Itsekurin puute kiukuttaa

Seuraa 
Liittynyt21.5.2015

Olen varmaan kuukauden ajan jokaisen viikon alussa miettinyt, että nyt alkaa hyvä elämä: urheilen, syön hyvin, venyttelen, kaikin puolin hoidan itseäni. Mutta sitten pitkin viikkoa tulee mukamas hyviä syitä ostaa sipsipussi ja olla menemättä lenkille. Miksi en saa itseäni niskasta kiinni, vaikka tiedänkin sen olevan itslleni parhaaksi?

Kommentit (2)

Vierailija

trust me, tiedän tunteen! lenkille saan vielä lähdettyäkin, mutta sen verukkeellahan saakin sitten mättää suklaata naamaansa mielin määrin, eikös? parhaillaan yritän katkaista herkuttelukierteen vanhanaikaisella herkkulakolla, jollaisessa en ole ollut edes lapsena. jos joku tarjoaa synttärikakkua niin pienen palan saa ottaa, mutta kotiin ei osteta mitään mässytettävää. saa nähdä toimiiko tämä muutaman viikon katkaisuhoito siihen, että herkuttelu palautuisi normaaleihin - siis ei ylitsepursuaviin - uomiin... huokaus. en haluaisi olla ihminen, jonka tarvitsee tuntea syyllisyyttä syömisestään.

Vierailija

Mimmi80, mulla on ihan sama! Maanantait ovat todella terveellisiä päiviä, mutta into laskee kuin lehmän häntä, kun viikko kuluu. Hiutale, aloitan herkkulakon joka maanantai, mutta aina se loppuu ennen aikojaan. Toivottavasti sinulla toimii paremmin ja pääset tuloksiin. Miten on muuten mennyt?

Mietin myös, miksi itsekurini on niin surkea. Aina on hyviä tekosyitä. On liian kiire tai liian väsynyt olo lenkille lähtemiseen. Jos saan ison projektin valmiiksi, palkitsen itseni herkuttelulla. Eikä kyseessä tarvitse olla edes iso projekti, tehokas päivä ja monta hoidettua asiaa riittää, niin jo ostan irtiksiä.

Lenkkeilyni on kyllä lisääntynyt, kun olen alkanut sopia yhteislenkeistä kaverini kanssa. En kehtaa perua ja tunnustaa olevani laiskiainen, ja lenkin jälkeen on hyvä mieli. Samalla voi juoruilla tai puida huolia.

Kadehdin ihmisiä, joilla on rautainen itsekuri. Mistä se koostuu, mistä sellaisen saisi?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat