surullinen

Vierailija

Olen surullinen siintä, että en ole enää oma itseni. Vielä vuosi sitten olin reipas ja katsoin tulevaisuutta hymyhuulilla nyt kaikki on sairauteni takia menetetty, toivo ja usko elämään on kadonnut. Ennen tein pitkiä työpäiviä ja vaikka olinkin väsynyt niin elämä oli jonkin arvoista, tein työtä jossa viihdyin ja minulla oli ystäviä ja mukavia työkavereita. Nyt olen ollut sairaslomalla jo vuoden ja mm. sairaspäivärahani loppui enkä myöskään saanut haettua kuntoutustukea koska joku lääkäri oli niin päättänyt ettei minulla ole tarpeeksi kipuja!!!!! Olen joutunut lainaamaan rahaa lapsiltani että saan edes jotakin syötävää ja se on todella alistavaa tämän kaiken muun tuskan keskellä. Joudun myös jatkuvasti olemaan sosiaalitoimiston asiakkaana eikä sekään mieltä nostata kun on tottunut siihen että itse hoitaa asiansa ja hallitsee elämäänsä. En juo, enkä näin ollen käy ulkona muuta kuin sauvakävelylenkillä joka vielä on ilmaista, muuta en sitten voikkaan harrastaa kun kaikki muu maksaa. Olen jo yli viisikymppinen ja käyn kolme kertaa viikossa fysioterapiassa ja siinä ohella psygologilla itkemässä, tuntuu että mikään asia ei mene eteenpäin, kivut jatkuu ja eläminen tuntuu jo niin ahdistavalta etten enää tiedä mitä pitäisi tehdä?, toivon saavani hyviä neuvoja, sillä omani olen jo kuluttanut loppuun ja siintä on tullut seurauksena tämä masennus josta en taida enää selvitä. nimimerkki: hyvin yksinäinen

Kommentit (2)

Vierailija

et kerro viestissä, mikä sairaus on, mutta ei se ole olennaista. Ymmärrän hyvin läpi käymiä tunteitasi. Olen hyvin nuori (18 vuotta) joten olen pahoillani jos olen joissakin kohdissa tahditon. Itse olen monesti lukenut paikallislehdistä ilmotuksia ja uutisia, kuinka esimerkiksi kuntosalille pääsee paikkakuntalainen vanhempi väki ilmaiseksi. Sieltä voisit saada ikäistäsi seuraa. Eikö sinulla ole yhtään ystäviä, jotka lähtisivät lenkille kanssasi? Entä lapsesi, saisitko heistä seuraa edes kerran viikossa? Mieleeni tulee myös se, että ainahan voit aloittaa jonkin uuden harrastuksen, pakko Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa on tuo sinun rahaongelmasi saatava ratkaistuksi. Voisit mennä jollekin kurssille, kyllä niitä saattaa olla ilmaisiakin. Entä jos alkaisit tekemään vaikka vapaaehtoistyötä? Saisit auttamisen tunteen konkreettisesti ja ajatukset muualle. Tai aina voit etsiä vaikka itsellesi sähköpostikirjekaverin :)
selviytymistä ja jaksamista, muista aina, että olet tässä maailmassa korvaamaton. Tiedät sen itsekkin, että olet todella upea ihminen. :)

-Noora

Vierailija

Noora, ajattelin ensimmäistä viestiä lukiessa juuri noita samoja juttuja! Joten ainakaan minun mielestäni et ole tahditon! Tsemppiä aloittajalle!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat