Viinin viemää

Vierailija

Kirjailija Monika Fagerlundin elämästä ja alkoholismista kertova juttu oli koskettava. Hän kertoi upean avoimesti millaista elämää alkoholisti elää. Itselläni on alkoholistimies ja vuosien varrella olen itsekin alkanut juomaan liikaa. Löysin pulloja piilottelevan naisen itsestäni, kuten myös monta muuta piirrettä jotka alkoholistilla on. Haluaisin aloittaa keskustelun niiden naisten kanssa jotka kokevat samoin: olet alkoholin suurkuluttaja, et ole välttämättä hakenut siihen apua, (minä en ole vielä hakenut vaikka pitäisi), koet häpeää ja syyllisyyttä sekäa vihaa itseäsi kohtaan, et enää nauti elämästäsi, asiat jäävät rempalleen ja ajatuksesi pyörii liikaa juomisen ympärillä. Minun elämäni on nyt sitä. Teen työni hyvin eikä kukaan huomaa vaikka menen töihin krapulassa koska juon myös viikolla. Viikonloppuisin sitten rankemmin ja juhliahan aina riittää. Niin ja se paras tapa juoda on kotona kuten Monikakin teki, ihanaa avata se ensimmäinen pullo!Ja paino sen kun nousee vaan koska alkoholissa on turhia kaloreita aivan liikaa....

Kommentit (6)

Vierailija

Jokaisella on valta ottaa oma elämä käsiinsä, olkoon mies millainen vaan.
Huomasin olevani menossa samaan suuntaan kuin sinä jutussasi. Mies vetää juuri tuollaisia kalsarikännejä useamman kerran viikossa, lihoo ja on kärttyinen, vaikka on ihan normaalisti työelämässä mukana. Olin itse vähän aikaa tahdissa mukana, kunnes se oikea minä pisti jarrut pohjaan ja palasi siihen, mikä oikeasti on minulle tärkeämpää, eläimet, luonto, urheilu ja terveys.
Luulen vähän, että miestä on turha enää saada mukaan, hänellä tahti on vaan kasvanut. Itselle jopa saunasiideri maistuu nykyään kamalalta ja kun tietää millainen olo seuraavana aamuna on, juo mieluummin vettä.
Omia ratkaisuja mukaan! Ei ole pakko mennä muiden mukana. Ystävissäni todellinen suurkulutus tuntuu olevan ihan normaalia ja hyväksyttävää, sitä en oikein ole ymmärtänyt, vaikka itselläkin on mennyt joskus liian lujaa.

Ja uusimmassa numerossa ollut juttu Rinna Paatson kalsarikänneistä sai todella pahan olon aikaan, olettaen että se pieni tyttö on paikalla. Olen yli kolmikymppinen ja vieläkin tulee lapsuuden viikonloput ja isän kamalat kalsarikännit mieleen. Ei lasten nähden!

Vierailija

Tiedän mistä puhutte,varsinkin ensimmäinen...itsekin piilottelen pulloja..juon joka ilta pullon viiniä tai skumppaa...olen suuressa asemassa eikä kukaan,,ei mies eikä lapset eivätkä alaiset huomaa mitään..olen näyttävän näköinen nainen, joka meikkaa viimeisen päälle ja joka päivä on virka-asuni moitteetomasti päällä... Olen vähän yli 40 kymppinen...
Hävettää suuresti ja tekee joka aamu mieli lopettaa...mutta joka ilta olen eri Alkoissa ostamassa viiniä itselleni....

Vierailija

Haluan lähettää Monika Fagerlundille terveisiä tai oikeastaan haluaisin kysyä häneltä (onnistuukohan tätä kautta), että onko hän huomannut AA:ssa käydessään seuraavaa ilmiötä: On vuorosi puhua ja olet sanonut muutaman sanan, juuri silloin pari kaveria lähtee tupakalle, hetken kuluttua jollekin tulee puhelu ja tämä poistuu. Siis siellä ei ole niinkuin elokuvissa: sinä puhut ja toiset kuuntelevat kohteliaasti.
Olen ollut lähes kuusi vuotta kokonaan raittiina ja jo sitä ennen vähensin juomistani parin vuoden ajan. Alussa kävin AA:ssa, mutta usein pahoitin mieleni ja loukkaannuin, kun minusta tuntui, että monet eivät jaksa kuunnella puheenvuoroani. Nykyään käyn AA:n kokouksissa noin kaksi tai kolme kertaa vuodessa. (Se auttaa kuitenkin, koska en halua ottaa yhtään viinaa, jotta voi siellä kertoa, että olen ollut koko ajan raittiina, vaikka en käy siellä säännöllisesti.) Menen sinne viimeistään elokuussa käymään taas. Onko kukaan muu kokenut samaa?

Vierailija

Alkoholisti luulee etteivät toiset huomaa mitään, mutta he ovat hienotunteisia eivätkä kerro sinulle huomioistaan. Varsinkin kun olet ihana ihminen ja arvostavat ja pitävät sinusta. Eivät halua loukata. Lapsesi kyllä huomaavat hyvin pienestä muutoksen käytöksessäsi ja ovat sinusta huolissaan. Olin samassa tilanteessa 20 vuotta sitten, raitistuin, josta olen kovasti onnellinen, mutta nyt aikuiset lapsenim kertovat omista ahdistuksistaan ja mitä kokivat aikoinaan, mutteivat voineet silloin minulle kertoa.Traumoja ovat saaneet, siksi en ota tippaakaan enää, ettei tule väärinkäsitykisä ja luottamus säilyisi.

Vierailija

niinhän sitä väärin moni ajattelee,ettei kukaan huomaa. Minun siskoni on alkoholisti, joka ei ongelmaa myönnä, vaan suuttuu silmittömästi kun otan asian esille. Haluaisin auttaa, mutta olenkin saanut siskoni vihat ja haukkumiset ja jopa uhkailuja. Hän pistää välit poikki kanssani muutaman kerran vuodessa ja vika on aina minussa! Tosin tiedän hänen tekevän näin muittenkin ystäviensä kanssa kun joku sanoo totuuden ääneen asiasta tai on muuten eri mieltä. Hänen mielestään pari-kolme pulloa viiniä illassa naisen juomana ei edes ole alkoholia tai ongelma. Onnettomuuksia hänelle sattuu tämän tädtä, kaatumisia ja putoamisia rappusista tai sängystä, oksennukseenkin hän on useamman kerran ollut tukehtumassa. Hänen luonteensa on muutunut täysin, muutaman ihmisen olen kuullut näin sanovan. Itsekin olen samaa mieltä. Pahinta on, että jotkut uskovat hänen juttujaan ja näin hän saa mustamaalatuksi minutkin, tässähän alkoholistit ovat tosi näppäriä! Kärsin tästä tilanteesta. Ja kun en lähde riitelyyn mukaan, saan kuulla haukkumisia ja kovaa kritiikkiä itsestäni. Ja lopulta siskoni sitten pistää välit poikki-syyttäen minua kaikesta -Titta_-

Vierailija

Siskoni on alkoholisti tai pikemminkin sairastunut tähän vittummoiseen kavalaan sairauteen uuden elämänsä myötä. Tätä siis jatkunut n.6vuotta. Tunnelma uudessa kodissa on ahdistava kaikin puolin, uusi mies haukkuu ja sorsii lapsia, kuinka ovat apinoita yms.  Siskoni esimiesasema ja vastuu työssä ja kotona ovat suuria yksin kantaa. Mies ei siis osallistu millääntavoin lasten elämään. Siskoni aloitti 6 vuotta sitten kaljan lipittämisellä,  mutta nykyään menee pari pulloa viiniä sekä leijonaa. Ennen ei juonut yhtään. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat