpa mainita tuon henkilön nimenkin.
Olin todellakin miettinyt asian valmiiksi ja olin 100 %:sen varma siitä. Enkä ole kyllä vielä tähän päivään mennessä katunut rippuakaan. Ei siis merkitse mitään onko lapseton vai lapsiluku ns. täynnä saman kohtelun näyttää saavan.

Vierailija

Hyvä juttu, ja loistavaa että tästä aiheesta puhutaan nykyään yhä enemmän, ettei kaikki naiset halua lapsia, itse kuulun tuohon joukkoon ja olen aina kuulunutkin. Itse tekisin sterilisaation samantein, jos se poistaisi myös hankalat kuukautiset, nyt ne vaan pysyvät paremmin poissa pillerien avulla, mutta ehkäisyä se helpottaisi mukavasti. Itseäni myös harmittaa se, ettei kaikki osaa suhtautua vapaaehtoiseen lapsettomuuteen, myös äidilleni olen sen sanonut useasti eikä hän ole tainnut täysin sitä sisäistää vieläkään... Myös itselleni lapsiperheen elämä olisi vankila, nautin elämästäni paljon enemmän näin, on paljon enemmän aikaa parisuhteelle ja ystäville, eli aikuisille, joiden kanssa viihdyn kaikista parhaiten :)

Vierailija

Loistavaa, että Me Naiset ottaa esiin vapaaehtoisen lapsettomuuden, sterilisaation kautta kerrottuna, mutta kuitenkin. Aihe tuntuu olevan edelleen sellainen, että sitä ei saisi ottaa esille.

Itse teetin sterilisaation pari kuukautta sitten ja toimenpiteen jälkeen tuli tunne, että nyt olen sellainen, kuin minun kuuluukin olla. Lapsia en ole koskaan halunnut ja onnekseni löysin samankaltaisen miehen.

Tuntui pahalta lukea, että jutun naisten päätöstä kritisoitiin lääkärien toimesta. Ei kukaan ulkopuolinen voi tietää, miten kukin asiat näkee ja kokee. Omalle kohdalle sattui onneksi ymmärtävä gynekologi, operaation suorittanut lääkäri ja muu henkilökunta. Lähetettä hakemaan mennessäni varauduin "kolmannen asteen ristikuulusteluun", mutta sellaista ei onneksi tullut. En tiedä vaikuttiko ikä asiaan (täytän 37 vuotta).

Minäkään en ole asiasta pahemmin huudellut. Asiasta tietää mieheni (luonnollisesti) lisäksi 4 ihmistä ja luulen, että parempi näin. Kaikki eivät vain yksinkertaisesti voi tämmöistä päätöstä hyväksyä.

Vierailija

On surullista kuulla nuorten naisten sanovan että lapset on vankila. Tällainen antaa kuvan melko kypsymättömästä ja tunteettomasta ihmisestä ja hyvin materialistisesta elämäntavasta. Ei myöskään tunnuta ymmärtävän sitä että asenne lapsiin voi muuttua iän tuoman kypsyyden, naisena kasvamisen ja elämänmuutosten myötä. Eikä tunnuta tajuavan, että vaipparalli ja ´vankila´ kestää vain vähän aikaa ja pian nainen on sinkku taas kun lapsi tai lapset lähtee pesästä. Toki lapsi säilyy osana elämää koko elämäniän, mutta siihen matkan varrelle mahtuu paljon rakkautta ja kun omasta elämästä aikaa myöten kaveripiiri harvenee, jäljellä on vielä se oma lapsi, joka on suurin lahja mitä elämältä voi saada. Mutta jos äidin rakkautta ei pysty tuntemaan, niin ehkä syntymättömän lapsen on parempi jäädä syntymättä kuin tulla esineeksi väärään kotiin.
Sterilisaatio sinänsä on mielestäni hyvä asia. Itse voin pillereistä huonosti ja jossakin vaiheessa yli 30-vuotiaana joku ehkäisy myös petti. Synnytyksen jälkeen ei tunnuttu antavan mitään muuta vaihtoehtoa kuin kierukka, jonka aikana olin jatkuvassa tulehduskierteessä. Kun ikääkin jo oli kohtalaisesti, jotkut vanhemmat gynegologit tyrkyttivät myös kohdun poistoa, joka kuulosti minusta järkyttävältä. Sterilisaatiota pelkäsin nukutuksen takia operaationa enkä myöskään halunnut sen lopullisuutta koska olisin ehkä ollut vielä valmis uuteen lapseen jos olisin löytänyt sen tyyppisen uuden rakkauden alle 45 v. Kun sitä ei tullut, uskaltauduin lopulta gynegologin tyrkyttämään sterilisaatioon ja harmittelin että olin pelännyt operaatiota turhaan. Sterilisaation jälkeen ehkäisy on ollut vaivatonta enkä näinä vuosina ole edes ajatellut koko ehkäisyasiaa koska se on kaiken aikaa huomaamattomasti ja vaivattomasti olemassa.

Vierailija

Mitäs sitten kun minä olen aina tiennyt että en lapsia halua ja nyt ikää on jo lähes 40 vuotta? Enkö ole kasvanut naisena ja kypsynyt kun en ole jälkikasvua vieläkään halunnut? Vaikka vaipparalli ja "vankila" lapsen kanssa kestäisi vain viikon, en haluaisi sitä... Sitäpaisti olet "kiinni" lapsessa jollain tavalla ainakin 20 vuotta, se on ihan liian pitkä aika elämästäni tuhlattavaksi. Olisi kauheaa ajatella että pääsisin toteuttamaan itseäni ja elämään täyttä elämää vasta joskus lähellä eläkeikää ja sen jälkeen alkaisi lapsenlapsien paapominen. Huh!
Ihmettelen myös lausetta: "-... ja pian nainen on sinkku taas". Minusta olisi kauheaa tehdä lapsi ja jäädä sen jälkeen sinkuksi, olenhan ollut naimisissa jo 15 vuotta! :)

Vierailija

Olen itse tällä hetkellä 40-vuotias ja tiesin jo 5-vuotiaana, etten halua lapsia isona. Niin on vain asiat, että kyllä nainen itse tietää mitä haluaa elämältä jo lapsena. En ole ikinä katunut asiaa, etten ole hankkinut tai saanut lapsia. Elämä on ihanaa ja arvokasta ilman lapsia ja perhettä. En ole itse mikään, etten olisi saanut ketään tai surkea tapaus vaan olen ihan tietoisesti valinnan itse tehnyt. Miehiä on tullut ja mennyt , mutta päätös pitää. Jods joku sanoo pitävänsä lapsista se pitää aidosti myös muidenkin lapsista, eikä vain omistaan. Jos tapaan jonkun miehen niin ensimmäiseksi , kysytään onko lapsia ja jos vastaan ei ole, niin heti perään kuuluu, että onko sussa joku vika. Ei tarvitse olla vikaa jos ei ole lapsia. Kyllä on katsottu kieroon monta kertaa. Onneksi se ei minua ole haitannut.

Vierailija

No niin, pitihän tännekin jonkun tulla kertomaan että vapaaehtoisesti lapseton nainen on kypsymätön, tunteeton ja materialistinen. Ihmettelen niin suuresti tuota ajttelutapaa, joka tuntuu olevan niin yleinen naisten keksuudessa. Ihmettelen että miksi se ärsyttää niin monia, ettei toinen halua lapsia. Ihan kuin se olisi joku suuri menetys heille itselleen, vaikka eihän se heidän elämäänsä pitäisi mitenkään hetkauttaa.

Miksi kypsymätön? Voiko kaikkia lapsia tehneitä/haluavia naisia kutsua kypsiksi? Tunteeton? Millä perusteella? Liittyykö kaikki tunteellisuus ihmisessä omiin lapsiin? Materialistinen? Onko meillä vain kaksi vaihtoehtoa; nautitaan siitä mitä lapset elämäämme tuovat, tai sitten nautitaan isoista telkkareista ja muotivaatteista? Eikö elämässä ole muuta joka voisi jotain antaa? Tuo on niin mustavalkoinen tuo vapaaehtoista lapsettomuutta "vastustavan" ajatusmaailma.

Vierailija

Hei, minulla on yksi lapsi ja vastaan hänestä totaalisesti yksin. On nyt murrosikäinen ja suoraan sanoen, tekisi mieli nyt sanoa kaikille, että älkää ikinä tehkö lapsia!
Tämä on vaikein aika ja juuri nyt olisin mielelläni vaikka lapseton......)))
38-vuotias, 15-vuotiaan tyttären äiti

Vierailija

"On surullista kuulla nuorten naisten sanovan että lapset on vankila. Tällainen antaa kuvan melko kypsymättömästä ja tunteettomasta ihmisestä ja hyvin materialistisesta elämäntavasta".

Olen jälkimmäinen haastatelluista, ja ajattelin kommentoida tähän viestiin sen sisältämien erittäin tökeröiden oletusten vuoksi. Haluaisin erittäin mielelläni tietää, aivanko tosissasi uskot tähän näkemykseesi? Toivottavasti kyseessä on heitto, jota ei ole sen ihmeemmin ajateltu - sellaisena sen vielä käsittää.

Omasta puolestani voin kertoa, että materialismi on viimeinen asia, joka minuun kannattaa liittää. Elän ulkoisesti vaatimatonta elämää ja se riittää minulle hyvin. En tarvitse mieheni kanssa isoa taloa, montaa autoa tai viimeisimpiä hifihärveleitä. Kaksi ihmistä kuluttaa enemmän kuin suuri perhe, vaikka kyseessä ei olisikaan kaltaisemme ekotietoinen pari. Materiaa hankitaan perheisiin varsin usein lasten nimissä, onko sekin sinun mielestäsi itsekästä ja materialistista, vai onko (turhan) tavaran hankkiminen lapsille jotenkin anti–materialistista?

On myös hyvin mielenkiintoista, että saat käsityksen kypsymättömästä ja tunteettomasta ihmisestä vain lapsettomuuden vuoksi. No, tämähän menee toki yksiin esimerkiksi sen kokemukseni kanssa, että tuttavaäiti kuvitteli minun muuttuneen lapsenvihaajaksi kun selvisi, että olen omasta tahdostani lapseton. Toivon, että kummilapseni ja sisarusteni lapset eivät ole traumatisoituneet kovin vakavasti kanssani viettämänään aikana, jota on kertynyt melkoisesti heidän elämänsä aikana. Olen naivisti nimittäin kuvitellut, että nämä lapset saavat osoittamastani rakkaudesta ja välittämisestä elämäänsä eväitä, aivan kuten itse nautin suunnattomasti siitä, että olen saanut olla mukana näiden pienten elämässä.

On mielestäni hyvin surullista, suorastaan kylmää, että oletat minulta puuttuvan kyvyn rakastaa lähimpiä ihmisiäni, ja vain siksi, että en tahdo olla äiti. Yritän ymmärtää sinua ja ajatella, että ehkä sinulta puuttuu sellaisia tärkeitä kokemuksia, joiden kautta olisit oppinut, että vanhemmuus ei ole ainoa tapa olla lapsen tai ylipäänsä muiden ihmisten elämässä ja välittää näistä.

On hieman naivia kuvitella, että vanhemmuus tekisi ihmisestä kykenevän rakastamaan tai automaattisesti ”kypsyttäisi” hänet. Siinä maailmassa, jossa itse vaikutan, on sekä kypsymättömiä ja tunteettomia vanhempia että lapsettomia, eivätkä nämä asiat ole mitenkään lapsen olemassaolosta riippuvaisia. Onnittelut sinulle, jos tunnet vain epäitsekkäitä vanhempia. Maailmasi lienee varsin idyllinen paikka, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin lisääntyy.

Minusta on mielenkiintoista, että ylipäänsä näissä keskusteluissa isät ja miehet loistavat poissaolollaan. Onko mies itsekäs, jos ei halua olla isä, vai tuleeko vain naisesta ihmisten mielikuvissa itsekäs ja pinnallinen kammotus, jos hän ei ole kiinnostunut äitiydestä?

Vierailija

Hei haastateltu, tarkoitithan, että kaksi kuluttaa vähemmän kuin iao perhe. Varmaankin. Kiitän sinua erittäin asiallisesta vastineestasi valintaasi negatiiviseen sävyyn kommentoineelle. Kiitän myös siitä, että olet suostunut haastateltavaksi ja antanut äänen meille tuhansille naisille, jotka emme halua mukaan äitiyden rumbaan.

Vierailija

Kiitos mielenkiintoisesta jutusta!
Itse olen vielä nuori nainen, mutta en ole koskaan ajatellut tulevani joskus äidiksi. En tiedä muuttuuko mieleni vielä iän myötä, mutta lapsiperhe-elämä näyttäytyy myös minulle vankilana ja raskaaksi tuleminen olisi suuri painajainen, kaukana onnellisesta elämästä.
Lapsia en vihaa, mutta en vain nauti heidän seurastaan enkä halua omia lapsia.
Hienoa, että asiasta kirjoitetaan ja juttuun haastatellut naiset tuntuivat olevan tosi fiksuja ihmisiä. Vihaksi pisteli toisen kertomus lapsettomasta miehestä, joka tuli syyttelemään naista itsekkääksi kun tämä ei tee lapsia. Onko noin tyhmiä ajattelutapoja oikeasti olemassa? Millä perusteella vapaaehtoisesti lapseton on itsekäs????

Vierailija

Mielenkiintoinen ja minulle ajankohtainen keskustelu.
Minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta ja olen menossa sterilisaatioon lähiaikoina.
Miten tämä keskustelunaihe voi olla näin arka? Aika hanakoita tunnumme olemaan tuomitsemaan toistemme valintoja.
En ymmärrä miten ja mistä syystä lapseton ihminen tuomitsee perheellisen valinnan haluta ja saada lapsia enkä todellakaan ymmärrä miksi perheellinen kokee vapaaehtoisesti lapsettoman elämän valinneen uhaksi itselleen? Itse voin hyvin ymmärtää miksi joku haluaa elää joko yksin tai parisuhteessa ilman lapsia! Siitäkin huolimatta että rakastan lapsiani yli kaiken, haikailen toisinaan sinkkuaikojeni perään, tai ajan jolloin olimme mieheni kanssa kaksin. Tiedän myös että jos olisin nyt lapseton, haluaisin palavasti perustaa perheen. Haluni perheen perustamiseen oli kuitenkin suurempi kuin haluni nauttia vapaudesta ja kahden aikuisen perheestä. Elämä on täynnä valintoja ja jokaisen meistä täytyy valita ne itselleen parhaat ratkaisut. Odotan tulevaa sterilisaatiota hyvillä mielin, asiaa olen haudutellut vuoden verran mielessäni ja nyt tunnen helpotusta kun toimenpide on käsillä. Lapsiluku on nyt täynnä, kävi elämässä miten hyvänsä.
Nautin lapsistani, on ihana seurata heidän edesottamuksiaan ja elämäniloaan. Vuosi vuodelta lapseni oppivat omatoimisemmiksi ja pian koittaa aika kun saan jälleen nauttia vapaudestani ja omasta ajastani jota totta puhuen pikkulapsiperheessä ei paljoa äidille suoda! Sitä odotellessa elän arkea hieman enemmän omasta ajastani tinkien, lasteni kasvusta iloiten.

Vierailija

Tervehdys kaikille ja mukavaa kuulla, että haastattelu herätti ajatuksia! Olen ensimmäinen haastatelluista, "Maisa", ja huomasin myös omien mietteideni selkiytyneen haastattelun myötä. Steri muuttui gynen kanssa väiteltävästä kiistanalaisesta ratkaisusta luontevaksi tavaksi hoitaa ehkäisy, ja osaan nyt suhtautua neutraalimmin myös niihin, joita vapaaehtoinen lapsettomuus jostain syystä suututtaa. Meillä jokaisella lienee aiheita, joista keskusteleminen heittää mittarin punaiselle ;) Lapsen tekeminen tai tekemättä jättäminen on kuitenkin ihan henkilökohtainen päätös, mikä on syytä pitää mielessä kun asiaa itsekseen pohtii. Kuten edellinen kirjoittaja totesi, tärkeää on että osaa tehdä ne valinnat jotka itselle parhaiten sopivat.
Kävin operaatiossa kaksi päivää sitten, ja olo on oikein hyvä! Navassa ja häpyluun yläpuolella on pikkuruiset reiät ja vatsan turvotus on laskenut jo mukavasti. Tähystyksessä vatsaonteloon pumpattu hiilidioksidi pyörii vielä kuplana sisuskaluissa mutta imeytyy kuulemma kehoon parin päivän sisällä. Jännitin nukutusta kovasti mutta kaikki sujui hyvin. Operaatiota ei siis ole syytä pelätä. Mukavaa talven odotusta kaikille!

Tiesin aina

Ihanaa, että näitä juttuja on viime aikoina tullut julkisuuteen! Itse olen 39 vuotias nainen ja sterilisaatio myös mielessä. Tiesin jo lapsena, etten halua lapsia.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat