voi lapsi raukkaa

Vierailija

Uusimmassa lehdessä kosketti ja kovaa tarina 17-vuotiaan tytön kohtalosta. En voi ymmärtää miten älöttävät lapsia hyväksikäyttävät miehet/naiset voivat päästä niin vähällä rangaistuksella.Raivoni on niin syvää, vaikken itse olekaan kokenut mitään vastaavaa, mutta äitinä suojeluvaistoni on niin syvällä, että jos lapsilleni joku tekisi noin pahaa, en takaa, ettenkö tekisi itse tekijälle konkreettisesti jotain???Miten joku voi pitää lievänä asiana sitä, että lapsi on säilynyt suht järjissään teoista huolimatta, eikös se ole positiivista, vastapainona todennäköisesti on ollut huolehtiva ja rakastava perhe, minkä vuoksi näin on käynyt. Lasten hyväksikäytössä ei mielestäni ole mitään lieventävää asiaa, munat pois!!!! Miten on tulevaisuus, aikuisuus, pystyykö luomaan tervettä parisuhdetta kehenkään, pelkotilat, psyyke? Täydet empatiat tätä tyttöä kohtaan sekä muita saman kokeneita. Olen täysin pöyristynyt tästä ja oikeusjärjestelmästä. Mitenkähän suu pannaan siinä vaiheessa, kun tuomarin omalle kohdalle näin käy???

Kommentit (2)

Vierailija

Aivan samaa ihmettelen taalla: miten voi kukaan loytaa MITAAN lieventavia seikkoja kun on kyseessa lapsen hyvaksikaytto?! Muutenkin ihmettelen Suomen kovin lievia rangaistuksia kun on kyseessa lastenhyvaksikaytto!
Miten voi olla, etta joku talousrikollinen tuomitaan paljin ankarammalla kadella, kuin perverssi, joka on rikkonut viattoman lapsen sielun ja elaman lapsen loppuelaman ajaksi?!
Usein nama pervertikot vankilassakin ehka eristetaan muista vangeista, etteivat murhamiehet tai muut paasisi heita vahingoittamaan, silla jopa murhamiehen moraali tuomitsee pedofilian.

Olen itse kokenut hyvin lievaa hyvaksikayttoa, joka tapahtui vain kerran ollessani noin 9-vuotias, mutta jo se jatti minuun jalkeni ja teini-iassa sairastuin syomishairioon, josta karsin parikymmenta vuotta!! Minulla on ollut hyva ja rakastava koti, joten sielta ei voi hakea syyta syomishairiooni...
Tama lieva hyvaksikayttoni jatti minuun epavarmuuden ja itseinhon tunteet, silla en uskaltanut kenellekaan kertoa asiasta, silla ko.henkilo oli perheen tuttu. Talla miehella oli itsellaan 2 lasta(tytto ja poika), jotka molemmat olivat jotenkin outoja - todennankoisesti sen takia, etta sairas isansa kaytti heita hyvakseen. Minun onnekseni tama perverssi asui sen verran kaukana, ja tuon tapahtuman jalkeen valttelin hanta, joten mina saastyin enemmalta hyvaksikaytolta.

Omasta mielestani pedofiilit tulisi tuomita pitkiin vankeusrankaistuksiin ja sinne vain muiden vankien joukkoon.. Jos joku heidat vankilassa raiskaa tai muuten vain kiduttaa, niin eiko sen voisi katsoa olevan vain oikeudenmukaista - sita saa, mita tilaa...
Ja ne sosiaalitantat, jotka puhuvat etta pedofiileilla on oikeus saada hoitoa, ja sita kautta lievemmat tuomiot, se on aivan paskapuhetta.. Mina en henkilokohtaisesti usko etta pedofiili voi "parantua"...
Kun vapautuvat vankilasta, Amerikan systeemi Suomessa kayttoon, ja ilmoitus sen paikkakunnan asukkaille, missa nama perverssit asuvat, jotta osaavat viattomat ihmiset varoa.

Tiedan, tama on vihantayteinen kirjoitus, mutta mielestani pedofiili syyllistyy niin rankkaan rikokseen, etta oikeasti kuten edellinen kirjoittaja kirjoitti: munat pois!

Vierailija

Suomen lainsäädäntö on tässä asiassa käsittämätön.
Minut raiskattiin 19-vuotiaana nukkuessani ollessani pienessä humalassa. Raiskaaja myönsi tekonsa - ja selvisi sakkorangaistuksella! Raiskaus muuttui oikeudessa nimikkeelle "hyväksikäyttö", koska minä olin nukkunut raiskauksen alkaessa. Uhrin nukkuminen oli siis suuresti lieventävä seikka!

Vaikka olin ikäni puolesta jo juuri ja juuri aikuinen, olin vielä aivan kokematon ja keskenkasvuinen. Kymmeneen vuoteen en voinut ottaa miehiltä vastaan mitään kosketusta. Kaikki muistutti siitä pahasta, mitä olin kokenut. Edelleenkin säikyn, jos joku koskettaa minua yöllä. Tapahtuvat palaavat mieleeni painajaisina ja seksuaalisuuteni on minulle asia, jonka kanssa en ole tasapainossa.

Minä sain vahingonkorvaukseksi 9000 markkaa. Samalla viikolla kun oikeus oli päättänyt raiskaajani tuomiosta, hiihtoliiton väki sai korvaukset kunnianloukkauksestaan (doping-huhuista, jotka muka olivat vääriä). Esko Aho sai kunnianloukkauksesta 100 000 markkaa. Tunsin olevani niin pieni ja mitätön. Minun elämäni tuhoutui sirpaleiksi, neitsyyteni oli mennyt ja tässä oli sen arvo. Raiskaaja sai jatkaa vapaana ja mahdollisesti tuhota jonkun toisen elämän.

Raiskaus on niin suuri häpeä, etten ole siitä juuri kenellekään puhunut. Koin vuosia, että oli oma syyni kun olin ollut humalassa ja mennyt ystäväni bileissä ajoissa nukkumaan. Olisi pitänyt lähteä sieltä pois, ettei mitään olisi käynyt. Mies oli minulle täysin tuntematon. En ollut keskustellut hänen kanssaan edes juhlissa.

Upeaa, että tämä juttu oli lehdessä. On suuri rohkeus, että uskaltaa puhua tällaisesta ääneen. Yleensä häpeä on niin suuri, että uhri ei puhu. Ja ehkä siksi myöskään tuomiot eivät ole mitenkään suhteessa teon vakavuuteen.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat