Kommentit (1)

Vierailija

http://www.kaleva.fi/juttutupa/terveys-ja-hyvinvointi/kummatkohan-on-tay...

https://psychologized.org/what-is-the-lucifer-effect/

kopioirtu skeptikon päiväkirjasta:
Kelan tutkimusprofessori Raimo Raitasalon mukaan nuorten väkivaltaista käyttäytymistä "ymmärretään liian pitkälle".
Raitasalo haluaisi, että väkivaltaa kutsuttaisiin väkivallaksi eikä "kiusaamiseksi" ja että väkivaltaisesta käytöksestä rangaistaisiin aina. Tästä on helppo olla samaa mieltä.
Koulukiusaajien paapomisen taustalla lienee ajatus, että nämä häiriökäyttäytyjät olisivat itsekin uhreja ja kärsivät jostakin mielenterveyden häiriöstä. Vaikka mielenterveyden ongelmat eivät juurikaan lisää väkivaltakäyttäytymistä, varsinkaan henkirikollisuutta, toki osa nuorista väkivallantekijöistä voi selittää tekemisiään ankealla lapsuudella. Mutta selittääkö se (fyysistä väkivaltaa sisältävän) koulukiusaamisen?
Tuskin. Koulukiusaaminen on valitettavasti niin yleistä, ettei edes lehdistössä tyypillisesti liioitellut luvut mielenterveyden häiriöistä nuorilla oikein riitä selittäjäksi. Diagnooseja ei riitä kaikille, tuskin enemmistöllekään koulukiusaajista.
Koulukiusaaminen onkin ymmärrettävissä paremmin, jos se mielletään nimenomaan tavallisten ihmisten pahuudeksi. Yhdysvaltalainen tutkija Philip Zimbardo kutsuu tätä tietyissä olosuhteissa ja rooleissa ilmenevää, lähtökohtaisesti tasapainoisten ihmisten julmuutta Lucifer-efektiksi.
Zimbardo ei ole tutkinut koulukiusaamista, mutta hänen tutkimuksensa osoittavat, että lähes kuka tahansa meistä - aikuisistakin - pystyy tietyissä olosuhteissa yllättävään julmuuteen.
Koulu ei ehkä ole niin äärimmäinen ympäristö kuin armeija tai Zimbardon laboratorio, mutta kyllä se silti eräänlaisen pienoisyhteiskunnan muodostaa. Ryhmässä ollaan tiiviisti kymmeniä tunteja viikossa, eikä oppivelvollisuuskoulusta noin vain lähdetä poiskaan.
Tällaisessa ympäristössä moni sellainenkin lapsi, joka periaatteessa inhoaa kiusaamista, ei puutu kiusaamiseen tai jopa liittyy kiusaajan hoviin ja hyväksyy tai rohkaisee kiusaamista, ehkä syyllistyy siihen itsekin. Voimme tietysti yrittää kampanjoida lapsia rohkeammaksi ilmoittamaan kiusaamisesta opettajille ja muille aikuisille. Jos riskinä kuitenkin on, että ilmiantajasta tulee uusi kiusattu, kuinkahan moni lapsi ottaa aikuisten typerästä rohkaisusta vaarin? Ja kuinka eettistä tällainen rohkaisu ylipäätään on?
Mutta miksi kiusaaja sitten kiusaa?
Kasvatustieteiden tohtori Päivi Hamaruksen mukaan kiusaamiseen ei tarvitse etsiä valtapeliä ihmeellisempiä motiiveja. Evoluutiopsykologin termein kiusaamisessa on kyse statuksesta. Kiusaaja on hierarkian huipulla ja kiusaaminen hyödyttää kaikkia siihen osallistuvia pysymään vähintään omalla tasollaan hierarkiassa. Kiusaaminen jatkuu niin kauan kuin sitä suvaitaan ja niin kauan kuin se hyödyttää siihen osallistuvia. Paras keino sen ehkäisyyn on rikoshyödyn ottaminen pois.
Siksi olisi paitsi oikeudenmukaista, myös todennäköisesti tehokasta kiusaamisen ehkäisemiseksi, että kiusaaja - ei kiusattu - joutuisi vaihtamaan koulua, kuten on ehdotettu. Kiusaaminen edellyttää kavereita ja sosiaalisten verkostojen hyödyntämistä. Kun kiusaaja joutuu aloittamaan uudessa ympäristössä nollasta - parhaimmillan vielä yhteisössä, joka ei ole aiemmin suvainnut kiusaamista -

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat