5 tarinaa leipäjonosta: ”En oikein pysty hyväksymään, mitä minulle on tapahtunut”

5 tarinaa leipäjonosta: ”En oikein pysty hyväksymään, mitä minulle on tapahtunut”

Helsingin Myllypurossa jaetaan ruokaa kolmesti viikossa.

Laskut kasaantuvat, rahat ovat vähissä ja jääkaappi tyhjä. Kaisa Avonius ja Seija Suomäki hakevat leipäjonosta helpotusta tiukkaan arkeensa.Lue koko juttu

Kommentit (20)

köyhät nuo pakkopullat

Kun katselee kuvia leipäjonoista kaikkien eniten surettaa tavan yksinhuoltaja perheet tuossa on  kyllä tekemisen paikka meidän yhteiskunnassa!Ketään ei kiinnosta  pätkän vertaa sen jälkeen kun pääsevät eduskuntaan,kaikilla on niin pirunmoinen tarve haalia rahaa itselle torkkupeittoja esiintyä telkkarin hömppäohjelmissa käydä eduskunnan kaljakerhoissa  esitellä vaatekaappiaan ym.. tavan köyhä ei ole  mitään joka käy työssä mutta raha ei riitä ruokaan ja vaatteisiin Anteeksi olen väärässä kiinnostus herää kun vaalikausi alkaa olla lopuillaan ja halutaan jatkopesti?Toki en ole nähnyt kenenkään edustajan kysyvän  perheiltä  mikä tilanne  heillä on kun ovat jonossa? Nyt tottakai tähän aikaan vuodesta  ei jouda kun täytyy haalia itsenäisyyspäivän juhliin karperoosia näyttävyyttä  ja näkyvyyttä jota etukäteen haetaan .siispä tällä asenteella  on menty ja tulemme menemään kun kukaan ei välitä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi

Onneksi on edes leipäjonot! Toivottavasti jotkut hyvin toimeentulevat voisivat silloin tällöin lahjoittaa varoja, jotta toiminta voisi jatkua. Ja toivottavasti ne, jotka eivät apua oikeasti tarvitse, ymmärtävät pysyä niistä poissa. He vain heikentävät oikeasti apua tarvitsevien asemaa.

koulupahoinpitelynuhri lapsuud...

Eniten huolestuttaa ne, jotka ei pääse jonoon. Asuvat syrjässä, auto on. Muttei kunnossa, tai ei varaa pensaan. Asunnosta velkaa, terveys mennyt. Syitä monia. Tässä katsotaan onko heillä lähimmäisiä. Tietääkö kukaan heidän ahdingosta. Ovatko he täysin avun saannin ulkopuolella. Asunto ei mene kaupan pankki ei jousta lainojen hoidossa. Rahaa ei ole riittävään selviämiseen. Sairaus ei kysy saako tulla. Onnettomuus ei myöskään kysy voinko tulla. Koulukiusatun arvet eivät kysy saako vaivata. Kaikki ei ole aina itse aiheutettua. Lisäksi on mielivaltaista vakuutusyhtiöiden peliä. Ihminen ahdingon vankina. Kuka välittää. Tämä ei ole keksitty juttu. Vaan elän yhtä osaa tästä. Mutta rakastan paikkaa, jossa asun. Yritän selvitä. Välillä vaikeaa hakea tukea, kun ei ole polttoainetta autossa, joka on velkaa.

LÄMÄ

Älkää ihmiset hävetkö, jos tässä jonkun pitää hävetä niin se porukka istuu arkadianmäellä.
Jos ei 5,5 miljoonan kansaa saa pyöritettyä niin johtajuus on ala-arvoista

Sääli nykyopiskelijoita

Näköjään huonoksi mennyt Suomen tilanne sitten 1980-luvun, jolloin olin opiskelija. Jos v. 2015 opiskelija sanoo,ettei söisi mitään ilman leipäjonoa!? Lainalla ja opintorahalla ja asumistuella pärjäsin muuten lapsen kanssa. Sossuun ei tarvinnut mennä tai leipäjonoon, vaikkei niitä jonoja vielä silloin tainnut edes olla.En kyllä tupakoinut enkä käynyt missään enkä nauttinut myöskään alkoholia, joten siinäkin säästyi ja fillarilla ja bussilla vain liikuin.Vaatteita kirpparilta ja itselle ei lähes mitään.Toki elämä oli aineellisesti köyhää, mutta ihan hengissä siitä selvittiin.

Olenko nyt se rasisti ?

Minua ihmetyttää suuresti seuraava.......oletteko ikimaailmassa nähneet MISSÄÄN leipäjonossa näitä pakolaisia......en minäkään ainoastaan suomalaisia ja pääasiassa vanhuksia.

että näin

Itsellä esim. tilanne, että jos ja kun opiskelemaan pääsen korkeakouluun, en saa opintolainaa, koska luottotiedot menneet. Aikaisemmat opintolainat maksamatta, pankki ei joustanut, Kela ei jousta vaan nostivat vapaaehtoisen maksusuunnitelman summaa sen verran, että työttömänä tai osa-aikaisena ei ole varaa maksaa sitä. Pankki ei myöskään antanut lainaa maksaa velkojen takaisin maksuun (vaivaiset muutama tonni silloin), koska olin hiljattain valmistunut opiskeluista. Alla kolme aikaisempaa tutkintoa, mutta ne eivät työllistä tippaakaan. Sossu patistaa muuttamaan halvempaan asuntoon, mutta eivät kuitenkaan kaupungilta tarjoa halvempaa asuntoa. En tupakoi, toisinaan käytän alkoa, mutta en alkoholisti ole (lieventääkseni stressiä, ahdistusta ja syviä rakkaussuruja), en ostele bussikortteja, pääosin olen vain kotosalla, vaatteita enää harvoin ostelen ja jos ostelen niin aina alesta, kengät on joko pakko toisinaan ostaa tai sitten korjauttaa suutarilla. Nyt kun muistelen niin opintolaina, asumislisä ja opintoraha plus sen lisäksi töiden tekeminen toi ruhtinaalliset tulot opsikelijan mittakaavassa ennen, surullista, että en enää siihen kykene, mutta toisaalta voin keskittyä täysin opintoihin, jotka toivottavasti tuovat isommat tulot tulevaisuudessa ja työllistävät. Muutama sata euroa jää tukien jälkeen,siitä kustannan kaikki (netin, puhelinlaskut, hygienitarvikkeet), astmaatikkona minulla ei luonnollisesti ole varaa lääkkeisiin. Jälkikäteen ajateltuna todella fiksua olisi kehdata mennä leipäjonoon, itselläni jääkaappi ei ole tuon kuvan mukaan koskaan ollut noin täysi. Ruokaon lähinnä kaurapuuroa, tummaa riisiä, leipää, kahvia, pastaa. Harrastukset meni, ketään en tapaile, en seurustele, kavereita ei enää ole.  Onneksi en ole yh, en varmasti pärjäisi millään. 

työtön

Joo, isoimmissa kaupungeissa on sentään leipäjonot. Täällä pienemmissä saamme kuolla nälkään. Itseä uhkaa sama kohtalo työttömyyden myötä ja ikää on jo 54, joten töitä ei löydä. Olen jo luopunut kaikaista harrastuksista mihin tarvitaan rahaa ja elämä on suoraan sanoen perseestä köyhyyden myötä. No on sentään rautakauppa mistä saa tukevaa nailonköyttä edullisesti. Ensi vuoden syksy on ns. deadline.

suomi -täti

Moni käy ruokajonoissa vaik ei ole todellista tarvetta.Hakevat ruuat sieltä ja käyttävät ruokarahat turhuuksiin.jaa..että mistä tiedän..kokemusta on köyhyydestä ja tiedän millä pärjää.Ruokajonoissa kävin välillä myös itse, mutta minulle se on aina ollut häpeän ja pakon paikka.En edes lapsilleni kehdannut sanoa mistä ruuat n tulleet.Nykyään yksinäisenä syön vaikka kaurapuuroa viikon jos ei ole ruokaan rahaa.kaikki laskut on mimimoitu, eikä turhuuksia ole.Pistää vihaksi tuo ainainen ruikutus ja ihmiset jotka vievät oman turhamielisyyden vuoksi leivän toisten suusta.

sydän

Itse koko ikäni pienituloisena eläneenä on pakko kommentoida vähän.

Ensinnäkin, jutun yksinhuoltajaa ei tarvitse sääliä: hänhän omistaa asuntonsa, siinä on omaisuutta jo helposti ainakin 150 000€ edestä. Sen voi realisoida koska vaan. Oma valinta, jos jää Helsinkiin vaikkei olisi varaa.

Eläkeläinen asuu yksin kolmiossa. No joo, onko ihme, jossei rahat riitä??

Äiti ja tytär maksavat kaksiostaan 900€/kk. Siinä onkin se syy, miksi eivät mene sossuun: tietävät, ettei sossu maksa noin törkeitä vuokria. 900€/kk on enemmän kuin KOLMEN ihmisen asumisnormi Helsingissä!

Ihmettelen, miksi pitää jäädä asumaan pääkaupunkiin, jossei raha riitä niinkin perusjuttuun kuin ruokaan? Itse muutin kehyskuntaan toissavuonna juuri siksi, että vuokrani nousi pilviin. Ei voi olettaa että muut maksavat kaiken puolestasi, itse pitää myös joustaa ja tehdä järkeviä valintoja. Eläkeläinen tai työtön äiti pienten lasten kanssa voi asua käytännössä missä vaan. Ja kehyskunnasta kulkee junat sekä bussit Helsinkiin, jos vaikka puoliso käy siellä töissä. Nykyään tuntuu olevan vaikea tajuta kohtuuden perään.

Atenisti

"Pitäisikö muka ensin myydä omaisuutensa, että saisi tulla tänne?"

Ainakin mökit, veneet, autot ja omistusasunnot heti myyntiin kun tilanne alkaa näyttää vähänkin huonolta. Vasta kun asuu riittävän pienessä vuokra-asunnossa on mitään asiaa jonoon. Edes Kelan tukien ei tule olla tarkoitettu saavutetun elintason ylläpitämiseen. Tukiverkon tulee olla sillä tasolla, että se täyttää perustarpeet. Jos sitä käytetään saavutettujen etujen ylläpitoon tulee järjestelmä liian kalliiksi yhteiskunnalle.

Peter

Tuo kirjoitus muistuttaa minua elävästi 1990-luvun alun tapahtumista. Valmistuminen, työpaikka, oma asunto ja vaimo. Yhtäkkiä se työpaikka häviää ja olen se 500 001:nen. Lainanlyhennykset juoksee, opintovelkaa piti lyhentää. Työttömyysturva olematon, koska ehdin olla 5kk. töissä. Äitini pieni eläke oli meidän leipäjono. Kaikki opiskelu tuntui niin turhalta, kun kaikki hakemukset tuli bumerangina takaisin. Lopulta oli tehtävä kuten esi-isätkin. Asunto myytävä pois, vaimo äidin luokse asumaan ja minä Saksaan laivalla töitä kyselemään. Turvauduin jo  välillä lääkäriin, sillä sain omituisia pelkotilakohtauksia. Jälkeenpäin ne todettiin paniikkihäiriöksi.

Sille tielle jäin ja vaimo tuli perässä. Olen Suomen kansalainen, mutta passia minulla eikä vaimollani ei ole. Tulimme Suomeen 3 vuotta sitten ja palaamme kotiin syyskuussa. Itkua ja surua tuotti lähteä, mutta nyt se tuntuu helpotukselta. Me emme kuulu tänne enää. Kiitos kaikesta koulutuksesta, elämä on ollut antoisa ja monivaiheinen, mutta ei täällä.

Voimia niille, joille nyt paistaa musta aurinko. Asioilla on tapana järjestyä.

Hillevi

Työssä käyvät jonottajat! Niin en voi asua Helsingissä, en voi tehdä mitään palkastani. Istuin 4,5 vuotta opiskelemassa kaksi tutkintoa terveydenhuoltoalalta. Syöpä, ei enään vuorotöissä ns. Avohoidossa jatketaan töitä. 1800€/ kk ja nyt vielä kiky vie loputkin. Niin minäkin olen kohta jonottamassa, hyvä että apteekkiin riittää palkka.

Vierailija

köyhät nuo pakkopullat kirjoitti:
Kun katselee kuvia leipäjonoista kaikkien eniten surettaa tavan yksinhuoltaja perheet tuossa on  kyllä tekemisen paikka meidän yhteiskunnassa!Ketään ei kiinnosta  pätkän vertaa sen jälkeen kun pääsevät eduskuntaan,kaikilla on niin pirunmoinen tarve haalia rahaa itselle torkkupeittoja esiintyä telkkarin hömppäohjelmissa käydä eduskunnan kaljakerhoissa  esitellä vaatekaappiaan ym.. tavan köyhä ei ole  mitään joka käy työssä mutta raha ei riitä ruokaan ja vaatteisiin Anteeksi olen väärässä kiinnostus herää kun vaalikausi alkaa olla lopuillaan ja halutaan jatkopesti?Toki en ole nähnyt kenenkään edustajan kysyvän  perheiltä  mikä tilanne  heillä on kun ovat jonossa? Nyt tottakai tähän aikaan vuodesta  ei jouda kun täytyy haalia itsenäisyyspäivän juhliin karperoosia näyttävyyttä  ja näkyvyyttä jota etukäteen haetaan .siispä tällä asenteella  on menty ja tulemme menemään kun kukaan ei välitä!

Uskomatonta kuinka ihmiset eivät ole opetelleet tulemaan työllään toimeen! "Käydään täällä, että laskuihin jää paremmin rahaa" tähän suuntaan jonkun naisen kommentti. Ei minkäänlaista hajua kuinka talouutta hoidetaan, kuinka laskuja ei tehdä jos ei rahaa tule. Ja kaikille suomalaisille tulee, kyllä siitä pitää kela ja sossu huolen.

Jos kaksi naista asuu noin hulppeasti ja yhteiskunta avittaa runsaalla kädellä! Ei mene minulle vastuuttomuus ymmärrykseen. Eikö tuollaisen tilanteen kohdalla pitäisi ensimmäiseksi muutta pienempään ja olla ostamatta merkkivaatteita ja nahkakin on kallista, ei järkevä ihminen ymmärrä tuollaista taloudenpitoa, ei!

Sanon vain, että röykeilleihmisille on valmistettu hulppeat oltavat. Kelaa ja sossua kusetetaan olan takaa!

Mutta eläkeläisiä ei merkata ihmisiksi lainkaan. Ei kai ole enää varaa kun rahat menee röykimyksien ylläpitoon.

Rahaton

Minulla on omistusasunto ja auto, kukkaro tyhjä työttömyydestä johtuen. Leipäjonoon en ole koskaan mennyt. Autoa en myy, sen ostanut käytettynä, eikä siitä paljoa saisi. Toimeentulo- ja asumistukea en saa. Yksineläjänä ei ole puolison tuloja turvana. Siskolta saan joskus ruoka-apua.

Vierailija

Jos yksinasuvalta menee ruokakassien jälkeenkin vielä 200e kuussa rahaa ruokaa, ei kyse ole rahan vaan järjen puutteesta. Lisäksi taas nuo mystiset laskut vievät ihmisten rahat... Voi huoh. Elämänhallinnankoulutusta nämä ihmiset tarvitsevat, eivät lisää tukia.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat