Kommentit (2)

Yöriihi

Koko yön kestävät yhtäkestoiset yöunet ovat vasta vain muutaman sukupolven takainen asia, eivät ihmisen luonnollinen tapa nukkua. Yhtenäisiä yöunia on tietääkseni nukuttu säännöllisesti käytännössä vasta teollisen ajan tultua ja käytännön pakon myötä. Ihmiselle ei itseasiassa taida edes olla luontaista nukkua yhteen menoon useita tunteja, vaan kesken unien herääminen on fysiologisesti täysin normaalia. Korjatkaa, kiitos, jos olen väärässä.

Keskellä yötä puuhastelu ja vaikka yökylässä käynti oli täysin normaalia arkea vielä esiteollisellakin ajalla. Muutaman kymmenen (edes sadan) sukupolven muutos ympäristössä ei vaikuta vuosimiljoonien lajikehityksessä tapahtuneeseen optimaaliseen sopeutumiseen millään lailla suuntaan tai toiseen.

Me luulemme, että unen tulee olla yhtäjaksoista, koska yhteiskuntamme käytännössä vaatii meistä suurimman osan olemaan suurimman osan ajasta hereillä täsmälleen samaan aikaan ja toisaalta tilastollisesti käytännössä lähes kenelläkään modernissa ympäristössä elävällä ei ole käytettävissä hetkiä nukkua milloin tahansa täysin rauhassa.

Pitkää vuoroa päivystävälle lääkärille tms. äänetön huone jonain vuoron tunteina voisi varmasti olla jopa ihmishenkiä pelastava paikka.

Ja veikkaanpa, että keskiverto opiskelijakin voisi menestyä paremmin, jos voisi nukkua myöhään, käydä tärkeimmät tunnit aamupäivästä iltapäivään, sitten liikkua, ottaa torkut silloin kun siltä tuntuu, tehdä mitä huvittaa välillä ja opiskella ja tehdä tehtäviä puolilta öin tai vaikka aamusta, ja sitten nukkua.

Eihän se kaikille sovi. Mutta jos se olisi mahdollista, se varmasti parantaisi tuloksia. Aamukahdeksalta sammahdellessa luennolla ei oikein mikään tartu päähän, ja väsyneenä hauki on kala on hauki on *haukotus* ja mikrouni ja havahtuminen siihen, että joku koputtaa olkapäähän.

Työelämässäkin olen huomannut (tämä on siis täysin omakohtaista anekdootillista todistusaineistoa, eikä siksi millään tavalla mitenkään pätevää tai merkitsevää ;) ), että säännöllisesti se paras, levollisin, rentouttavin ja virkistävin uni tulee useimmiten 7-9 välillä aamulla, ei todellakaan 0-3 välillä tai edes aamuyöstä.

Vuorotyöläistä tai edes raksamiestä minusta ei tulisi kuin, ehkä, jos vankilalla uhattaisiin. Toisaalta käytännössä lapsesta pitäen, säännöllisesti ne kaikkein parhaat ideat, esim. koulutyöt, esseevastaukset, taiteelliset jutu, gradupinnistelyt, ideat työprojekteihin tai palavereihin, ideat puutarhan työstämiseen, kiinnostus tieteellisiin artikkeleihin, tarinoiden seuraaminen missä tahansa mediamuodossa ja ties mihin ovat tulleet klo 10-11 jälkeen illalla, kun muu meno rauhoittuu, ja niitä on voitu työstää, opiskella tai ahmia kolmeenkin asti. Sitten uni maistuu hyvin ne vähäiset tunnit aamuun asti vaikka olo on innokas. Jos meno on "villiä" tai turhan sosiaalista päivällä ja rauhoittumisen mahdollisuutta ei ole, illalla ei jaksa keskittyä siihen mihin pitäisi ja uni todellakin kärsii.

Suoritusyhteiskunta ei anna mahdollisuutta moiseen. Väsyttää joo, koska ei ole mahdollisuutta olla osallistumatta siihen aamupäivän pakkopalaveriin sen aamupäivän hyvää tekevän torkkuhetken ajan. Tai on pakko olla alisuoriutumassa töissä, koska työsopimus niin sanelee.

Etätyömahdollisuus suo jotain minimaalista vapautta, mutta esimerkiksi usein pakolliset verkkopalaveritkin alkavat aamuvarhaisella - ilman mitään järkevää syytä - tai on muuten käytännön pakko olla tavoitettavissa aamuseitsemästä. Lapsiperheessä etätyön optiokin aamuisin on luultavasti mahdoton käytännössä.

Meillä on jossain määrin koulutuksessa, vaan erityisesti työelämässä paljonkin mahdollisuuksia ja aivan riittävästi "digitaalisia" työkaluja saattaa käytännöllisesti ja sosiaalisesti yhteen kaikkien ihmisten optimaalisten päivärytmien tarpeet. Motivaatio niiden käyttöönottoon onkin sitten ehkä vielä vuosikymmenten päässä.

Luontainen rytmi

Hyvä kirjoitus, kiitos siitä. Olen ollut lapsesta asti "iltavirkku" ihminen, jonka vuorokausi on ikäänkuin pidempi, kuin 24 tuntia. Toisinsanoen, kun noin kahdeksan tuntia on nukuttu, riittää virtaa ja virkeyttä vähintäänkin 20 tunnin verran. 

Tällaisella yksilöllä unirytmi muuttuilee luonnostaan niin, ettei se ole tarkalleen kellonajoissa kiinni.

Muistan, kuinka jo ensimmäisestä kouluvuodesta asti oli vaikea pitää yllä unirytmiä, johon koulun aikataulut pakottivat ja joihin oma luontainen unirytmi ei sopinut eikä sopeutunut. Aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös aiheutti sen, että olo oli aina univelkainen, vaikka nukkuikin ns. riittävän tuntimäärän. Ilmeisesti unen laatu ei ollut yhtä hyvää, kuin silloin, kun nukkuu luontaisen rytminsä mukaan. Ihme kyllä, olin silti kohtuullisen hyvä oppilas, vaikka koulupäivien ensimmäiset tunnit menivät aina kamppaillessa nukahtamista vastaan! Varmasti kuitenkin alisuoriuduin, kun oli aina univelkainen olo!

Kesäisin nukuin omaan rytmiini, eikä se silti mitenkään "karannut käsistä". Oi sitä onnea, kun sai nukkua silloin, kun on unen tarve ja niin pitkään kuin nukutti ja kun oli herätessä levännyt olo!

Olen huomannut, että silloin, kun voi nukkua oman rytminsä mukaan, kahdeksan tuntia yöunta on aika vakio ja antaa pirteän ja energisen lopputuloksen. Silloin taas, kun joutuu pakottautumaan ulkoapäin määrättyyn rytmiin, niin 9 - 10 tunninkaan yöuni ei tuo toivottua pirteyttä.

Luojan kiitos olen aikuisena saanut tehdä suurimmaksi osaksi sellaista itsenäistä työtä, joka ei ole riippuvainen ns. normiaikatauluista ja olen voinut noudattaa luontaista unirytmiäni. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat