Kommentit (3)

Musta lammas

Itse kärsin syyllisyydestä ja häpeästä koko lapsuus- ja nuoruusikäni. Joskus ihmettelin teininä, miksi elän syyllisyyden vallassa. Kärsin syyllisyydestä silloinkin, kun siihen ei ollut mitään syytä. Tämä loppui aikuisena, kun aloin pohtia lapsuuttani. Äitini hallitsi martyyriudella ja isääni pelkäsin aina hänen arvaamattomuutensa takia. Meillä ei saanut olla tunteita, minua vähäteltiin ja naureskeltiin vieraille sekä vertailtiin isosiskooni. Edes onnistumisista ei saanut iloita. Meille lapsille opetettiin jo varhain, että raha ja tittelit ovat ne tärkeimmät sekä materia. Olen myös joutunut henkisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi. Vihasin vanhempiani aina, koska he tekivät selväksi, että olen rasite heille. Äitini sanoi myöhemmin, että isäni ei olisi koskaan halunnut minua. Sainpahan vastauksen. Tajusin, että vanhempani kasvattivat ainaiseen syyllisyyteen pienen lapsen ja siitä oli vaikea päästä irti. Tiedän, että jokainen on vastuussa aikuisena siitä, viekö tällaisia asioita eteenpäin. Olen yrittänyt olla ja toimia eri tavalla kuin vanhempani, välillä onnistuen välillä epäonnistuen. Joka tapauksessa pidän tärkeimpänä sitä, että tiedostan tämän kaiken. Lapsuuteni ja nuoruuteni on jättänyt minuun selkeän jäljen ja kärsin siitä kaikesta vieläkin. Sen verran syvään kaikki sattui ja pieni lapsihan imee vanhemmiltaan kaiken opin. Tiedän, että olen katkera ja koen epäoikeudenmukaisena sen, että minulla on sellaiset vanhemmat, jotka kokevat lapsensa niin kuin kokevat. Olen yrittänyt joskus puhua vanhemmilleni, mutta he luonnollisesti kiistävät kaiken ja syyttävät minua kaikesta. He kun ovat tehneet parhaansa ja me vaan olemme kiittämättömiä. Tällä tavoin he ovat hallinneet minua lapsuuteni ja nuoruuteni. Nyt olen irtautumassa heistä ja kieltäydyn ottamasta vastaan syyllisyyden tunteita. Onneksi olen opiskellut terapia-alaa, niin ymmärrän paremmin omassa elämässäni tapahtuneet asiat.

Nurkantakalainen

Artikkelissa käsitellään vain "minun" syyllisyyttäni. Eikö olisi hyvä käsitellä myös koko Suomen kansan syyllisyyttä? Suomen kansa on "kuuluisa" siitä, että se aina ja joka paikassa tuntee ja näköjään haluaa tuntea syyllisyyttä.

Mikä maa ruoskii itseään samalla lailla kuin suomalaiset? Ei mikään. Mikä maa kuvittelee olevansa syyllinen viime sotiin? Miksi todellinen syyllinen, Neuvostoliitto ja Stalin, unohdetaan täysin? Voisi sanoa, että suomalaiset ovat omalla tavallaan syyllisiä hulluja.

Ketkä tuomittiin ns. sotasyyllisinä? Sellaiset miehet, jotka olivat tehneet kaikkensa, että Suomi selviäisi sodista mahdollisimman nopeasti ja helposti. Mihinkään järjettömiin antautumisiin ei kannattanut lähteä.

Entä kenestä tehtiin ns. pankkikriisin syyllisiä? Yrittäjistä, takaajista, yrittäjien perheistä ... Todellisia syyllisiä olivat poliittiset päättäjät ja suuret pankkiirit. He saivat kunniamerkkejä. Joten päin prinkkalaa on koko syyllisyys.

Syyllisyyttä kannattaisi kyllä miettiä paljon laajemmin kuin tässä artikkelissa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat