Sivut

Kommentit (33)

Kahden lapsen työssäkäyvä isä

Kaikki on tietysti hyvin yksilöllistä mutta oman kokemukseni mukaan kodin siistinäpito ja hoito ei ole mikään tehtävä vaan automaatio, jopa lapsiperheessä. Kuulun siihen suorittajaihmistyyppiin, joka on sekunttarilla kellottanut mm. tiski- ja pyykinpesukoneen täyttöön ja tyhjennykseen, imuroimiseen, pyykkien viikkaamiseen, yms. muihin tehtäviin kuluvan ajan. Teen em. tehtäviä tasapuolisesti vaimoni kanssa ja minulle kaikki tuo on automaattista, ei "työtä" tai "taakkaa", josta pitäisi tekijä nostaa jalustalle. Halutessaan jokainen voi olla martyyri mutta lopussa kyse on kuitenkin vaan asenteesta. Olen ollut kahden lapsen kanssa hyvän aikaa kotona, joista jälkimmäisellä kerralla nuorempi oli vielä vauva ja ainoaksi ongelmaksi minulla tuona aikana nousi pitkästyminen. Kaiken tuon ja paljon muuta saa pienessä omakotitalossa tehtyä noin tunnissa tehokasta aikaa ja vieläpä lasten ollessa hereillä. Somessa pyörimiseen tai makoiluun ei aikaa tuntitolkulla ole mutta tuskin sille puolisolle töissäkään sitä suodaan, ken sitä nyt ylipäätään haikailee. Opetelkaa elämään siististi, kasvattakaa lapsenne reippaiksi, lopettakaa se alituinen palkintojen kerjääminen ja asennoitukaa elämään oikein niin ei tarvitse miettiä kuka käskee ja ketä tai kenellä on valta. Muistakaa lisäksi, että kaikilla on vapaus valita kenen kanssa asuu ja elää.

Mies

Kirjoittaja taitaa olla se arkkityypin nainen, josta Heli Vaaranen puhui. Ollaan projektipäällikkönä ja päätetään kaikesta, mutta samalla odotetaan että miesten pitäisi kantaa vastuu. Kuulostaako nurinkuriselta? Jos yritysmaailmassa johtaja vaatisi, että vastuu firman menestymisestä ei ole hänellä vaan alaisilla, hän olisi yksinkertaisesti huono johtaja. Sama pätee parisuhteisiin.

Naiset saisivat katsoa peiliin ja parantaa tapojaan. Tasa-arvosta on turha puhua, jos teot ovat päinvastaisia. Vaaranen puhui miesten vähättelystä, "miehet ovat lapsia" ja muusta seksismistä, johon naiset syyllistyvät jatkuvasti. Sitä ei oikeuta mikään selittely kiireestä tai projektipäällikkönä olemisen nöyryyttävyydestä.

mies -67

Kysymys on "henkisestä vallasta", kuka osaa tehdä, kelpaako miehen työ. Naisen valta - varsinkin lapsen tulon jälkeen - on kodissa ja yhteiskunnassamme itsestäänselvyys. Mies ei osaa, miehen työ ei kelpaa, mies on äidin apulainen - äitimyytti elää yhä voimakkaana!

Vierailija

Eipä tuohon juuri ole mitään vastaansanomista, ongelma on nainen ja piste

Marjut yrittää vain vesittää selvää asiaa, koska on nainen eikä halua ottaa vastuuta miesten kiduttamisesta. 

En tosin jaksanut lukea juttua, mutta luultavasti asia on näin kun tietää minkälaisia alistavia miestenvihaajia me naiset ovat.

Vierailija

Nainen tekee kotityöt... Mies tekee normaalin työpäivän, remppaa asunnon, rakentaa talon, vetää sähköt, vaihtaa lamput, asentaa television, kodinkoneet, vaihtaa autonrenkaat, huoltaa auton moottorin, vaihtaa öljyt, tankkaa auton / autot, käy kaupassa, vie tai hakee lapset harjoituksista, neuvottelee asuntolainan, maksaa elatusmaksut eron tullessa, kokee väheksyntää isänä neuvolassa, sosiaalityöntekijöiltä ja etenkin  naisen ystäviltä, tekee kaiken väärin, ansaitsee liian vähän, ei anna tarpeeksi huomiota kun rakentaa taloa työpäivän jälkeen, tulee petetyksi, nainen lähtee ja tekee itsenäisen valinnan, mies lähtee ja jättää raukkamaisesti perheensä jne... Menikö tasan?

Räpätätien uhrit ry.

Jatkuva mäkätys asioista, joita ei todellakaan tarvitse hoitaa sillä punaisella minuutilla kuin hellapoliisi käskyttää. Monia niistä ei tarvitse hoitaa ollenkaan. Kun olet työpäivän jälkeen tullut kotiin, hoitanut "miesten työt" (kaudesta riippuen mitä tahansa talvirenkaiden vaihdosta lumenluontiin ja nurmikon leikkuuseen) tulee justiina kädet puuskassa kääkättämään jotakin posketonta tasa-arvosta kotitöissä siihen päälle ja saa kohtauksia siitä että likaiset sukkasi ovat jääneet makuuhuoneen tuolille.

Uusiosinkkuna viihtyy paremmin ja irtonumerot ovat kivoja. Vanhan viisauden mukaan ei tarvita koko lehmää jos haluaa litran maitoa silloin tällöin. Säästyy paljolta vaivalta.

Nainen

Suoraan kuin mietteitäni luettuani alkuperäisen HS:n artikkelin. Tosin sillä poikkeuksella, että en koe asettaneeni kodin "siisteysvaatimustasoa", taikka mitään muutakaan, korkeammalle kuin ennen lasta -aikana. Päin vastoin! Realiteetti vain on, että sotkijoita on enemmän kuin sinkkuaikana, muistettavia ja hoidettavia asioita triplasti ja aikaa ainainen sama 24h. Olen itse kasvanut hyvin tasa-arvoisessa kodissa, jossa molemmat vanhemmat aktiivisesti ottivat vastuulleen ja hoitaakseen kotiin ja lapsiin liittyviä tehtäviä, eivät vain toteuttaneet toisen pyyntöjä. Näin toivoisin omassa kotonanikin olevan, mutta moinen yhteistyömuoto näyttää olevan kaukana meidän arjesta.

Edellisen kommentoijan miesten työlistaukseen huomauttaisin, että ainakin meillä suurin osa noistakin hommista on naisen vastuulla. Onneksi asunnon remontit, lainaneuvottelut, lamppujen vaihdot, TV:n asennus, tietokoneongelmat, auton huollot yms. ovat usein töitä, joita tehdään kerran tai pari vuodessa/ajokaudessa/muutaman kerran elämässä. Jos ruoanlaitto, vaate- ja harrastus, siivous, rokotukset, hammaslääkärit, neuvolat, ajoittaiset yöheräämiset, yleinen leikki/tylsää aikaa/aktivointitapahtumajärjestelijä, päiväkoti&tarvikkeet, synttäri (perheen, suvun, kavereiden), lahjat, mitä ruoaksi -vastuiden lisäksi joutuisin viikottain vuositolkulla vielä remontoimaan, asentamaan kodinkoneita ja huollattamaan autoakin, kuukahtaisin.

Mites toisin päin.

Mies ottaa vastuuta kyllä, jos naiselle kelpaisi se toinen tapa hoitaa asioita. Mutta harvoin kelpaa.
Kirjoittajakin tuntuu pitävän sitä oletuksena, että kun mies hoitaa niin se tarkoittaa, että koti jää hoitamatta. Nainen haluaa siistin kodin omilla ehdoillaan ja siksi miehestä tuntuu et perfektionismia tämä on. Nainen myös purkaa sen pahan olonsa kotiin toiselle, kun muu maailma stressaa niin miehen pitää olla sitten vastaavasti täydellinen.
Muutenkin tuntuu kyllä se koira älähtävän mihin kalikka kalahtaa. Eikö se, että tällainen pahoinvointi-ilmiö on, johtaisi asioiden muuttamiseen. Mutta kyse onkin laiskoista miehistä, ketkä eivät ota vastuuta. Miesten vika! Eivät taida tollaiset valittajat olla miehiä laisinkaan!
Mites sitten kun tutkimusten mukaan naiset eivät ole tarpeeksi rohkeita ja ura-orientoituneita ja siksi eivät etene urallaan niin nopeasti/ usein johtotehtäviin kuin miehet. Silloin ei vika taida olla naisen asenteessa? Johtajuudenkin mukana tulee vastuu, mutta ei miehet sitä itke blogeissaan.

Pointtini:
Eikö voitaisi suhtautua tasa-arvoa rehellisesti niin, että kumpikin sukupuoli tekisi parastaan asioiden korjaamiseksi. Jos miehet aiheuttavat naisille tukaluutta ja huonoa oloa, muutetaan miehiä. Ja jos naiset aiheuttaa miehille vastaavaa, niin olisiko kohtuullista edes harkita sitä, että myös naisissa saattaisi olla asennevikaa miehiä kohtaan, jota voisi muuttaa eikä syyllistää miehiä siitä, että heillä on paha olla.

Osapäiväkoti-isä

Tuskin kenellekään ajattelevalle ihmiselle on yllätys, että lapsen tullessa taloon hommien määrä räjähtää käsiin. Käytännössä ongelmat tulevat siitä, että siinä vaiheessa pariskunnan yksilöiden ja yhteiset organisointitaidot joutuvat koetukselle.

Jos työpaikoilla työnjaosta ja vaikkapa tavaroiden paikoista sovittaisiin yhtä huonosti kuin kodeissa, siitä tulisi katastrofi. Kotona jostain syystä on ihan ok antaa toiselle sellaisia tehtäviä, joiden menestyksekäs suorittaminen vaatii ajatustenlukijan. Jos kotona on projektipäällikkö, tyyppi usein hoitaa hommansa surkeasti.

Ongelma ei ratkea sillä, että työt yritetään jakaa kouristuksenomaisesti tasan. Asia ratkeaa paljon paremmin sillä, että kummallekin löytyy vastuualueensa. Jaettu vastuu on kadotettu vastuu, ja ajattelusta on pitkä matka kommunikointiin. Kommunikoinnista on vielä pitkä matka viestin ymmärtämiseen.

===

Yksi hiukan tähän liittyvä sukupuolittunut asia on se, että jostain syystä naisille syötetään nykyään ajatusta kovuudesta. Kova nainen menestyy urallaan, eikä pidä antaa muiden talloa varpaille.

Olen itse toiminut eri johtotehtävissä ylintä johtoa myöten, ja minusta viesti on vaarallinen. Kun miehiltä on hiljalleen saatu kitkettyä johtamisopeista alokasleiri ja management-by-perkele, naisille kerrotaan juuri tämän saman metodin toimivan. Voin kertoa, että pääsääntöisesti se ei enää toimi. Etenemään pääsee kovalla asiantuntemuksella, selkeällä kommunikaatiolla ja sujuvilla neuvottelutaidoilla. Määrätietoisuus ja sitkeys ovat välttämättömiä ainesosia, mutta ne ovat aivan eri asia kuin huutaminen, kiukuttelu tai alistaminen.

Tähän samaan liittyy se naistenlehtien hellimä ajatus, että nainen voi saada kaiken: komean miehen, ihanan perheen, edustuskodin, upean uran ja hienot harrastukset. Joku voikin saada nuo kaikki, mutta muut 999 tuhannesta eivät. Ylivoimaisesti suurin osa ei saa upeaa uraa, oli lapsia tai ei. Kaikkien listan asioiden hoitaminen samanaikaisesti vaatii menestyneiltä ja rikkailtakin sitä, että joku muu kantaa vastuun kodista ja lapsista. Jos turvaverkot eivät tuohon jousta, eikä mies ole koti-isätyyppiä, niin sitten pitää tinkiä.

Koska asiat eivät menekään niin kuin saduissa, seurauksena on usein pettymys, joka kanavoituu pettymykseen omaa puolisoa kohtaan tai uupumukseen. Syitä olisi kuitenkin hyvä etsiä muualta kuin siitä ihmisestä, jonka kuitenkin pitäisi olla kaikkein lähin.

===

Iso kipupiste parisuhteissa liittyy kommunikaatiotapoihin. Heli Vaarala mainitsi siitä, että naiset ovat verbaalisesti notkeampia kuin miehet. Tämä todennäköisesti pitää keskimäärin paikkansa, mutta asian ydin ei välttämättä ole siinä.

Verbaaliset taidot voivat viitata moneen asiaan. Hyvät neuvottelutaidot ovat tietenkin tärkeitä, ja siihen vaaditaan sen ymmärtämistä, miten toinen osapuoli ymmärtää sanoja. Näistä taidoista en ole kuullut kenellekään olleen haittaa, ja tuskinpa niillä varustetut ihmiset ihan helposti terapeutin sohvalle päätyvätkään.

Verbaalisilla taidoilla voidaan joskus viitata kykyyn nujertaa vastapuoli verbaalisesti. Taidosta ilkeillä tai argumentoida vastapeluri suohon voi olla iloa opiskelijaillanvietoissa ja väittelykilpailuissa, mutta parisuhteessa sitä kutsutaan henkiseksi väkivallaksi.

Parisuhteen verbaaliset taidot voisivat olla myös kykyä kertoa tunteista. Usein valitetaankin, että miehet eivät osaa kertoa tunteistaan. Tässä on kuitenkin kaksi erillistä asiaa, halu ja kyky. Mies voi osata kertoa rehellisesti tunteistaan ja tuntemuksistaan, mutta hän ei halua.

Jos mies ei voi kertoa negatiivisia tunteitaan kokematta pelkoa vähättelystä tai kostosta, suu pysyy kiinni. Se ei ole ihan pelkkä stereotypia, että miehen eniten pelkäämät sanat ovat "kulta, meidän pitäisi puhua vähän suhteestamme". Jos miehen sitten ahdistaa nurkkaan, suojaus voi pettää: "Juuri tällä hetkellä haluaisin olla ihan missä vain muualla, ja meidän parisuhteessamme mättää se, että minä olen sinun mielestäsi arvoton kynnysmatto, eikä seksiäkään ole ollut aikoihin." Sitten vaaditaankin jo oikeasti taitoa, että tuosta päästään rakentavasti eteenpäin.

Olennainen asia on luottamus. Jos mies ei luota kumppaniinsa, hän ei myöskään avaa sisintään. Tähän luottamukseen kuuluu myös pelko vastapuolen reaktioista. Jos naiselta on odotettavissa huutamista, hysteeristä itkemistä, mökötystä tai seksistä kieltäytymistä, normaali mies välttää tilannetta hyvin pitkälle. Reaktiot eivät ole naiselta yleensä laskelmointia, mutta ne ovat miehen kannalta melkoisia parisuhteen joukkotuhoaseita.

===

Parisuhteen ongelmista keskustelu menee helposti kotitöiden jakamisesta kinaamiseksi, koska se on helppoa. Se on kuitenkin useimmiten väärä osoite. Jos ihminen kokee tekevänsä arvostettua työtä ja tulevansa hyväksytyksi ja rakastetuksi, työmäärä on aika samantekevä asia.

Toisin päin katsottuna asia on niin, että jos kotona ei koe arvostusta, kotona ei halua olla. Tässä maassa on paljon miehiä, joille maanantaiaamu on viikon kohokohta ja kesäloman alku painajainen. Nuorten isien ylityöt eivät välttämättä johdu pelkästään pomon käskyistä tai uranälästä.

Asian voisi ilmaista selkokielellä vielä yksinkertaisemmin. Jos miehelle on kotona tarjolla arvostusta ja positiivisesti niin mieheen kuin seksiinkin suhtautuva nainen, mies menee sen jälkeen vaikka läpi harmaan kiven.

===

Miettikääpä muuten sitä, minkälainen olisi miesten maailma. Lasten synttärit vietettäisiin mäkdonaldsissa ja tietokoneella pelaten, lapsilla olisi päällä vähän mitä sattuu, kodit olisivat sekaisempia, kestovaippakauppiaat menisivät konkurssiin ja anopin luona käytäisiin huomattavasti harvemmin. Mitä muuta ihan hirvittävää tapahtuisi?

Kolinkolin

Lapsen syntyminen perheeseen ei todellakaan oikeuta naista muuttumaan kaiken määrääjäksi. Tervejärkiset kypsät aikuiset osaa ottaa huomioon toisensa tilanteessa kuin tilanteessa ja vetämään yhtäköyttä.

Valitettavan usein näkee kuinka naiset määrää kaikesta, kodin sisustaminen on yksi sellainen asia jossa useimmiten vain naisten toiveet toteutuu vaikka se koti ja siellä viihtyminen on myös miehille tärkeää. 

Opetelkaa hyvät miehet etenemään hitaasti parisuhteeseen, ei ole mitään kiirettä muuttaa nopeasti yhteen saati saada lapsia lähes ventovieraan ihmisen kanssa, siitä seuraa vain onnettomia rikkinäisiä lapsia. Toiseen ihmiseen tutustuminen vie vuosikausia useimmiten koko eliniän ja moni näyttää oikean minänsä vasta sitten kun lapsi syntyy eli kun puoliso on taatusti sidottu itseensä.

Kolinkolin

Silloin perheet eläisi omaa elämää eikä kaikenmaailman julkkisten ja kuninkaallisten viitoittamaa elämää. Perheet olisivat jopa onnellisia, lapsista kasvaisi omatoimisia itseajattelevia yksilöitä...mutta sellainen olisi varmaa ihan kamalaa.

Tämä pävän naisista valtaosa on itseään täynnä olevia egoisteja jotka ei osaa ottaa huomioon toisia ihmisiä saati muita perheenjäseniä.

Ihmettelen

Onko siis vastaavasti myös alistettu nainen vain välittämättä yhteisistä tai toiselle tärkeistä asioista ja käyttää näin vain valtaansa?

itä meidän

Juurikin näin. valitettavasti se nainen on päättämässä aina sen, mitä ja miten tehdään. eli koittaa elää yhteistä elämää omilla ehdoillaan. vastuun kantamista ei ole se, että juostaan sinne suuntaan mine nainen käskee.

(sivu ei antanut mahdollisuutta antaa positiivista arvosanaa, niin kirjoitin sen. )

Muutama vaatimaton miete

Koko tasa-arvokeskustelu menee Suomessa yleensä lukkoon ja yksipuoliseksi syyllistämiseksi.
Miehet on usein sitä ja tätä, tätä toistetaan toistetaan ja toistetaan, jolloin hokemasta tulee helposti ns. valitseva "tosiasia". Kaikki mikä rasittaa ja raivostuttaa naisia on keskustelujen keskiössä.
Tässä ilmapiirissä miehen on vaikea puhua mitään, koska se vaikeuttaisi vain tilannetta. Jokaista miehen sanomaa sanaa tullaan ruotimaan ja analysoimaan sekä niihin liitetään piilomerkityksiä. Tästä tulee jatkuvasti syvenevä alaspäin menevä spiraali, joka lähinnä tekee miehestä vain statistin. On helpompaa olla sanomatta mitään, koska se on yleensä pienemmän vaivan tie.
Välillä ihan loppuu usko parisuhteisiin. Ajoittain ajattelen että suomalaisen miehen ja naisen välille on nykyään tulossa ylitsemätön juopa, jonka ylittäminen käy aina vaan vaikeammaksi.
Onkohan tämä yksi syy siihen, että nykyään suuri osa kotitalouksista pääkaupunkiseudulla on yhden hengen talouksia? Mielestäni nykytilanteessa molemmat sukupuolet lopulta menettävät aika paljon...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat