Kommentit (2)

Kirsi-Maria

Minäkin olen eron käynyt viisi vuotta sitten. Meidän erossa minä olin jättäjä, joten sain päälleni ex-miehen ja hänen suvun katkeruudet. Ex-anoppi nimesi minut myös narsistiksi ihmiseksi, kun jätin sairaan(lue=alkoholistin) miehen. Eroa ei tehdä hetken mielijohteesta, varsinkin kun mukana tulee pienet lapset. Mutta jo silloin totesin käräjäoikeuden pihassa, kun eropaperin olin vienyt, että nyt olen vapaa. Paha olo, mitä olin kantanut, olikin suuri helpotus, kun sain ratkaisun tehtyä. Rakastuin harkinta-ajan sisällä, eli aloitin uuden suhteen lähestulkoon heti. En etsinyt ketään. Olin valmistautunut elämääni lasten kanssa. Toisin kävi. Alkuun kysyin terapeutiltani, missä oltiin ex-miehen kanssa käyty, ja missä olin jatkanut vielä eron jälkeenkin, että onko minulla tähän onneen oikeus? Terapeuttini sanoi, että kukaan ei ole sanonut, etten saisi rakastaa. Joku ottaa "laastarin" eron jälkeen ja pitää sitä hetken, joillakin se kestää lopunelämän, mutta on todettu jossain tukimuksissa, että se voi myös auttaa eteenpäinmenemisessä. En siis alleviivaa tuota, että pitäisi olla yksin ensin, ennenkö alkaa uuden suhteen. Jos olet ollut rakkaudettomassa liitossa ja kohtaat rakkauden, niin miksi et tarttuisi siihen onneen? Minä olen tuon laastarin kanssa naimisissa ja olemme hyvin onnellisia. Ex:n kanssakin menee jo hyvin. Aika parantaa sielläkin puolella...

Mirella

Niin. Ettei tässä nyt kuitenkin olisi vähän kyse siitä ettei entisestä elämästä ja puolisosta ole luovuttu vielä ollenkaan. Viha voi olla tärkeä osa eroprosessia ja puolisosta irtautumista, jonka jälkeen tulee suruvaihe joka täytyy käydä läpi yksin. Myös uusien ihmisten deittailu tai rakastuminen on hyvä asia mahdollisimman pian kun pahin kriisi on ohi. Sanon tämän siksi että itse jäin exän kanssa heti eron jälkeen ystävyyssuhteeseen, joka ainoastaan piti minut kiinni menneisyydessä enkä pystynyt ihastumaan keneenkään uuteen. Lopulta oli pakko repäistä itseni kokonaan irti sillä elin tavallaan yhä avioliitossa mutta vain fyysinen puoli puuttui. Olin onneton vaikka uskottelin itselleni että lasten vuoksi teen oikein. Heti kun otin kunnon pesäeron, vihasin ja surin, tapasin uuden rakkauden ja elämä on nyt parempaa kun koskaan! Pointti on, että liian tiivis suhde exään ei välttämättä ole hyvä asia jos oikeasti aikomus on erota. Nykysin välit exään on hyvät mutta etäiset ja lapsemme voivat paremmin kun silloin kun olimme eronneet ei-eronneet.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat