Miksi siskoni on niin vihainen?

Vierailija

En halua riidellä.

En halua riidellä siskoni kanssa, joka on minua 5 vuotta nuorempi. Itse lähestyn jo 30 ikää ja minulla on yksi lapsi. Olimme ennen paljon läheisempiä ja siskoni on lapseni kummi. Minulla on ammatillinen peruskoulutus ja hyvä työ isossa työyhteisössä esimiesasemassa. Asumme lapseni kanssa kaksin ja meillä on ihan tavallinen perhe ja arkiset touhumme. Meillä on paljon ystäviä ja harrastuksia. Lapsen isä on joka toinen vkl lapsen kanssa. Kaikki on hyvin ja olemme onnellisia. Minä viihdyn ilman vakavaa parisuhdetta, vaikka seuraa olisi kyllä tarjolla.

Siskollani on korkea yliopistokoulutus ja avomies. Ei lapsia.

Meillä menee siis hyvin.
Siskoani tämä asia tuntuu kuitenkin rassaavan. Hän aivan kuin etsii perheestämme vikaa ja huomautettavaa. Kun tapaamme vaikka kahvittelun merkeissä, hän on kärttyinen ja tiuskii. Tuntuu etten löydä hänen kanssaan mitään yhteistä puheen aihetta, kun ilmapiiri näissä tilanteissa on niin tiivis ja räjähdys altis että pelkään tilanteen räjähtävän. Lapsenikin on jo esikouluikäinen ja aistii kyllä kireän tunnelman hänen seurassaan. Siskoni tiuskii myös lapselleni, josta minä en tietenkään pidä. Yritän aina näissä tilanteissa ohittaa puhkeavan riita tilanteen, siirtymällä esimerkiksi keittiöön kahvin keittoon. Siskoani tämä ärsyttää ja hän saa siitä vaan lisää kiukkua puuskaansa. Hän oikein haastamalla haastaa riitaa ja ns. piilovittuilee koska ei lapsen kuullen varmaan kehtaa suoraankaan suutaan soittaa. Minusta tuntuu, että kaikki minussa ärsyttää häntä. En voi kysyä mitä hänelle kuuluu, koska saan vastaukseksi lyhyen näsäviisaan tiuskaisun, josta minulle tulee vain paha mieli aina. En voi puhua mistään mitään, en työstä, en lapsen harrastuksista, en omista ilonaiheistani, enkä mistään, ilman että siskoani alkaisi se ärsyttämään. Ja sama kaava toistuu, jos soitan hänelle. Hän on nyt lähiaikoina puhelimessa tiuskimisensa jälkeen jopa lyönyt luurin korvaani.

Syksyllä tapasimme siskoni kanssa kaksin, ilman että lapseni oli seurassamme, ja silloin tilanne räjähti. Siskoni haastoi tapansa mukaan riitaa ja esimerkiksi vääristeli puheitani koko illan. En välittänyt hänen loukkauksistaan, vaan hammasta purren pidin pintani ja olin ystävällinen hänelle. Hän ei halunnut asian jäävän siihen vaan, jatkoi riidan haastamistaan vaan kovemmin keinoin, kunnes minun oli pakko sanoa hänelle etten jaksa nyt enää hänen seuraansa ja lähden toiseen illanviettopaikkaan ystävieni kanssa. Hän sai kauhean raivarin ja huuti ja haukkui minua yleisellä paikalla todella rajuilla sanoilla. Minua hävetti ja toivoin vain pääseväni siskoani karkuun ihmisvilinän sekaan. Pääsinkin, jonka jälkeen siskoni häiriköi minua vielä todella ilkeillä tekstiviesteillä ja lukuisilla soitto yrityksillään. Pelkään, että hän käy vielä kimppuuni joskus ja satuttaa fyysisesti. Iltani oli pilalla joten menin kotiini. Viikon päästä tapahtuneesta hän soitti ja pyyti anteeksi ja sanoi olevansa vaan itse tressaantunut.

Olen puhunut asiasta yhdelle luotettavalle ystävälleni, joka kuittaa asian yksinkertaisesti sisaruskateudella. Perheessämme ei ole tapana rasittaa vanhempiamme sisarusten välisillä ristiriidoilla. Olenkin miettinyt asiaa ja tullut itsekkin samaan lopputulokseen ystäväni kanssa. Mutta en ymmärrä miksi hän on minulle kateellinen ja vihainen? Emme lapsenakaan juuri koskaan riidelleet. Olen huomannut muutoksen hänen käytöksessään vasta varsinaisella aikuisiällä, yli 20 vuotiaana.

Viime aikoina olen huomaamattani alkanut vältellä häntä, ja eilen huomasin etten ole nähnyt häntä muutamaan kuukauteen, vaikka asumme samassa kaupungissa. Enkä haluakkaan ja poden siitä huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä. Olen soittanut hänelle näiden parin kuukauden aikanakin noin kerran viikossa, mutta aina hän on ollut huonolla tuulella ja tiuskinut lyhyesti kuulumisiaan. Siitä tulee minulle paha mieli. Olen ehdottanut hänelle, josko hän haluaisi viedä lastani vaikka elokuviin ja syömään, minun kustannuksellani tietenkin, mutta ei hänelle käy. Minua hän on kyllä aina valmis pitämään tyhmänä ja huonona äitinä, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.

Asia painaa todella mieltäni. Jos hän olisi ystäväni minun ei tarvitsisi olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä, mutta tilanne on hankala koska hän on ainut siskoni, ja ainoan lapseni kummi. Pelkään hänen raivareitaan ja en siksi uskalla ottaa asiaa hänen kanssaan puheeksi. Olen miettinyt jos kirjoittaisin hänelle vaikka kirjeen tai sähköpostin, jossa voisin kertoa oman näkökantani tilanteeseen ja pyytää häneltä vastausta. En haluaisi katkaista häneen välejäkään lapseni takia.

Aistin hänen käytöksestään taas uutta raivokohtausta, enkä tiedä mitä tekisin?

Kommentit (11)

Vierailija

no hei, ei kävisin tarvi / kannata yhteyksissä olla...vaikka kuinka olisi sisko tai mitä...reilusti nyt etäisyyttä ja vaikka pidemmäksikin aikaa, kyllä tuo nyt kuulostaa niin väkinäiseltä ettei mitään määrää...keskity omaan elämääsi, lapseesi ja ota rennommin!

Vierailija

Joo noi on vaikeita asioita, itselläni myös vaikea siskosuhde. Ajattelin, että menen terapiaan puhumaan siitä, kun ei se siskon kanssa aukea. Itselläni myös vaikea isäsuhde..joten pulmia tuntuu olevan kasaantunut yhdelle ihmiselle tarpeeksi

Vierailija

Onko pikkusiskollasi mielenterveysongelmia? Käyttääkö psyyken lääkkeitä? Jotenkin hänen asiansa ovat todella huonosti , koska hän purkaa raivonsa ja aggressionsa sinuun ja lapseesi. Yritä sinä vähän ryhdistäytyä ja irtautua myös henkisesti nuoremmasta siskostasi. Ei teidän tarvitse tavata eikä olla tekemisissä, jos siskosi kohtelee sinua niin kurjasti ja ilkeästi kuin kerroit. Etsi omia kavereita ja ystäviä, joiden kanssa voit olla oma itsesi. Miksi kerjäät siskosi seuraa, koska hän ei siitä välitä? Itselläni on myös 2 vaikeaa isosiskoa, jotka todellakaan eivät ole kavereitani. Paha mieli jää tavatessamme kerran vuodessa. Tsemppiä itsenäisempään elämään!

Vierailija

Minulla on joitain tosi vaikeita sukulaissuhteita ja olen tehnyt sellaisen päätöksen, että ei veri ole vettä sakeampaa. Jos jollain on aina ainoastaan ikävää sanottavaa minun elämästäni, onko minun pakko yhä uudestaan ja uudestaan mennä kuulemaan tuomio epäonnistuneesta elämästäni (joka on kyllä ihan tavallisen ihmisen hyvä elämä josta voin olla ylpeä)?

Et voi siskollesi mitään. Sinulla tuntuu olevan hyviä ja toimivia ihmissuhteita ja pärjäät työelämässäkin hienosti. Keskity positiiviseen!

Vierailija

Saattaa olla kaukaa haettua, mutta onko mahdollista että siskosi kärsii lapsettomuudesta? Vaikka näin olisikin, hänen käytöksensä kertoo jonkin sortin mielenterveysongelmista.

Vierailija

Minulla itselläni samanlainen tilanne pikkusiskoni kanssa muutama vuosi sitten, ja tein ratkaisun, kun en enää jaksanut sitä piilovittuilua kuunnella.
Hän kun rupesi haukkumaan turhista jutuista ja yleensä minusta, lapsestani jne..
kysyin häneltä suoraan, mikä mättää sen elämässä, ja mitä olen tehnyt että käyttäydyt tuolla tavoin, hänelle tuli niin suurena yllätyksenä se, että vihdoin aukaisin suuni ja löin sille luun kurkkuun omista sanomisistaan, siihen loppuivat keljuilut, mutta siinä meni vuodeksi välimme.
En kyllä kaivannut sitä vuosien keljuilua ja niimpä sisko kulta ottikin yhteyttä ja sanoi ymmärtävänsä minun suuttumiseni hänelle ja kuinkas ollakkaan sieltä selvisi myös mustasukkaisuus ulkonäöstäni, ammatillisuudestani ja lapsestani, joka on menestynyt hyvin ja on korkealle koulutettu,joilloin hän tunsi itse epäonnistuneensa, koska hänellä omien lastensa kanssa vakavia ongelmia jotka kyllä mielestäni johtuu ihan omista vanhempien tekemistä kasvatuksellisista valinnoista.
Omaa pahaa oloaan voi toki kilttiin siskotyttöön käyttää, mutta sanon sinulle jaksamisen takia, että pidä puolesi ja nosta kissa pöydälle, vaikka siitä suuttuminen tulisikin, tämä sinun itsesi takia, koska me kaikki ollaan arvokkaita ja kenelläkään ei ole oikeutta toista alistaa tai haukkua ilman syytä!
Aina löytyy syy tapahtuneisiin ongelmiin ja siksi ne asiat pitäisi selvittää,
jos ette kaksin , niin ammattiauttajat on näitä asioita varten=D
Toivon että asiat järjestyvät.

Vierailija

kokeile antaa samalla mitalla takaisin. kunnon riita saattaa puhdistaa ilmaa. jos siskosi oikein yrittämällä yrittää saada riitaa aikaiseksi ja suuttuu yhä pahemmin jos tällaista ei synny, niin ratkaisu voisi olla leikkiin mukaan meneminen. mikään ei ole tuskastuttavampaa kuin riidellä passiivisen ihmisen kanssa, ainakin omasta mielestäni.

Vierailija

kuule olen samassa tilanteessa.mulla on 3 lasta ja äitimme eläissäni sisko(ei ole lasta) sepitti äidille asijoita mikä ei pitänyt paikkansa,esim että keskimmäinen lapsi ei olisi mieheni vaan jonkun toinen.hän monella tavoin koitti ja saikin riitaa minun ja äitin välille.nyt kun keskimmäisellä tytöllä on 3 lasta.ihan alusta asti soitti tai kävi tyttöni luona puhumassa taas sellaisia asioita mitä on mun asunnolla tapahtunut ja olettamuksia.että kaveri joka asui yläkerranasunnossa ja mä alemmassa nuorimman tytön kanssa..että kaveri riehuu mun asunnolla kun lapset ovat mun luona yö kylässä..tässä on selvinnyt asioita joita äiti on hänelle kertonut mun yksityis ja henkilökohtaisia asioita.tää pirulainen on niitä kertonut laajasti.ja mä olen elännyt siinä uskossa ettei äiti kerro niitä kun on minun kieltänyt kertomasta kenellekkään..sehän on mun asia kerronko.mutta onko sisolla oikeutta kertoo sellaisia asioita mitä minä en ole sanonut.pirulauta..ja mun luona käydessä tosiaan arvostelee kämpääni ja tuo jotain mukanaan että vain saisi katsella ja näkisi mun luona vierrailleen ystävän.olen eronnut 1996,mutta nyt olen laittanut vihdoinkin välit poikki ja en vastaa hänen tiedusteluihin.en ole riippuvainen hänestä ja hänen nykyisestä kaverista..tiedän että on kateellinen kun mulla ei ole petikaveria ja siskolla uusi ukko joka juo aamusta iltaan ja räyhää.hän ei voi mennä asioille yksin,ukko aina mukana.tää on vuoden ollut hänellä ja asuneet nyt syyskuusta yhdessä kotipaikalla.äitee ei elä ja ei meidän välit ole siskoni takia ollut hyvät.itkien sain useasti äitini luota ajaa autolla kotiini.siskoni yllytyksestä äiti otti auton rekkarin ylös kun kävin hänen luona.mulla oli mahdollista silloisen kaverin kanssa vaihtaa autoja aina nuorempaan ja nuorempaan...

Vierailija

Miksi kannat syyllisyyttä? Siskosi käyttäytyy huonosti, mutta sinä tunnet syyllisyyttä. Hmmm outoa. Jos itselläni olisi sama tilanne, niin suojelisin lastani tuollaiselta ihmiseltä, ei lapset oikein mitään ymmärrä kummitädeistä, ellei aikuiset niistä hössötä. Mieheni ei edes tiedä, kuka hänen kummitätinsä on ja hyvin on pärjännyt.

Huolestunut sisko

Minä olen 16, ja vuotta nuoremman siskoni kanssa riitelemme siitä että hän viettää aikaansa huonossa seurassa ja käyttää myös alkoholia. Tiedän ettei minun tehtävänäni ole huolehtia hänestä tai siskoni mukaan "käyttäytyä kuten äiti" mutta en voi lopettaa hänestä murehtimista. Äitimme ei tiedä hänen touhuistaan ja olenkin usein uhkaillut että kertoisin hänelle. Siskoni on aika itsekäs, ja tiuskii kaikille. Toki se myös johtuu murrosiästä, mutta aina kun yritän jutella, kysellä kuulumisia tai kertoa huoliani, häntä ei kiinnosta, tuhahtelee vain ja räplää puhelinta. Hän on myös vihainen siitä että yritän neuvoa häntä käyttämästä alkoholia tai hakeutumasta huonoon seuraan, ja sanoo vain olevansa oikeutettu omaan elämäänsä. Minusta tuntuu että tällä vauhdilla emme ole väleissä aikuisina.....

Sisko minullakin

Onko siskon parisuhteessa väkivaltaa? Oletko itse epäsuorasti siskoasi kohtaan aggressiivinen mikä voisi ärsyttää siskoasi? Voisitko olla häntä kohtaan suorempi, kysyä mikä pn kun on niin hermostuneen oloinen?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat