Kommentit (8)

Vierailija

Ennen tuollaista sanottiin normaaliksi elämäksi. Näin elo vaihtelee suurella osalla ihmisillä nytkin, kaikki ei vaan tiedä olevansa vakavasti sairas.... heh, herneitä nokkaan niille keitä tämä kommentti ärsytti,tosi asia kuitenkin on että masennus on trendi-sairaus jonka turvin moni saa lepuuttaa itseään ja olla tekemättä mitään

Tanja74

Voihan siitä masennuksesta yrittää puhua, mutta harva jaksaa kuunnella tai kuittaa koko masennuksen sanomalla "älä valita, et sä masennuksesta kärsi"

Vierailija

Voisko olla niinkin .että terveimmät masentuu nykyaikana....yleensä.joitten ajatukset tulee syvältä..masentuu..pinnallisimmilla menee parhaiten ja koviksilla...silti ei kannata muuttua sellaiseksi .vaan  olla ylpeä herkkyydestään ja syvällisyydestään .jota tämä maailma kaipaa ja tarvitsee muuttuakseen pois kilpailiyhteiskunnasta...jossa..kilpailemisessa..jatkuvasssa pakonomaisessa yriittämisen vaatimuksessa on jotain mätää..yleensä sanotaan siihen.että heikoimmat sortuu siinä.mutta jos se sortuminen onkin VAHVUUTTA..kun sisin sanoo.hälyyttää.että tuohon en HALUAKKAAN kyetä.vaikka toiset menee mukaan .koska se on nykyajan frendi

vaikea kysymys!

Suomalaisten synkkä historia,nopea maan nousu,äänettömyys puhua elämästä, pakko selviytyminen vaikeuksista yksin..itsemurhako ratkaisu? Voiko meidän kansanluonteemme olla muuta kuin masentava..ulkomaalaiset sen kertovat/huomaavat :-( Olen kuullut/lukenut/huomannut sen liian usein!

Vierailija

Merkillisen nopeasti ihmiset nykyään toipuu masennuksesta. Minulla todettiin keskivaikea masennus syksyllä 1999, vuosina 2000-2002 kävin kaksi kertaa viikossa psykoterapiassa. Masennuslääkityksen lopetin hitaasti ja vähitellen viime vuonna. Olen kiitollinen terapiasta, sen avulla pystyin tekemään elämässäni muutoksia, jotka olivat minulle terveyttä edistäviä. Missään vaiheessa en tuntenut tarvetta julkisesti julistaa masennustani. Alussa psykiatrille menokin tuntui kamalalta, kymmeneen vuoteen asiasta puhuminen ei ole ollut mikään ongelma. Olen muuten itsekin laskentaekonomi ja liiketoiminnan suunnitteleminen masennuksen ympärille vaikuttaa...hmmm...jotenkin bipolaariselta.

Maina

Vierailija kirjoitti:
Merkillisen nopeasti ihmiset nykyään toipuu masennuksesta. Minulla todettiin keskivaikea masennus syksyllä 1999, vuosina 2000-2002 kävin kaksi kertaa viikossa psykoterapiassa. Masennuslääkityksen lopetin hitaasti ja vähitellen viime vuonna. Olen kiitollinen terapiasta, sen avulla pystyin tekemään elämässäni muutoksia, jotka olivat minulle terveyttä edistäviä. Missään vaiheessa en tuntenut tarvetta julkisesti julistaa masennustani. Alussa psykiatrille menokin tuntui kamalalta, kymmeneen vuoteen asiasta puhuminen ei ole ollut mikään ongelma. Olen muuten itsekin laskentaekonomi ja liiketoiminnan suunnitteleminen masennuksen ympärille vaikuttaa...hmmm...jotenkin bipolaariselta.

Sinänsä sulla on hyvä pointti, mutta ootko miettinyt että just toi masennuksen salailu pahentaa asiaa - pitää esittää ulkopuolisille että kaikki on hyvin, vaikkei tosiasiassa ole. Mielestäni olisi hyvä, ettei masennukseen tai mielen muihin sairauksiin liitettäisi häpeäleimaa. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat