Kommentit (2)

Zeizei

Meidän perheessä elettiin sinänsä ihan tavallista ja mukavaa elämää. Syntyi kaksi lasta. Seurustelumme aikana huomasin, että olin yllättäen se vastuullisempi osapuoli silloinkin, kun tulevan puolisoni olisi pitänyt hankkia itselleen opiskelupaikka ja ammatti. Mutta ajattelin että kannatti tehdä asioita hänen eteensä - elämä varmaan myöhemmin palkitsisi sen jotenkin, ja puolisokin tietysti sitä arvostaisi. Toki yhdessä asumisen ja jo avioliiton aiana aika ajoin kiinnitin huomiotani siihen, että minä miehenä sekä hoidin kaikki isommat laskut ja hankinnat, että kannoin isoa vastuuta siitä että kaikki asiat perheessä aina jotenkin hoituivat.  Vaimon mielenkiinnot yllättäen kohdistuivat vuosikausia erityisesti niihin tilaisuuksiin, kun hänen työmaaltaan lähdettiin jollekin laivaristeilylle tms., eli kun pääsi pois kotoa "tuulettumaan".  Sama vaikutus oli silti tavallisemmillakin menoilla, kuten pistäytyminen jossain lähiseudun kuppilassa, tai jonkin bändin keikalla - silloinkin kun minäkin olin mukana. Paljonhan minä oli mukana, mutta silti paljon ihmeellisiä asioita tapahtui.

Ajan mittaan kertyi lukuisa määrä epämääräisiä tapahtumia, joissa aina oli mukana joku vastakkaista sukupuolta oleva henkilö. Usein nämä kuitenkin olivat tavallaan tuttuja; työkaveri, töihin liittyvä asiakas, tai jopa esimies. Tämän tyyppisiä asioita uudelleen ja uudelleen. Paljon tuli katsottua pikkujoulujen tapahtumia sun muita läpi sormien..  Kuitekin pikkuhiljaa oli pakko alkaa suhtautua vaimon aktiviteetteihin jo vakavammin.  Jossain kohtaa tuli vastaan päivä, jolloin oli niin tärkeä lähteä tuoreen pomon kanssa johonkin konserttiin. Hetkeä myöhemmin piti lähteä samaisen pomon kanssa laivalle, tapaamaan pomon entisen työpaikan työtovereita. Selitykset olivat aina mitä ihmeellisempiä.

Lopulta tuli päivä, jolloin pojallamme alkoivat yo-kirjoitukset. Mutta päivää sitä ennen hän katsoi aiheelliseksi taas kerran lähteä pomonsa kanssa jonnekin, onnistui tekemään sen puolison ja lapsien selän takana.  Ja siihen se sitten päättyikin, ja minusta tuli kahden lapsen yksinhuoltaja. Yo-juhlat kyllä pojalle koittivat, mutta ei äidille, ei myöhemmin myöskään tyttären juhlia.  Vuosia lasten kanssa osaksemme saanut ainainen valehtelu oli tehnyt tehtävänsä.

Tuosta meni parisen vuotta, ja huomasin että rupesin viihtymään aina enemmän ikäiseni naisen kanssa, jolle omat kokemukseni olivat jotenkin tuttuja ja ymmärrettäviä. Alkoi tapaamiset ja lopulta yhteiselo, jota nyt on kestänyt seitsemän vuotta. Vaikka elämässä aina on kaikenlaisia huolia ja ongelmia, on ollut niin todella vapauttavaa huomata, että siitä kaikkein pahimmasta, jatkuvan valehtelun kokemisesta on vihdoinkin tullut päästyä eroon. On muuten hyvin vapauttava kokemus!

Vaihtelu parantaa

Sanosin ettei niille jotka ei kykene liittoon sitoutumaan, vaihtaminen paranna mitään. Minulla on ollut useampi elämänkumppani, paras kumppani on sellainen joka pysyy rinnalla ja vakaana sinut elämänsä kanssa, eikä tarvi minkään näköstä liittoa sitomaan sitä. Sitä vaan pelaa luonnostaan yksiin jos juttu toimii - ihan sama onko liitossa siis. Se tuo myös taloudellista turvaa kun ei ole sidoksissa ja pelastaa suhteen monelta pahalta. Uusi avioliittolaki on kanssa sellainen häpäisy elämää kohtaan että avioliitto instituutio on vajonnut lokaan. Ei edes kiinnosta enää. Homoparit ei minusta kuulu mitenkään siihen uskonnolliseen oppiin, että ne kuuluisivat kirkkoalttarille.. Eroan kirkosta sinä päivänä kun kirkkomme alttarilla ensimmäiset vihitään. Kaikki mitä on opetettu onkin vain tyhjän arvoista. Olisivat saaneet tyytyä maistraattiin. Kirkon sanat kävivät totaalisen tyhjiksi. Vain homot kuuluvat kohta kirkkoon. Pahoittelen kantaani niille joiden nahkaan se puree, en pidä monesta muustakaan muutoksesta jotka 90 luvun sukupolvi on imuroinut itseensä ....Eriarvoistumisesta yhteiskunnassa mutta mitä tekemistä sillä on pyhän avioliittovalan kanssa. Biologisen elämäntehtävämme täyttämisessä. Pyhien kirjojen sanat ovat ohjeita elää rauhassa, täyttää luonnonmukainen päämäärä ja varoa vaaroja joista se varoittaa. Sodassa ja rauhassa. Miten voidaan vaatia, että me hyväksymme sinne täysin luonnonvastaisia sanomia joukkoon. Avioliitto ja kirkkoavioliitto pitäs pitää ihan erillään olevina asioina. Se on loukkaus meitä kohtaan jotka emme ole uskiksiakaan mutta kunnioitamme perinnettä ja sen ajamaa rauhaa ja väkivallattomuutta. Ateismi tuo raakuutta ja julmuutta joita luetaan iltalehtien otsikoista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat