ystävät/kaverit

Vierailija

Vaikka tunnenki itseni aika sosiaaliseksi naiseksi niin siltikin monesti tuntuu kovin yksinäiseltä.Aina minulle on perhe ollut kaikkein tärkein ja lähellä sydäntä,mutta liian vähän kavereita saatika oikeita ystäviä.Vaikka onhan minulla sisarruksia joille pystyy sanomaan mitä vain jos tukea tai muuten vain juttu seuraa kaipaa. Joskus vain ihmetellyt että miten minulla on niin huonosti pysyny ystävyys suhteet tai miten niitä ei ole saanu pidettyä koossa.Totta kai minulla on muutama kaveri ja yksi hyvä ystävä jonka kanssa on hyvä sillontällön vaihtaa kuulumisia ja repiä välillä oikeen kunnolla tätä elämän tylsyyttä tai miksi sitä nyt vois sanoo tai onhan sitä paljon hyvääkin mutta ennemmin sitä ehkä tulee puhuttua juuri niistä hankalista asioista. Sitä vaan lähinnä tässä ajan takaa että missähän mättää kun ei paljoa näe/kuule ystäviä.Itselläni olisi niin paljon omasta mielestä annettavaa mutta jotenkin se ystävyydenkin antaminen katoaa näin iän myötä,vaikka en nyt kamalan vanha olekkaan paremminkin nuori aikuinen. Joskus vaan on niin yksinäistä kun ole enemmän ystäviä tai edes kavereita joiden kanssa vois vapaa aikaa viettää ja kyläillä.Juu mutta empäs nyt vuodata enempää näitä asioita vaan jätän tämän aiheen nyt tähän.

Kommentit (1)

Vierailija

Samoin minä olen usein yksinäinen. Minulla on useampiakin kavereita, joiden kanssa voin viettää aikaa, mutta oikeaa ystävää minulla ei ole ollut oikeastaan koskaan. Jos johonkuhun olen oppinut luottamaan, tämä "ystävä" on pettänyt luottamuksen. Aina kun olen todella iloinen tai surullinen jostakin, huomaan, ettei minulla ole ketään jonka kanssa jakaa asia, jota oikeasti kiinnostaisi. Luin uusimmasta Me Naiset -lehdestä kuinka Maria oli vasta löytänyt uuden ystävän. Toivoisin itsekin sellaisen vielä löytäväni, se olisi todella tärkeää.
N23

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat