Pessimistin ikuiset pelot

Seuraa 
Liittynyt21.5.2015

Olen luonteeltani ikuinen pessimisti. Mietin asioista aina etukäteen kaikki mahdolliset tavat, jolla ne voivat mennä pieleen. Nyt edessä on suuri ja periaatteessa onnellinen elämänmuutos: yhteen muuttaminen poikaystävän kanssa. Silti jossain takaraivossa elää myös pieni pelko, että mitä jos yhteinen arki ei toimikaan. Onko minulla kohtalotovereita, jotka eivät osaa heittäytyä ihaniinkaan tilanteisiin täysin onnellisina ja huolettomina?

Kommentit (5)

Vierailija

Kuulehan, ei se arki koko ajan toimikaan. Älä turhaan pelkää normaalia elämää, johon kuuluu myös huonoja päiviä. On miljoona erilaista tapaa, millä suhteenne voi mennä pieleen - ja miljoonaa sellaista asiaa, joka sen saa toimimaan.

Älä vaadi itseltäsi täydellistä, huoletonta heittäytymistä, jos et kerran luonteeltasi sellainen ole. Ajattele mieluummin vaikka että, no kattellaan; ehkä tämä toimii....

Vierailija

Toki yhteenmuutto on iso ja tärkeä askel, mutta se ei kuitenkaan ole mitään peruuttamatonta. On turha murehtia kaikkea sitä, mikä voi mennä pieleen, vaan nauttia kaikesta siitä, mikä onnistuu ja menee hyvin. Ja jos asiat menevät pieleen, aina voi muuttaa erilleen ja punnita elämänsä uudelleen. Se on kuitenkin sellainen asia, jota on turha tässä vaiheessa miettiä. Kuten äskeisessä kommentissa sanottiin, älä vaadi itseltäsi huoletona heittäytymistä, jos se ei tule luonnostaan. Mene päivä kerrallaan, ja katso, mitä yhteinen elämä tuo tullessaan: enemmän siihen mahtuu hyvää kuin pahaa. :) Onnea yhteiseloon!

Vierailija

Kirjoituksesi oli kuin omasta kynästäni peräisin - tai siis näppäimistöltäni. Piti oikeasti miettiä hetken, että missä välissä olen tuollaisen tekstin kirjoittanut. :D

Olen juuri tuollainen pessimisti juuri vastaanvanlaisessa elämäntilanteessa. Onnekseni kumppanini on hyvä keskustelija ja olemme todenneet olevamme molemmat aivan samassa tilanteessa - molempia jännittää samat asiat. Toiset vaan pystyvät olemaan huolettomampia, toiset ei. Siinä tarvitaan sitä ymmärrystä puolin ja toisin.

Oletan, että oma kumppanisi on jo tullut tutuksi tämän pessimisti-puolesi kanssa? Näinkin "synkät" ajatukset on ehdottomasti jaettava tuon kumppanin kanssa, mutta muista myös mainita, että pohjimmiltasi haluat muuttaa hänen kanssaan yhteen (näin ainakin sain käsityksen), mutta että iso elämänmuutos pelottaa. Tässä tilanteessa hyvä kumppani osaa tukea, lohduttaa ja kannustaa.

Mielestäni suhteessa on kyettävä keskustelemaan jo etukäteen niistä yhdessä asumisen mukanaan tuomista negatiivisista puolista. Niitä ongelmiahan takuulla tulee - niin kuin kaikissa parisuhteissa. Ja mielestäni tämä ei ole vain pessimistin ajattelua, vaan paremminkin realistin. Tulee aikoja, jolloin haluaisi hetken sitä omaa rauhaa tai jolloin ei vain yksinkertaisesti jaksaisi katsella/kuunnella sitä kumppaniaan. Tulee kinasteluita ja riitatilanteita. Tulee mykkäkouluja. Mutta ne tilanteet menevät ohi. Muistakaa hankkia omia harrastuksia älkääkä unohtako viettää aikaa ystävienne kanssa. Joka hetki ei tarvitse, eikä kannata, olla yhdessä, sillä pidemmän päälle se vain rasittaa suhdetta. Toisessa ei pidä roikkua.

Pessimisti varautuu aina pahimpaan ja löytää iloisistakin asioista ne negatiiviset puolet. Minä olen juuri sellainen tapaus, enkä voi sille mitään. Silloin tarvitaan vain kumppani, joka pystyy ymmärtämään näitä hölmöjä ajatuksia ja joka kannustaa etenemään rohkeasti kohti uutta elämää! :) Koitapa muuten ajatella niitä yhteenmuuton plussapuolia miinusten sijaan. Käytimme omassa suhteessamme viime viikonloppuna aikaa tuohon ja välittömästi tuli parempi mieli!

Vierailija

Opettele positiivista ajattelua. Sitä voi oikeasti harjoitella päivittäin ja se toimii! Eli aloitat aktiivisesti vaikka nyt ajattelemaan jotain, mikä juuri nyt on hyvin. Esim. "ihanaa, kun aurinko paistaa". Sitten jatkat vaikka... "Onpas tuolla naisella kiva takki päällä.." jne.. jne.. Eli luot ajatusketjuja samalla tavoin kuin pessimismin kourissa, mutta sävy onkin positiivinen. Positiivisuus ruokkii itse itseään samoin kuin negatiivisuus.

Samoin voit alkaa aktiivisesti ajattelemaan tulevaa asumista poikaystävän kanssa. Ajattele kaikenlaista ihanaa mitä asiaan liittyy. Arkeen liittyy aina sekä positiivista että negatiivista. Tuo yhteenmuuttovaihe on aivan ihanaa aikaa, jota sitten vaikeina aikoina voi muistella ja muistot kantavat eteenpäin.

Vierailija

Minulla on hyvä ystävä joka tuntuu pelkäävän kaikkea elämässä, suoraan sanottuna hän pelkää elämää. Pelkään että menen kohta sekaisin hänen takiaan koska itse ota elämän vastaan sellaisena kuin se on, en mieti turhaan joka ikistä tekemistäni ja mitä voi tapahtua, se ei ole elämää ja se on todella stressaavaa,siksi alan todella väsyä ystäväni ainaiseen vainoharhaisuuteen ja pelkäämiseen..Hänellä on jopa pieni poika, 1,5 vuotias jonka puolesta myös huolehdin että jääkö hän kehityksestään jälkeen koska ystäväni kontrolloi ja vahtii ja huolehtii aivan liikaa.Itselläni ei ole lapsia,mutta työskentelen alalla joten minua hirvittää seurata vierestä kun ystäväi ei anna lapsen syödä mitään mikä on sormen päätä isompi pala,hän pelkää että lapsi tukehtuu,joten tästähän voi jo päätelllä että lapsihan ei ole oppinut puhumaan sanaakaan tähän päivään saakka koska hampaat eivät ole pääseet täydellisesti puhkemaan koska lapsi ei ole saanut harjoitella pureskelu joten yhtään järkevää sanaa ei ole suusta tullut. Lapsi myös takertuu äitiin koko ajan, hän saa järjettömän kohtauksen kun ystäväni lähtee vähäkään kauemmas,hän ei hae muiden ihmisten seuraan, roikkuu vain äidin kaulassa ja ystäväni lässyttää vain koko ajan hänelle j ei päästä lasta silmistään,muutkin ovat huomanneet että ei tämä ole normaalia,sillä olen vain luullut että kuvittelkoenko kaiken,mutta tarkastellessa muita tuttujeni lapsia j aäitejä,huomaan että lapset ovat paljon aktiivisempia eivätkä noin takertuvaisia ja arkoja sillä näiden muiden lasten annetaan tutkia ja olla leikkimässä valvovan silmän alla ja oppivan virheistään,mutta ystäväni syöksyy heti paikalla ennen kuin mitään ehtii tapahtua,hän käyttäytyy todella naurettavasti että joissakin tilanteissa olen hävennyt.Kaikkein omituisinta tässä on että hän opiskelee sairaanhoito alaa ja on kaikkiin asioihin todella vainoharhainen että se ottaa todella mielenpäälle jo itselläni sillä tuntuu että tulen hänen myötään kohta itse hulluksi ja alan epäilemään kaikkea.Tämä ei nyt varsinaisesti kuulu tälle palstalle,mutta ystäväni ainaisen pessimistisyyden takia ja pelokkuuden ja vainoharhaisuuden myötä hän tekee omasta pojastaan kunnon mamman pojan, koska ymmärrän että lapsi on vasta 1,5vuotias,mutta he ovat niin kiinni toisissaan ja ystäväni ei voi hetkeäkään olla erossa lapsestaan ja lapsi on tottunut tähän etteivät he ikinä ole erossa,niin miten käy kun lapsi kasvaa ja tulee tilanteita jolloin he joutuvat olemaan koko päivän erossa,mitensitten käy..

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat