Kommentit (3)

Värittelijä

olin aika pöyristynyt Miinan näkökulmasta tähän ns. mitääntekemättömään toimintaan. Ei kai värittelyä, neulomista yms tarvitse rinnastaa mitääntekemättömään toimintaan jonka vastaparina on "jotain oikeasti tärkeää". Mitähän tämä Miinan mielestä on? Minusta neulominen ja väritys on ihanaa vastapainoa työlle ja arjelle ja niin sen haluankin pitää. Olla omissa ajatuksissani, kun aina ei halua olla aktiivinen. Ei kai kukaan koko elämäänsä näillä kuitenkaan täytä. Silti elämääni mahtuu myös sitä "oikeasti tärkeää".  

no, näkökulmansa kullakin.. 

Ulla Setälä

Tänään ostin toisen värityskirjani ja uusia geelikyniä. Oikein hykertelen, kun saan väritellä miten sattuu ja mieleni mukaan. Eikä kukaan arvostele. Mielenrauhasta ei ole tietoakaan, kun innostun tästä puuhasta. Kaulaliinan tai neulepuseron kutominen on kutomista, käveleminen on kävelemistä tai kakkujen leipominen on leipomista eikä niihin liity mitään henkimaailman asioita. Värityskirjoihin varmasti liittyy bisnes, kun markkinamiehet pyrkivät myymään meille sitä sun tätä. 

Paljon puuhaavana en tunne olevani kenenkään ohjattavana, vaan ihan itse päätän, mihin ryhdyn. Betonityötkin aloitin paljon ennen kuin oli olemassa yhtään opaskirjaa tai asiaan liittyvää kurssia. Kysymyshän on siitä, että on ylitsepursuavan innostunut kokeilemaan kaikenlaista.

Siihen en jaksa uskoa, että meidät naiset yritetään harrastukset tuotteistamalla pitämään hissun kissun kotona. Me naisethan täytämme kaikki mahdolliset kulttuuri- ja harrastustilaisuudet, matkustamme, tapaamme ystäviämme, puutumme päivän politiikkaan ja nousemme tarvittaessa barrikadeille.

Ja niinhän se on, että jokainen saa tehdä mitä haluaa, kunhan nauttii tekemisestään. En jaksa uskoa, että itsenäistä suomalaista naista voidaan ohjailla oman ajan käytössä. Kukin ottaa tarjonnasta varmasti sen, mikä itseä miellyttää.

Kiitos Miina Supiselle ajatuksia herättävästä kolumnista.

Kielo Blomqvist

Miksi muille hyvää mieltä ja iloa tuottavaa toimintaa pitäisi arvostella tai leimata se lapselliseksi? Monet lapset ovat vuosikausien ajan nauttineet värityskirjoista (ja tarjonneet samalla vanhemmilleen edes yhden rauhallisen hetken). Mikseivät aikuisetkin saisi nauttia ja rentoutua keskittyen?

En itse ole koskaan pitänyt valmiiden kuvien värittämisestä, piirrän kuvani mieluummin itse. Silti asia ei ole koskaan vaivannut minua, ihmiset nyt vaan ovat erilaisia. Tyttäreni nautti minulta tyhjäksi jääneiden värityskirjojen värittämisestä.

Olen nähnyt viime aikoina paljon aikuisille suunnattujen värityskirjojen krittiikkiä. Pääasiassa ne tuntuvat keskittyvän kahteen asiaan:

1) Värityskirjat ovat lapsellisia
2) Valmiiden kuvien värittäminen ei synnytä mitään uutta

Molemmat väitteet ovat surullisia. Jos lapset värittävät kuvia, sitä pidetään kehittävänä. Eikö sama toiminta sitten aikuisen tekemänä enää olekaan kehittävää? Miksi aikuisen pitäisi koettaa erottautua lapsesta, vaikka leikkiminen tekeekin hyvää aivoille?

Mitä uutta synnyttää esimerkiksi meditaatio? Entä television katsominen? En tiedä, onko asiaa tutkittu, mutta uskon, että värittäessä aivot ovat aktiivisempia kuin televisiota katsottaessa.

Jos ihminen kokee jonkun muita vahingoittamattoman toiminnan rentouttavana, mielestäni se tulisi suoda hänelle arvostelematta. Maailmassamme on jo nyt aivan liikaa arvostelua - ja se ei ainakaan synnytä mitään positiivista uutta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat