Kommentit (10)

Örmy

"Jokaisella teiniystävyydellä on vääjäämätön parasta ennen -päivä". En tiedä onko tämä joku naisten vai pelkästään typerien kolumnistien juttu, mutta minä ainakin olen tuntenut parhaat ystäväni teini-iästä saakka yi 20 vuoden ajan.

Tosin älyttömyyksien osoittelu Perhon kolumneista on melkolailla turhaa touhua, koska nämä ovat lähtökohtaisesti aina samaa ruikutusta kuin radiossa määkiminenkin. "Parhaimmillaan ystävät ovat elämälle kuin valokynä silmänalusille" on mainio osoituus siitä millaista paskaa kirjoittajan tajunnanvirta on. Luulisi naisasialiikkeen suuttuvan jokaikisestä kirjoituksesta kun mietitään mitä ne tekevät naisten arvostukselle, jos joku yleistää näiden kertovan jotain naisista ylipäänsä.

Vierailija

Todella hyvin kirjoitettu juttu ja harvoin näin täysin samaistun. Ihmisiä voi olla ympärillä sadoittain mutta silti voi tuntea noin. Se joka on keksinyt käsitteen kosminen yksinäisyys, on ainakin hetken ollut samassa kohdassa minun ja ehkä tuon kirjoittajan kanssa.

Vierailija

Mukava lukea ystävyydestä myös näin eri näkökulmasta. En tiedä, olenko tekstin mukaisesti sosiaalisuusvajakki vai onko elämäni kuljettanut minut vain "väärien" ihmisten pariin, sillä koen olevani ystävätön. Onhan minulla kavereita ja pidän heihin yhteyttä/tapaan satunnaisesti mutta koen sen tapahtuvan kovin yksipuolisesti.

Tekstistä heräsikin ajatus. Onko olemassa jotain kättä pidempää, minkä avulla voisi päästä eroon tästä perinteisestä ystävyyteen liittyvästä ajattelusta? Ja tulla sinuiksi sen kanssa, että perinteinen ystävyys ei ole minun elämää. Aina välillä siihen ajatukseen käpertyy ja kaipaa ystävyyttä.

Käkätti

Örmy: toki kaikki, jotka eivät ole kuin sinä ja teinibestiksesi, ovat väärässä ja vääränlaisia. Itse samastun Annaan osittain. Mukava juttu. En ole ehkä yhtä "sosiaalisuusvajakki", mutta mitään imelyyksiä en toisilta ihmisiltä kestä. Eräs uudempi ystäväni tapaa viesteissään lähetellä minulle pusuja ja haleja ja muutenkin käyttää ylisanoja. Jonkun mielestä maailman ihaninta varmaan, mulle todella epämukavaa! 

Ylimielisesti yksinäisyydestä..

Kukaan, joka on aidosti aina yksin, ei kirjoittaisi tällaista tekstiä.

Itselläni ei ole koskaan ollut yhtään ystävää..en vain osaa ystävystymisen taitoa. Lapenikin on yksinäinen. 17-vuotias, jolla ei ole ollut ketään kaveria yli 5 vuoteen.

Se raastaa sydäntä enemmän kuin mikään muu.

Ei paljon naurata.

Aina Kulkevainen

Minä miellän itseni sosiaaliseksi erakoksi. Samaa väittää horoskooppinikin (vesimiehen merkki), ja psykologinen testi johon osallistuin kerran.  Minulla pitää olla ympärilläni ilmaa, omaa tilaa. En kuitenkaan inhoa kanssaihmisiä, vaikka en toivo että puhelin ja ovikello jatkuvasti soi. Osallistun mielelläni yhteisiin rientoihin ja käyn usein erilaisissa tilaisuuksissa, messuissa ja muualla. Kaikkein mieluiten menen messuille yksin, jotta saan tutustua kohteisiin jotka MINUA kiinnostavat, eikä tarvitse kulkea muiden perässä. Harva myöskään viihtyy messuilla yhtä kauan kuin minä (usein alusta loppuun).

Itsensä yksinäisiksi tunteville neuvoisin, että kannattaa etsiytyä erilaisiin harrastuspiireihin, liikuntapaikkoihin tai vaikka seurakunnan kerhoihin (ateisteillekin sallittuja). Eipä pääse yksinäisyydentunne yllättämään!

Todella läheisiä minulle ovat oikeastaan vain aikuiset lapseni. Muut ovat lähinnä mukavia tuttavia, joille kylläkin toivon kaikkea hyvää.

Aina Kulkevainen

Minä miellän itseni sosiaaliseksi erakoksi. Samaa väittää horoskooppinikin (vesimiehen merkki), ja psykologinen testi johon osallistuin kerran.  Minulla pitää olla ympärilläni ilmaa, omaa tilaa. En kuitenkaan inhoa kanssaihmisiä, vaikka en toivo että puhelin ja ovikello jatkuvasti soi. Osallistun mielelläni yhteisiin rientoihin ja käyn usein erilaisissa tilaisuuksissa, messuissa ja muualla. Kaikkein mieluiten menen messuille yksin, jotta saan tutustua kohteisiin jotka MINUA kiinnostavat, eikä tarvitse kulkea muiden perässä. Harva myöskään viihtyy messuilla yhtä kauan kuin minä (usein alusta loppuun).

Itsensä yksinäisiksi tunteville neuvoisin, että kannattaa etsiytyä erilaisiin harrastuspiireihin, liikuntapaikkoihin tai vaikka seurakunnan kerhoihin (ateisteillekin sallittuja). Eipä pääse yksinäisyydentunne yllättämään!

Todella läheisiä minulle ovat oikeastaan vain aikuiset lapseni. Muut ovat lähinnä mukavia tuttavia, joille kylläkin toivon kaikkea hyvää.

Aina Kulkevainen

Ahaa  - kirjoitin käyväni "messuissa". Toki hengellisissä tilaisuuksissakin käyn, kun "mikään inhimillinen ei ole minulle vierasta". Mutta tuossa tarkoitin kyllä, että käyn MESSUILLA, maallisilla sellaisilla.

Täysintoistamieltä

  Itselläni on ollut paras ystävä 8 -vuotiaasta asti. Täytämme kummatkin ensivuonna 20-vuotta.

  Jogurttipurkkipuhelimista ollaan siirrytty itsetienatuilla rahoilla ostettuihin älypuhelimiin.

  Kaikki on koettu yhdessä. Mitään hetkeä en vaihtaisi. Eikä meidän ystävyys ole koskaan ollut tuollaista Sinkkuelämää kahvittelua. Mielipiteet on sanottu aina, heti ja suoraan. Kaikesta ollaan keskusteltu, toinen on otettu huomioon ja olen aina saanut olla täydeltä sydämeltä oma itseni.

  Toki minulla on ollut myös lukuisia muita ystävyyssuhteita siinä lomassa. Sinkkuelämää - brunssit on koettu ja nähty, eikä niitä voida rinnastaa todelliseen ystävyyteen.

 On oikeastaan surullista lukea miten joku toinen kokee ystävyyden noin rasittavana osana elämää. 

 Voi olla ettei kirjoittaja ole vielä kohdannut todellista ystävyyttä. Mistä tietää että se sattuu kohdalle? Siitä, että sen kokee lahjana - ei rasitteena.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat