Kommentit (2)

arlak

Aloittelija! Älä kuuntele hikijumppaajia, puntinkolistelijoita, maratoonareita; ei Sinulla ole niihin heti alkuun mitään mahdollisuuksia. Anna hyvälle pikkusormesi. Laita ulkotamineet yllesi ja kierrä kortteli, noin 400-500 metriä ensimmäisellä kerralla ja toisella ja komannella. Sitten, jos tuntuu siltä, että tekee mieli kävellä vähän pitempään, kävele ja kaverin kanssa se on vielä helpompaa. Niinhän huippuhiihtäjätkin tekevät ja vähä muillakin aloilla; perässähiihtäjät. Siitä saa "vetoapua" se auttaa ihmeesti.

Sally S

Sama lähtötilanne oli minullakin noin 10 vuotta sitten - 43 vuotiaana. Pidin liikuntana reipaanlaista kävelyä (mikä kylläkin näin jälkeenpäin oli lähempänä näyteikkunakävelyä) ja päätin kohottaa kuntoa oikein kunnolla, kun olin tutustunut mukavan oloiseen juoksua harrastavaan mieshenkilöön. Vääntäydyin salaa mustiin juoksutrikoisiin ja ilmatyynyalusta muistuttaviin uunituoreisiin lenkkareihin, lopputuloksena oli että kahden kilometrin kohdalla tunsin että happi loppuu ja olin viittä vaille pyörtyä koko touhusta. Niin koville se otti ja vielä pahempaa; juostessa tunsin että joka paikkaa hölskyy ja pomppii, en osannut edes juosta! Silloin päätin, että aloitan hitaasti, mutta kuitenkin. Ensimmäiset puoli vuotta taistelua lähinnä itseni kanssa, joka paikkaa kolotti vuoronperään (pohkeet jumissa, lonkat kipeänä, mustat varpaankynnet), hyvä kun välissä pääsin sängystä ylös. Mutta mikä parasta puolen vuoden jälkeen jaksoin juosta kokonaiset viisi kilometriä ihan yhteen putkeen ja vuoden päästä juoksin ensimmäisen kympin! Kahden vuoden jälkeen harjoittelun aloituksesta juoksin puolimaratonin ja nyt olen jo juossut muutaman koko maratoninkin, ikää mittarissa siis yli 50 vuotta! Ja mikä vielä parasta, saman hepun kanssa juostaan yhä :) 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat