Eropäiväkirjasta sanat suruuni

Vierailija

Mitä mieltä olette uusimman lehden artikkelista Eropäiväkirja? Olen lukenut sen lukuisia kertoja joulun pyhinä ...viimeksi eilen illalla kyynelehtien. Artikkelin ensimmäinen osa erityisesti kosketti ja sain tuskalleni ja surulleni oikeat sanat, kirjoituksen alku oli kuin suoraan omasta elämästäni. Toisaalta myös järkytyin huomatessani todella olevani eropäätöksen kynnyksellä. Miten te muut koitte artikkelin, lähinnä te jotka olette tai olette olleet samassa tilanteessa?

Kommentit (2)

Vierailija

Alku oli aivan kuin omasta elämästäni, sillä erotuksella että miehelläni oli kuin olikin toinen nainen. Mies ei pitänyt minuun tai lapsiin mitään yhteyttä pariin kuukauteen, kunnes saimme talon myytyä ja muutin lapsien kanssa toiselle paikkakunnalle. Erosta on nyt neljä kuukautta, mies ei suostu maksamaan elatusmaksuja eikä tapaamaan lapsia ilman, että uusi nainen saa olla mukana (he asuvat yhdessä). Mies ei myöskään suostu antamaan lasten huoltajuutta minulle. Minä en jaksaisi tapella, arjessakin on tarpeeksi.. Kateeksi käy tuollaiset erot, missä asioista voidaan eron jälkeen vielä keskustella ja kaikki tapahtuu lasten etua silmälläpitäen.

Vierailija

Tarkoitatteko "Vuosi erosta"-artikkelia? Siis aivan kuin omasta elämästäni. Luin kirjoituksen pikasesti kyläilyreissulla ja nyt en löydä kaupasta lehteä enää. Antoi pontta omaan päätökseen, että ehkä ero on joskus parempi vaihtoehto. Olemme yrittäneet joskus erotakin mutta juuri tuo ettei minulla ollut tahdonlujuutta olla tarpeeksi kova, sai meidät vielä kokeilemaan ja tässä nyt ollaan. Kaksi vuotta, eikä mikään ole palannut ennalleen. Rakastaa ei väkisin voi vaikka tahtoisikin ja lopulta tilanne käy sietämättömäksi. Jos löydän lehden vielä jostain, eion näyttää sen miehelleni ja sanoa että lukee sen ja ajattelee asiaa minun kannalta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat