Kommentit (5)

Vierailija

Lasten hyvinvoinnin kannalta on erittäin hyvä, että sateenkaariperheistä puhutaan viimeinkin!

Itse olen "äpärälapsi", syntynyt 50-luvulla. Olen se, josta ei koskaan puhuttu ja vielä nykyäänkin osa sukulaisistani karttaa minua. Vaikka luin, että nykyään lähes puolet esikoisista syntyy avioliiton ulkopuolella, eli on siis yhtä äpärälapsia kuin minä!

Ajat muuttuvat ja hyvä niin, se on lasten etu.

Vierailija

Voi itku, varmaan Sanna Marin on itse tehnyt suurimman numeron perhetaustastaan. Ainakin nyt aikuisena. Sanna voisi miettiä, toitottaisiko hän asiaa ympäriinsä, ellei hän olisi ammattipoliitikko, joka haluaa varmistaa kannatuksensa myös maamme varsin laajan homo- ja lesboyhteisön piirissä. Ja tietysti aina sitä miettii myös toimittajien auliutta ryhtyä vaalivankkureiden vetäjiksi...

Vierailija
Vierailija

Voi itku, varmaan Sanna Marin on itse tehnyt suurimman numeron perhetaustastaan. Ainakin nyt aikuisena. Sanna voisi miettiä, toitottaisiko hän asiaa ympäriinsä, ellei hän olisi ammattipoliitikko, joka haluaa varmistaa kannatuksensa myös maamme varsin laajan homo- ja lesboyhteisön piirissä. Ja tietysti aina sitä miettii myös toimittajien auliutta ryhtyä vaalivankkureiden vetäjiksi...

Vai tekevätkö toimittajat sen numeron tekemällä näitä artikkeleita?

Minusta on hyvä, että sateenkaariperheistä puhutaan. Kun tarpeeksi puhutaan, niistä tulee yhtä hyväksyttyjä ja tavanomaisia asioita kuin muistakin perhemuodoista.

Olen yksinhuoltajan lapsi ja vielä 90-luvulla meidän kaltaisista perheistä ei puhuttu edes koulussa. Arvaa harmittiko ja hävettikö, kun sai luulla olevansa jotenkin kummallinen...

Nykyään yh-perheet ovat tavallisia siinä missä ydinperheet ja uusperheetkin. Sateenkaariperheet voivat olla mitä tahansa edellä mainituista, eivät ne ole erillinen kategoriansa. Luin, että yleisin sateenkaariperheen muoto Suomessa on naispari (avoliitto/rek. parisuhde) ja lapsia, eli ydinperhe.

Vierailija
Vierailija

Vai tekevätkö toimittajat sen numeron tekemällä näitä artikkeleita?

Olen yksinhuoltajan lapsi ja vielä 90-luvulla meidän kaltaisista perheistä ei puhuttu edes koulussa. Arvaa harmittiko ja hävettikö, kun sai luulla olevansa jotenkin kummallinen...

 

Yhtä kaikki, tämä juttu on pelkkää poliittista rummutusta alusta loppuun. Naistenlehtien poliittinen vaikutusvalta perustuu siihen, ettei lukija aina osaa olla varuillaan, vaan neutraalien naisten elämään liittyvien juttujen sekaan ujutetaan mielipiteenmuokkaukseen pyrkivää materiaalia.

Itse elin lapsuuttani 70-luvulla ja jo silloin oli yksinhuoltajaperheitä, eikä niihin liittynyt mitään ennakkoluuloja. Ei edes konservatiivisten vanhempieni taholta. Minulla oli useita kavereita yksinhuoltajaperheistä. 

Sateenkaariperheet eivät oikeasti herätä sen kummempia reaktioita valtaosassa ihmisiä. Poliittinen homorummutus vaan pyrkii tekemään näistä uhreja jne. Itsellänikin on sellainen naapurissa.

Vierailija

Sateenkaariperheissä kasvaneet, nyt jo aikuiset ihmiset, eivät useinkaan tunne muita sateenkaariperheiden lapsia. Lapsuudessaan saattoivat kokea perheensä olevan ainut laatuaan. 90-luvulla ei ollut sateenkaariperhetapaamisia ympäri Suomen niin kuin nykyään. 

Se, että sateenkaariperheessä kasvanut ihminen on julkisuudessa, on tärkeää monelle vertaistuellisistakin syistä. Sateenkaariperheiden lapsia on kyllä, mutta kuinka monen kokemuksista olette kuulleet? On tärkeää, että sateenkaariperheiden lasten äänikin saadaan kuuluviin.

Nyt sateenkaariperheissä kasvaneille (sekä kasvaville) on oma Facebook-ryhmä, jonne pääsee liittymään sivun www.facebook.com/sateenkaariperheidenlapset ohjeiden mukaan. Ryhmään ovat tervetulleita myös ne, joiden toinen vanhemmista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, vaikka ei olisi varsinaisesti kasvanut sateenkaariperheessä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat