Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Jos kiinnostaa uusi ja minuutta selkeyttävä tietoa, niin kannattaa ehdottomasti tutustua Alkuajatukseen. Se ei kerro sinulle kuka sinä olet, vaan auttaa löytämään ne vastaukset sieltä missä ne ovat. 

Vierailija
Vierailija

Jos kiinnostaa uusi ja minuutta selkeyttävä tietoa, niin kannattaa ehdottomasti tutustua Alkuajatukseen. Se ei kerro sinulle kuka sinä olet, vaan auttaa löytämään ne vastaukset sieltä missä ne ovat. 

 

Ai nyt löytyi tämä foorumi mainoksen laittamiseen.. melko tylsää.

Vierailija

No eipä tämä juuri vastaa alkuperäistä Huffingtonin postin juttua.
Käännetty karrikoiduksi klikkauskalasteluksi. Raivokohtaukset ei liity erityisherkkyyteen mitenkään.

Erityisherkkä syntymästä lähtien

Liittyvät kyllä, mutta ylikierroksilla oloon.

Suositeltavaa tutustumisaineistoa on esim. termin kehittäjän ja aiheen tutkijan, psykologian tohtorin ja psykoterapeutin, Elain Aronin kirjallisuus.

Vierailija

Kyllä,minä valitettavasti.

Ensimmäinen ja viimeinen menee n.s. ristiin ja minun käytöksessä ei ole suku huomannut muuta kun räjähtämiset. EX:än kommentit ovat olleet kun suutuin "Et osaa käyttäytyä" ja kun muuten on käyttäytymistavat "Olet liian kiltti". Tapellessa saan itseni aina itkemään.

Erityisherkkä syntymästä lähtien

Mietipä omat reaktiosi n. 10000 kertaisena joka hetki, niin pääset lähemmäs HSP:n maailmaa.

HSP ei itke vain tapellessa (tämähän nyt on selviö kamoon), vaan jo ajatellessa

esim. mitä Raid tekee muurahaiselle, näkee kadulla kerjäläisen, tai kun vanhempi toruu lastaan korotetulla äänellä. HSP nielee kyyneleitä yrittäessään mennä uimahallin (jääkylmään) veteen. HSP:n pää meinaa haljeta, kun rekan peruutusääni kuuluu ulkoa sisälle. Jos pelästyy pikkuasiaakin, tuntuu, että saa sydänkohtauksen; rytmihäiriöitä ja riistävää rintakipua. Analogisia seinäkelloja ei voi käyttää, koska raksutus vie mielisairauteen. Koko koti on ehdottoman hajuton; ihmisten ilmoilla jo nuuhkaus toisten huuhteluaineesta saa päänsäryn ja etovuuden aikaiseksi.

Tässä pari asiaa mainitakseni...

Elämä on tuskaa joka hetki.

HSP on syntyperäinen hermoston yliherkkyyden ominaisuus, ei asia jonka huomaa luettuaan tällaisia höpönlöpö-käännösuutisia. HSP-ihminen tietää jo varhaislapsuudestaan asti ominaisuutensa, erilaisuutensa, yksinäisyytensä (harvoin edes on sitä tappelukaveria, kun ei voi asua kenenkään kanssa = kukaan ei ymmärrä omia tapoja/ pakollisia vaatimuksia, että pysyy itse jotenkin järjissään tässä mielisairaassa, rahahullussa ja väkivaltaisessa maailmassa, jossa ihmiset ovat hirviöitä). Ei ole ystäviä, on kiltteyden hyväksikäyttöä, valitettavasti.

S

Tietenkin saan olla erityisherkkä, mutta en halua. Olen ollut tällainen koko elämäni ja olen saanut kokea miten paljon maailmassa on pahuutta, hyväksikäyttöä, itsekkyyttä ja julmuutta. Olen yrittänyt kovettaa itseäni ja tehdä itsestäni itsekkäämmän ja vähän ilkeämmänkin. Se ei kuitenkaan onnistu, siitä tulee vain entistä pahempi olo. Haluan auttaa ihmisiä ja olla kiltti ihmisille, mutta haluan saada myös vastakaikua. Yritän viimeiseen asti välttää riitatilanteita enkä osaa sanoa "ei". Valitettavasti joskus käy niin, että unohdan huomioida itseäni. Sosiaaliset tilanteet ovat enemmänkin pakkopullaa kuin ilonaihe. Se on kuormittavaa. Ihmiset luulevat että olen iloinen ja pirteä ihminen koska jaksan aina auttaa ja tukea muita, mutta oikeasti olen todella masentunut ja poikki. :'( Tiedän monien ajattelevan "Älä sitten auta muita enää, älä suostu kaikkeen" mutta siitä ne itsesyytökset ja hylkäämispelot vasta alkavat. Minulla on tapana luulla, että kaikki ovat minulle vihaisia ja olen siitä hirveän huolissani. Ehkä tämä masennuskin pahentaa erityisherkkyyden "oireita". 

Erityisherkkä lapsuudesta lähtien

Heippa S!

Samassa veneessä keikutaan!

Loputtomasti voimia! Valitettavasti tätä ei itsessään voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi. Itse kamppailen 24/7 sen kanssa, että olenko yksin (eli vaikea, itsekeskeinen k.pää, joka välttelee 'rakkaita ystäviään', ei välitä muista ja on ylpeä = ???!!!) vai olenko juurikin kuvailemassasi pakkopullatilanteessa jatkuvan sydänkohtausvaaran alaisena, hiestä märkänä ja ahdistuneena + hyväksikäytettävänä palvelukoneena.

Olen myös rikki, masentunut, väsynyt ja iloton. Minua luullaan myös iloseksi ja hauskaksi sekä kohteliaaksi, käytöstapojen takia. Todellisuudessa sisimpäni on revitty riekaleiksi maailman kauheuden ja ihmisten itsekkyyden ja oikeasti pahuuden takia.

Ajatus vaikka aikuisviihde-elokuvista saa melkein nahkani irtoamaan epämukavuudesta (ihmiskauppa, väkivalta, vääristyneet sukupuoliroolit, vääristyneet kehokuvat, alaikäiset, raiskaukset, taudit, näyttelijöiden pelko, hyväksikäytöt), koska yleensä ihmisten teoista ei huomaa kuin negatiiviset puolet. Sitten tullaan saarnaamaan siitä, kuinka ei saa ottaa asioita liian tosissaan (hmmm, ihmisten systemaattinen hyväksikäyttö laukeamisen takia? Ihmisten deindividualisoiminen valmiiksi räätälöidyn materiaalin avulla, jonka tuottaa yksi varakkaimista teollisuudenhaaroista? Koukuttuminen? Laukeamisongelmat? Epätodelliset odotukset kaikesta mikä liittyy seksiin, esim. vain penetraatio = seksi/ seksin ainoa tarkoitus on miehen laukeaminen keinolla millä hyvänsä jne. => kuinka tällaista ei voi ottaa tosissaan ==> kuinka sairaassa maailmassa elämekään, kun tällaisia samankaltaisia ääriesimerkkejä on loputtomiin?). Ja koska ilmaisukykyni on melkolailla sama luonnossa (toki lisättynä eleet, ilmeet ja kehonkäyttö kommunikaatiossa), ei oikeastaan ole ketään, ketä kuuntelisi ja keskustelisi. Minua ei kiinnosta populaarikulttuurin aivopesemät valmistuotteet vaan ihmisoikeusasiat, luonto, eläimet, elämä itsessään suurena kokonaisuutena (odotetaanpas sotia esimerkiksi juomavedestä; siinä ei paljoa enää paina poliittiset puoluekannat kun maapallo rupeaa murenemaan ihmisen tekojen seurauksesta. Mutta maailma murenee vain sen verran, että se pääsee eroon ongelmien aiheuttajasta. Sen jälkeen maapallo kyllä elpyy taas. Tosin tämä maksaa miljoonien eliöiden ja lajien tuhoutumista... Joka ei saa ketään iloiseksi, i hope).

No joo, turha kai sitä on enempää itsestäänselvyyksiä heitellä, mutta on harmillista elää maailmassa, jossa herkkyys & kiltteys ovat huonoja, ellei jopa noloja ominaisuuksia, jolloin annamme kovien ja kylmien ihmisten määritellä rajat, mikä on ns. oikeaa käyttäytymistä. Lapsena/ nuorena pitäisi sanoa tai tehdä napakasti kiusaajiaan vastaan, jotta saa olla rauhassa, jotta kiusaaminen katkeaa. Se, ettei yksinkertaisesti voi laittaa vastaan, on jollain tavalla huonoa käytöstä ja pettymys. Sairas lähtökohta, ei ihme, että ihmiskunta voi niin huonosti.

no joo

Onhan noita hankalia tyyppejä. Heidän pitäisi ehkä yrittää muuttaa käytöstään sen sijaan, että hakevat sille perusteluita lehtiartikkeleista.

Jormaa

Aivan,

kuten ihminen voi muuttaa ajattelemalla mm.

-sukupuoltaan

-kulttuuriaan

-perimäänsä (eli mistä sukujuuret ovat)

-kehonpiirteitään, kuten pitkiä sormia/ pisamia

-allergioita

-ominaisuuksia, esim. huono kuulo, huono näkö, kaljuuntuminen

-seksuaalista suuntautumista

-autoimmuunisairauksia

-mielialahäiriöitä

Kiitos, että osallistuit keskusteluun perinteisellä vähättelyllä, halveksunnalla ja juurikin 'kovuuden' tarjoamisella hoitokeinoksi. Yliherkkyydessä kun ei olisi mitään 'hoidettavaa', jos olisi hyväksyttävää olla kiltti, herkkä ja itse ajattelutyön tekevä ihminen. Toisaalta, nämä taantumuksen ajat kuvaavat muutoinkin 1800-luvun loppupuoliskon aatemaailmoja (tuolloin evolutionismi, nationalismi, teollinen vallankumous - jos ei tiedä näiden kolmen yhteyttä l ja ll Maailmansotiin ja kansalaisten puhdistusten kausaliteetteihin, ei osaa tehdä vertausta nykymaailman tilanteeseen. Ja p.s. näitä asioita ei opeteta telkkarissa...), että "innolla" odotan tulevaa kurjuutta.

S

Bingo! Jokainen kohta piti paikkansa, ja tiesin kyllä kuuluvani heihin. On välillä erittäin hirveää ajatella ihan liikaa, mutta samalla hirveän ihanaa iloita ihan pienistä asioista, päivittäin :)

Erityisherkkä syntymästä lähtien

Nauttia?

Päivittäin?

Voi jestas, että halkean kateudesta, oikeasti. Itselle tämä on vain tuskaisia puolia loputtomana kavalkadina...

Ymmärsin aikaisemman viestisi (?)

täysin väärin.

Harmillista!

Mutta kaikkea hyvää sinulle, toivon, että opin itsekin nauttimaan näistä negaatioista (Y)!

Herkkä syntymästä asti

Erityisherkkyys ei ole sama kuin räjähdykset ja itkut tapellessa. HSP on sitä, että vietät lapsuutesi yksin 'erikoisuutesi' kanssa. Pelkotilojasi ei oteta todesta ja sinut pakotetaan tekemään kaikki, mitä muutkin vaikka paniikki hakkaa sydämen kautta ääreisverenkiertoon ja takaraivossa huutaa kurkkusuoraan ääni: PAKENE!

HSP on loputonta kamppailua maailman hirveiden asioiden ja tavisten välinpitämättömyyden välillä. Kun näkee esim. itkevän ihmisen, tuntuu kuin sydän särkyisi kivusta. Jos näkee esim. väkivaltaa, haluaa riistää oman henkensä tuskasta ja ahdistuksesta.

HSP on syömishäiriöitä ja masennusta. Se on kiusatuksi joutumista. Se on itsevihaa 'huonommuudesta'. Itsensä tuntemista hylkiöksi, ulkopuoliseksi ja ennen kaikkea erilaiseksi. HSP on sitä, ettei pysty laittamaan käytettyä sukkaa takaisin jalkaan, saati eri jalkaan josta sen on ottanut pois. Sukkien saumat saavat hermoromahduksen partaalle. Vaatteiden pesulaput tuntuvat veitsen viilloilta iholla. Entä äänet, valot, hajut? Oksentamista, pahoinvointia ja migreenikohtauksia. Läheisyys on kammottavaa, kuin kiristysote tai kuristava paine. Seksuaalista elämää ei ole. Loputonta ylihikoilua sosiaalisissa tilanteissa. On järkyttävää ymmärtää kun ihmiset valehtelevat. On hirveää kuunnella kaik-kien ongelmia, kun erityisherkkänä on 'niin empaattinen', mutta kääntöpuolena kokee itse fyysisesti ja henkisesti muiden läpikäymät traumat. Erityisherkkänä on myös äärimmäisen kiltti, joka tarkoittaa lähes poikkeuksetta hyväksikäyttöä. Keskusteleminen on mahdotonta, koska kaiken ottaa syvän henkilökohtaisesti, kun jo lähtökohtaisesti häpeää erilaisuuttaan. 

Kyllä, käytöstavat ovat äärimmilleen hiottuja, mutta siksi, että ihmisten kohtaamisen tilanteet olisivat mahdollisimman nopeita, ytimekkään sujuvia ja toistamisia tarvittaisiin vähemmän. HSP-ihminen ei viihdy muiden kanssa (varsinkaan tuntemattomien) liikoja, eli mikä on tehokkaampaa, selvempää ja linjakkaampaa on mahdollisimman nopea pakotie tilanteesta.

HSP on loputonta paneutumista itseään kiinnostaviin aiheisiin ja mieletöntä surullisuutta siitä, ettei ole ketään kelle puhua asiasta. HSP-ihmistä tuskin kiinnostaa ulkonäkö, pinnallisuus, muoti ja vaatteet, eivät teennäiset tv-sarjat (KAIKKI järjenvastainen ja mahdoton hyökkää silmille, eikä loogista päättelykykyä voi kääntää pois päältä). Pelaaminen on mahdotonta kaikkien yhtenevien aistiärsytysten takia. Kaunokirjallisuutta ei voi lukea, koska mielikuvitus vie niin mennessään, ettei lukemiseen voi keskittyä.

Yksinäisyyttä, surua, loputtomia pelkoja, ihmisten välttelyä – mikä on äärimmäisen haastavaa, koska ihmiset yleisellä tasolla pitävät sinusta; et vaadi itsellesi _koskaan mitään_, koska et ikinä kehtaisi vaivata muita ihmisiä mitättömillä ongelmillasi/ tarpeillasi,

kuuntelet/ olet empaattinen (josta kärsii, voi korvani itkevät jo ajatuksesta verta! En ole koulutettu ammattiauttaja vaan meinaan murtua ihmisten hirveiden tragedioiden alle, mutta kilttinä ei ole mitään mahdollisuutta sanoa, etten voi enää kuunnella jne. ja tappelun pelko on vielä suurempi kuin tuska elämänkohtaloiden loputtomasta kuuntelusta), et puhu itsestäsi ja autat aina. HSP-ihmisenä haluaisit olla rauhassa.

Harva ymmärtää, että HSP-ihminen tarvitsee _päivittäin_ omaa rauhaa, todennäköisesti mahdollisimman virikkeettömässä ympäristössä, eli esim. yksin pimeässä huoneessa maaten. On päästävä rauhoittumaan, koska keho reagoi ärsytyksiin (äänet, valot, hajut, kosketus, maut) todella suurella volyymilla. Lepo on ensisijaisen tärkeää, ettei keho ajaudu ylikierroksille. Silloin on kiltteys ja kaunistelu kaukana. Silloin tulee järkyttäviä räjähdyksiä, nanosekunnissa tapahtuvia persoonallisuusmuutoksia sekä mahdollista aggressiivisuutta (lähes poikkeuksetta itsetuhoisuutta).

että HSP ei ole vain halpa viiden kohdan klikkiansa viikkolehden keskusteluforumilla, vaan elämää monin tavoin rajaava, rajoittava ja haittaava syntyperäinen hermoston erityisherkkyys, jota 'ei saa pois päältä'. Maailma on aivan liian teennäinen (ja sen kokee, aistii ja huomaa räikeästi 24/7 - esim. korostettu seksuaalisuus ahdistaa, koska ymmärtää välittömästi sen negatiiviset vaikutukset ihmisiin jne.) ja a-i-v-a-n liian raaka, kova ja kylmä elettäväksi empaattisena, toisten kivut oikeasti tuntevana, hyväänpyrkivänä ja HERKKÄNÄ ihmisenä.

Huoh. Tässä oli pintaraapaisu erityisherkän ihmisen arjesta, ja vaikka viimeisenä selvänä merkkinä: kahvia ei voi juoda, koska keho ei kestä kofeiinin vaikutuksia. Toistan vielä kerran: kahvia EI VOI juoda;

jo sen haju saa etomaan. Maku on liuotinmainen ja vaikutukset kamalia. 

Chili? Siitä ei voi edes mainita.

Maito? Voi luoja, yyh!

Että näin, valitettavasti HSP ei ole kevyt kuin olankohautukset tai viiden kohdan niksilistaus.

Vierailija

annetaanpa erityisherkästä ihmisestä ongelmallinen kuva. Ominaisuuksiensa kanssa voi myös elää sopusoinnussa. Erityisherkkä voi myös hallita tunteensa ja hillitä räjähdykset. Asioita voi oppia käsittelemään ottamatta niitä henkilökohtaisesti. Erityisherkkyys on lahja, kuin supervoima, jota täytyy oppia käyttämään .

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat