Sivut

Kommentit (18)

trod

Pahinta on kun ihminen tajuaa olevansa erityisherkkä. Sen jälkeen kaikki käyttäytyminen pistetään tämän ominaisuuden piikkiin, eikä edes yritetä huomioida muita. Edellinen parisuhde päättyi kun puoliso teki tämän "oivalluksen" ja muuttui eri ihmiseksi.

Sari Hyppönen

Erityisherkkyyden ymmärtäminen itsessääni ei ole ollut pahinta vaan suuri helpotus. Erityisherkkyys ei ole myöskään kärsimys. Nyt ymmärrän, miksi tunnen usein ulkopuolisuutta, miksi toisten ihmisten käytös tuntuu välillä karkealta ja kovalta, miksi tarvitsen niin usein hiljaisuutta ja yksinäisyyttä.

Olen aina hyväksynyt, että liikutun helposti ja itkeminen on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. En edes aina huomaa kun kyyneleet valuvat vaikkapa lukiessani sanomalehteä, katsoessani televisiota tai lapsiani.

En kuitenkaan ajattele, että olen ominaisuudestani/omituisuudestani johtuen muita parempi tai huonompi. Vain hiukan erilainen suurin osa toisista ihmistä.

zled

Niin muuttuuhan sitä väkisten kun yrittää sulkea pois ympäristön sotkevan sekamelskan. Ja kuitenkin elämme täällä, itseämme varten. Tähän kaatui minunkin suhde, mutta parempi näin molemmille.
+ei sitä joka voi vetää mukaan. Mutta se on lahja ja kirous samassa paketissa

Ulla007

Tähän kommenttiin käy kyllä hyvin Annen lause "Ymmärretyksi tuleminen on perustavanlaatuinen tarve"... ei-HSP henkilö kun ei aina ymmärrä (tai HALUA ymmärtää) :(

Kun itse ymmärsin olevani HSP tyyppi (vain n. vuosi sitten ollessani 43v) koin kyllä suurta HELPOTUSTA, sillä ymmärsin miksi olen tuntenut tilanteet niin eri tavoin kuin ympärillä olevat ihmiset. Koin eheytyväni.
Ja HSP henkilölle on ominaista nimenomaa huomioida muita (oman hyvinvoinnin kustannuksellakin) !  ethän trod nyt sekoita narsismia ja HSP:tä keskenään.

jk

Varmaan voi olla näinkin. Itse luin tämän Me Naiset- jutun tässä vastikään ja tajusin, että olen samanlainen. Mutta toisaalta ei se mitään muuta, en ole parisuhteessa. Ja nyt ehkä VASTA tajuan, että miksi en. En ymmärrä toisia ihmisiä eivätkä useimmat ymmärrä miksi olen tällainen ja siitä seuraa ne ongelmat, toiset yrittävät tuputtaa sitä normia tajuaatta että ei se uppoa, ihmistä ei tietyiltä osin voi muuttaa. Useimmat eivät ymmärrä, että miksi tarvitsee omaa aikaa ja mitä tarkoittaa kun sanon, että en halua puhua mitään, olla vain hiljaa. Siinä vaiheessa useimpien läsnäolokin häiritsee. Yksin tarkoittaa yksin, ei ole sama asia vaikka joku on vieressä mutta pysyy hiljaa. Sama työnteossa, teen kotona joskus töitä enkä voi tehdä niitä jos joku on samassa tilassa sillä hetkellä. Tämä todella vaikeuttaa parisuhdetta etenkin jos asuu yhdessä. Minulle  se on ok, mutta nykyään tuntuu että on hyväksytympää jopa vaihtaa kumppania 6 kk välein kuin haluta olla pääsääntöisesti yksin. Se ehkä ihmisiä hämää, että olen hyvin sosiaalinen mutta sen vastapainoksi haluan olla välillä kotona erakkona. Silloin tällöin puolitutut ovat "tunkemassa" kylään eivätkä ehkä aina ymmärrä (?) jos sanon että nyt ei vaan jaksaisi. Noh on kai kiva tietää "diagnoosi" tälle vaikkei siitä nyt mitään lisäarvoa saa että sille on nimi. Olen aina tiennyt millainen olen, ei se tästä sen erikoisemmaksi muutu :D

Erityisen herkkä

Ehkä puolisosi uskalsi vihdoin olla oma itsenä eli erityisherkkä. Alkoi olla oikeasti sitä mitä on aina ollut.

Itsekin yritin itsekin piilotella herkkyyttäni kaikilta, koska luulin sitä omaksi viakseni josta pitää päästä eroon jollain oppimisella tai kovettamalla itsensä. En päässyt.

Kerttu

Todellinen HSP ei käytä ominaisuuttaan tekosyynä tai piiloudu sen taakse. Wannabeet ja luulijat ovat asia erikseen. Kyseessä on todellinen ominaisuus, joka voi haltijalleen olla joko lahja tai kirous, asennoitumisella on valtava merkitys.

hsp-äiti ja neljä hsp-tytärtä

Erityisherkkyydestä on alettu puhua vasta aivan viime aikoina. Sen huomaa ihmisten suhtautumisesta asiaan. Osa kieltää ja mitätöi sen, olipa sitten itse hsp tai ei. Osa tunnistaa ominaisuuden itsessään tai toisessa. Mutta kaikenlaisia ihmisiä täällä tarvitaan ja kaikki ovat yhtä arvokkaita omana itsenään. Hyvä, että asiasta puhutaan. Muistettakoon myös, että tälläkin ominaisuudella on myös monia ihania, itseä ja muita ilahduttavia ja palvelevia puolia! Tämä seikka jäi nyt tässä artikkelissa ihan huomiotta.

Herkkä

Minua kuormittavat meteli ja kirkkaat valot. Ihmispaljous ympärillä ei sinänsä kuormita, mutta jatkuva puhe ympärillä kyllä. Koitin ennen sopeutua näihin tilanteisiin ja enkä useimmiten edes tajunnut, mistä epämiellyttävä oloni johtui. Välillä olo oli tosi huono, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ahdisti, syke oli nopeutunut, hikoilin ja silmät kuivuivat. Terapiassa olen oivaltanut, että tällainen herkkyys on minulla piirteenä ja olen alkanut ottaa sitä enemmän huomioon. Esim. töissä olen järjestellyt itselleni rauhallisen työpisteen. Lisäksi reagoin tietoisesti rauhallisemmin asioihin kuin ennen, koska tiedän, että menen helposti ylikierroksille.

minde

Kurjaa on kuulla tämän lehdissä jatkuvasti esillä olevan ihmisen uudesta ongelmasta... Kumma kun ei ole sadassa aiemmassa haastattelussa tullut ilmi. Lehti joka kertoo Kukkohovin kuulumisista seuraavan kerran jää jo ostamatta, liika on liikaa.

Ilona

Elämä erityisherkän kanssa on kieltämättä haastavaa, mutta kun oivaltaa mistä on kyse niin väitän, omasta kokemuksesta, että elämä helpottuu. Ei tarvitse enää miettiä mistä mikin äkillinen raivo-/itku-/hellyys-/empatia-/kaipauskohtaus johtuu ja osaa itsekin suhtautua niihin asiallisesti. Ei tarvitse enää olla kokoajan varpaillaan. Erityisherkät ovat oikeasti valloittavia. :)))

hsp-äiti

Hyvä, että erityisherkkyydestä on alettu puhua viime vuosina! Kuitenkin tässäkään kirjoituksessa ei sivuttu sitä tosiasiaa, että erityisherkkyydessä on paljon hyviäkin puolia, joista on iloa paitsi erityisherkälle itselleen myös hänen läheisilleen. Erityisherkkyys voimistaa ihmisen tunteita, niin hyvässä kuin pahassa. Kyseinen ominaisuus tuo elämänilmiöt voimakkaampina tietoisuuteen, antaa meille kykyä eläytyä muiden ihmisten tunteisiin ja ajatusmaailmaan, tekee meistä empaattisempia, mukautuvaisempia ja yhteistyöhaluisempiakin ihmisiä. Niin, etenkin jos on tunneherkkä. :)

arggdg ärsyttää

Vaatekaupassa erityisherkkää ärsyttää myös se, kun (nuorilta) myyjiltä kysyy kumpi housu parempi, ne sano mitään mielipidettä. Voi sen sanoa. (en silti osta sitä) mutta haluan kuulla. Hihitystä vaan, kiva käydä ostoksilla. hi hihi hi hiii

Aina se outo

Minulle on kuitenkin tärkeintä ymmärtää itseäni. En voi mitään sille, että olen hiukan kummallinen monen mielestä.Ei tulisi mieleenkään alkaa selittämään jotain erityisherkkyydestä. Tiedän, että työpaikalla naurettaisiin - ainakin selän takana. Olen vaan aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi, aina on sanottu, että pitäisi olla enemmän tätä tai tuota. Sosiaalinen pitää olla! Mitä siitä,jos jonkun ihmisen käytös on vaan niin törkeää, että häntä on vältettävä, kaikkien parhaaksi. Erityisherkkienhän odotetaan olevan juuri kilttejä, ja kun ei sitten enää jaksa ollakaan eläkevuosien jo lähestyessä...ihan kamalaahan se on. Taakkahan tämä ominaisuus monesti on, mutta en kuitenkaan haluaisi olla kovanaamainen selkäänpuukottajakaan.

Opettelen hyväksymään itseni. Muille ihmisille en voi mitään.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat