Kommentit (7)

aikuinen nainen

Niin, sain potkut ja puolen vuoden päästä "hyvä ystäväni" lopetti yhteyden pidon. No enpä ole jäänut häntä kaipaamaan, lähinnä olin alkuun pettynyt itseeni siitä että arvostelukykyni oli pettänyt tämän ihmisen suhteen ja olin päästänyt hänet lähelleni. 

Monien yhteisten ystäviemme mukaan hän oli "hylännyt" ystävyytemme, koska minusta ei enää tälle ihmiselle olisi hyötyä työni kautta. No maailma on pieni ja odotan innolla kohtaamistamme uusien kuvioiden myötä ja miten hän aikoo tulevista kohtaamisista luikerella hymy naamalleen liimattattuna.

-C-

Ystäväni kommentoi kaikkea sanomaani tai kirjoittamaani ikävään sävyyn, kritisoiden. Kun asiasta kerran hänelle erehdyin mainitsemaan, niin sain kuulla olevani liian herkkä ja että vika onkin vain minun korvieni välissä. En kuitenkaan ollut ainoa kärkästä sävyä ihmetellyt, sillä toinen ystäväni oli asiaan huomiota kiinnittänyt ja ihmetteli lopulta aikansa sivusta seurattuaan minullekin, että mikä tällä toisella on ongelmana. Välirikkohan tästä sitten lopulta seurasi, sillä kaiken sanomani tämä ihminen käänsi minua vastaan. Aivan kaiken. Olin vainoharhainen, ilkeä, itsekäs... ja paljon muuta. Nyt on vapaa olla ja hengittää, näin taisi olla sittenkin hyvä.

Uusi elämä

Minun 35-vuotinen ystävyyteni on päättymässä kun muutin toiselle alueelle mutta saman kaupunkiin. Pikkuhiljaa kävi niin että hän alkoi salata minulta tekemisiään ja suorastaan valehteli. Sain kuulla muualta jatkuvasti tapaamisemme syiden peruuntumisista ja kun joskus vielä tapaamme hän on salaperäinen eikä koskaan kerro suunnitelmistaan . Aikaisemmin kerroimme toisillemme kaiken ja meillä oli todella hauskaa. Minua loukkasi ensin asia paljon mutta nyt olen saanut uusia mahtavia ystäviä ja elämä on ihanaa. Nyt kun olen miettinyt ystävyytemme luonnetta olen tajunnut että loppujenlopuksi en saanut häneltä koskaan kuitenkaan tukea vaikeina aikoina enkä siis jää suremaan menetettyä ystävyyttä! Kaikki aikanaan ja aikansa kaikella.

janetta

Sain kuulla naimisiin menosta ryhmätekstarilla ihmiseltä jota pidin toisena parhaista ystävistä. Enpä tuntenut oloani kovinkaan tärkeäksi. Naimisiin menee ite kukin tavallaan, mutta oisiko soitto ollut liikaa pyydetty. Asioiden jakamisen tarve/puute kertoo paljon.

Ihan miten vaan

Minulle käynyt myös näin "perinteisesti ".
Olen ollut se joka on kysellyt kuinka menee, tai lenkille ym.
No hän on unohtanut sovitut tapaamiset ja aina Ja tai esteitä.
Eikä enää ole kysellyt kuinka minulla menee. Vaikka tietää ettei kovinkaan hyvin nyt. Ja ystävän tukea tarvitsen.
Pari kuukautta hiljaiseloa ollut. Odottelen milloin hän tarvitsee palveluksiani, niin ottaa yhteyttä.
Onneksi on muitakin ystäviä.

Nainen 401

Minullakin on pari ystävää, joista kuuluu lähinnä silloin, kun itse otan heihin yhteyttä. Se on alkanut kaivertaa mieltäni ja nyt päätin, etten ota heihin yhteyttä. Katsotaan kuinka kauan menee, ottavatko he yhteyttä. Jos eivät ota, tiedän, ettei ystävyys ole aitoa. Toisaalta minulla on myös yksi ystävä, jonka kanssa meillä voi olla pitkäänkin väliä, ettei kumpikaan ota yhteyttä tai kuule toisesta muuten. Mutta kun taas tulee aika, kun jompi kumpi ottaa yhteyttä, niin tuntuu ettei erossa oltas oltukaan. Minusta se on yksi todellisen ystävyyden merkki ja olen tästä kiitollinen.

Vierailija

Olimme parhaita ystäviä, ainakin omasta mielestäni. Ystäväni sai lapsen, muutti toiselle paikkakunnalle, ja sai toisenkin lapsen, josta sain tietää töiden kautta - en ystävältäni. Häihinikään hän ei saapunut.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat