Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Hieno homma, että uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä, ja niin kauan kuin ollaan nuoria, eikä lapsia ole kuvioissa, itseään voikin etsiä vapaasti - kyseenalaistamatta ko. oikeutta.

Jos on perhettä, näkisin kyllä sitoutuneisuudella arvonsa. Siksikin, että nuo rakkaudet näyttävät tulevan ja menevän - miksi siis hajottaa entinen, kun se uusikin mitä todennäköisimmin hajoaa jossain vaiheessa. Ei kai se rakkaus entiseen noin vain lopu, ja voihan sitä elää uuden rakkautensa läpi muita kovasti kolhimatta. 

Niin, mitä rakkaus on? Onko se sitä, että tuntee itse itsensä onnelliseksi muista piittaamatta? Vai sitä, että yrittää antaa ja levittää omaa rakkauttaan ympärilleen? Voisiko rakkaus olla niin laajaa, ettei tarvitsisi omistaa rakkautensa kohdetta? Että ajattelisi kaikkien rakkautensa kohteiden hyvää?

Tytöt tulevatkin kohtaamaan haasteita siinä vaiheessa, kun mahdollisesti haluavat perustaa lapsiperheen keskenään. Sillä siinä vaiheessa on otettava huomioon myös muut osapuolet: lapsi ja lapsen isä. Jopa suvut. - Silloin punnitaan rakkauden laajuus - onkokin kyse vain itsekkäistä haluista vai osataanko arvostaa toistenkin oikeuksia ja kaipuuta.

Lapsella on oikeus ja kaipuu biol. juuriensa tietämiseen ja tuntemiseen, eikähän isä voi luopua omasta isyydestään polkematta maahan tuota lapsen oikeutta (sukusolujen luovuttaminen ei ole veren- tai elintenluovuttamista). Isän tasa-arvoista kohtelua taas ei ole se, että hänet salattaisiin ja/tai heivattaisiin kokonaan perheen ulkopuolelle.

Uusi avioliittolaki tulee lisäämään juuri noita em. tapauksia, joten se on kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen; keisarilla ei ole vaatteita. Homoseksuaalit tarvitsisivatkin aivan muunlaisia järjestelyjä silloin, kun mukaan tulee lapsia.

Irtipäästämisen voi muuten nähdä niinkin päin, että se on helppoa - toki tilanteesta riippuen.  Kaikkien osapuolten huomioon ottaminen taas on kyllä yleensä aina vaikeaa. No, ihan sama, helppoa vai vaikeaa

- mutta mikä on oikein?

Olemmeko aidon toisiakin kunnioittavan tasa-arvon kannalla vai emme? Sitä jokainen voi tutkailla sydämessään ja mielessään...

Vierailija
Vierailija

Hieno homma, että uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä, ja niin kauan kuin ollaan nuoria, eikä lapsia ole kuvioissa, itseään voikin etsiä vapaasti - kyseenalaistamatta ko. oikeutta.

Jos on perhettä, näkisin kyllä sitoutuneisuudella arvonsa. Siksikin, että nuo rakkaudet näyttävät tulevan ja menevän - miksi siis hajottaa entinen, kun se uusikin mitä todennäköisimmin hajoaa jossain vaiheessa. Ei kai se rakkaus entiseen noin vain lopu, ja voihan sitä elää uuden rakkautensa läpi muita kovasti kolhimatta. 

Niin, mitä rakkaus on? Onko se sitä, että tuntee itse itsensä onnelliseksi muista piittaamatta? Vai sitä, että yrittää antaa ja levittää omaa rakkauttaan ympärilleen? Voisiko rakkaus olla niin laajaa, ettei tarvitsisi omistaa rakkautensa kohdetta? Että ajattelisi kaikkien rakkautensa kohteiden hyvää?

Tytöt tulevatkin kohtaamaan haasteita siinä vaiheessa, kun mahdollisesti haluavat perustaa lapsiperheen keskenään. Sillä siinä vaiheessa on otettava huomioon myös muut osapuolet: lapsi ja lapsen isä. Jopa suvut. - Silloin punnitaan rakkauden laajuus - onkokin kyse vain itsekkäistä haluista vai osataanko arvostaa toistenkin oikeuksia ja kaipuuta.

Lapsella on oikeus ja kaipuu biol. juuriensa tietämiseen ja tuntemiseen, eikähän isä voi luopua omasta isyydestään polkematta maahan tuota lapsen oikeutta (sukusolujen luovuttaminen ei ole veren- tai elintenluovuttamista). Isän tasa-arvoista kohtelua taas ei ole se, että hänet salattaisiin ja/tai heivattaisiin kokonaan perheen ulkopuolelle.

Uusi avioliittolaki tulee lisäämään juuri noita em. tapauksia, joten se on kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen; keisarilla ei ole vaatteita. Homoseksuaalit tarvitsisivatkin aivan muunlaisia järjestelyjä silloin, kun mukaan tulee lapsia.

Irtipäästämisen voi muuten nähdä niinkin päin, että se on helppoa - toki tilanteesta riippuen.  Kaikkien osapuolten huomioon ottaminen taas on kyllä yleensä aina vaikeaa. No, ihan sama, helppoa vai vaikeaa

- mutta mikä on oikein?

Olemmeko aidon toisiakin kunnioittavan tasa-arvon kannalla vai emme? Sitä jokainen voi tutkailla sydämessään ja mielessään...

 

Joku peukuttaa tälle alaspäin, mutta mitä ilmeisimmin ei siis löydy perusteluja, kun niitä ei ole kirjoitettu.

Mutta sehän se on tämän ajan tapa. Ikävä tapa. Aivan kuten uusi avioliittolaki - keisarilla ei todella ole vaatteita!

Vierailija
Vierailija

Ei edelleenkään peukutusten perusteluja... Yhä varmemmaksi vain muuttuu ettei niitä olekaan...

Surullinen aikamme kuva... :(

 

Miksi kukaan vaivautuisi vastaamaan noin idioottimaiseen kommenttiin? Ajatusmaailmasi on kuin suoraan Keskiajalta.

Vierailija

Surullista. Näinkö paljon on tasa-arvon ja lähimmäisestään välittämisen vastustajia?

Ettekö kannata sitä, että jokainen saa olla oma itsensä? Kritisoitteko Saaraa? Minä en :)

Vierailija
Vierailija
Vierailija

Ei edelleenkään peukutusten perusteluja... Yhä varmemmaksi vain muuttuu ettei niitä olekaan...

Surullinen aikamme kuva... :(

 

Miksi kukaan vaivautuisi vastaamaan noin idioottimaiseen kommenttiin? Ajatusmaailmasi on kuin suoraan Keskiajalta.

 

Ehkäpä olenkin edellä aikaani :)  Ainakin toivon niin, uskon nimittäin sekä ihmisen hyvyyteen että älyyn. Asialliset perustelut kertovat yleensä molemmista, ei toki aina. 

Vierailija

Kun tietää tekevänsä hyvää ja olevansa oikeudenmukaisuuden puolella, niin voi levollisin mielin suhtautua toisiin ystävällisesti ja arvostavasti. Myös 'tyhmimpiin' - sillä etenkin juuri he ansaitsevat asialliset ja perustellut vastaukset kysymyksiinsä.

Hyvällä omallatunnolla - enkä puhu nyt uskonnosta vaan arvoista - ei tarvitse vähätellä muita tai ärhennellä :)

Kaikki erilaisia, kaikki samanrvoisia! Aitoa tasa-arvoa vaan jokaiselle! Karvoihin katsomatta!

Oikeudenmukaisuutta! Ja mielenrauhaa!  :)

P.S. Perustelematon peukutus on muuten sukua lynkkaukselle :(  

- Mutta kuten sanottu, hyvällä omallatunnolla... :)

Vierailija

Eiköhän ne perustelut ole annettu jo monet kerrat menneenä vuonna, kun avioliittolakia ja muita tähän asiaan liittyviä ihmisoikeuksiin ja elämään yleensäkin kuuluvia asioita ollaan puitu. Oletko jaksanut niitä lukea? Annan sinulle tunnustusta, että jaksoit asiaa noinkin syvällisesti pohtia ja vieläpä paljon paremmin kuin suurin osa muista avioliittolakia vastustavista. Vastustajista tosin ei juuri järjenjättiläisiä löydy. En silti halua laittaa sinua samaan kategoriaan, vaan yritän ymmärtää ja kenties jopa ymmärränkin.

Minusta hyvä suhde ei kaipaa lapsia eikä lapset tee suhteista hyvää, oli sitten kyseessä mies- tai naispari tai heteroseksuaalinen pariskunta. Lasten tekeminen ei ole sen hienompi rakkauden ilmentymä kuin mikään muukaan ilmestys ja tapahtuma, ihme, tässä maailmassa. Toki lasten syntyminen on tärkeää monellakin tavalla ja elinehto ihmisten säilymiseen maailmassa. Mutta kaikkien ei tarvitse tehdä lapsia ollakseen silti hyviä ja ainutlaatuisia yksilöitä. Monesti lapsettomuus voiin olla lahja. Nainen voi olla upea ja merkittävä nainen ilman lastakin ja mies erittäin merkittävä ja uskottava mies. Kenenkään ei ole pakko elää toisten määritelmien ja uskomusten kautta. Jokainen näkee oman identiteettinsä eritavalla kuin kukaan ulkopuolinen, oli hän sitten sukulainen, ystävä, naapuri tai lääkärisi.

Lasten teko nyt ei mitenkään liity tähän Saaran uutiseen. Ehkä hän on suunnitellut lasta tyttöystävänsä kanssa tai sitten ovat kumpikin sitä mieltä, että lapset eivät sovi heidän elämäntapaansa. Oli kumminpäin tahansa, laki sen ratkaisee, mitkä oikeudet mahdollisilla tulevilla äidillä silloin on. Itse toivoisin, että naiset keskittyisivät mukavimpiin asioihin kuin lasten "leipomiseen", mutta se ei minulle kuulu eikä pitäisi kuulua muillekaan. Näitä lapsia tulee varmasti paljon siitäkin huolimatta, toteutuuko laki sellaisena kuin sen presidenttikin on jo siunannut.

Pointtisi isän roolista on tärkeä. Minusta kaikilla lapsilla pitäisi olla isä eikä sitä oikeutta pidä tahallaan keltään pois ottaa, varsinkaan lapselta itseltään. Mutta totuus on kuitenkin se, että lapsettomia isiä on maailma pullollaan eikä siihen ole suurimpana syynä lesbot vaan huonot heteroisit ja myös toki ne heteroäidit, jotka puolisonsa valikoi ja lopulta taaksensa jätti. Jos lapsi saa alkunsa naisen ja miehen suhteesta, isä todellakin olkoon ja pysyköön lapsensa elämässä... Niin mutta kun usein käykin niin, että isä ei halua tai siihen yksinkertaisesti kykene. Tuossa olisi ongelma purtavaksi päättäjille sekä niille yhteisöille ja perheille, joissa tällaista tapahtuu sukupolvesta toiseen. Tiiviimmällä yhteisöllisyydellä ja oikealla välittämisellä voidaan asiaa ehkä auttaa, jos silläkään.

Entäs homoseksuaalisuuden hyväksyminen ja sen tukeminen? Pitäisikö sitä yrittää vähentää ja homojen oikeuksia rajoittaa? Heteroillehan ne useimmat homot syntyvät, joten onko näissä perheissä huonot mallit lapsille? Tuskin, en ainakaan ole törmännyt yhteenkään luotettavaan tutkimukseen, jossa näin olisi todettu. Uskovaisten yritykset selittää asioita ovat jatkuvasti ontuneet aika pahastikin. Silti perinteiset perhearvot ovat mielestäni tärkeitä, mutta niidenkin on kehityttävä ihmisen evoluution ja maailman ja meidän yhteisen kulttuurin kehittymisen myötä.

Minusta olisi hyvä, jos homoja syntyisi paljon enemmän ja heistä vain harva tekisi lapsia. Tällä tavalla maailman väestö ei kasvaisi liian suureksi, taide ja muu kulttuuri kukoistaisivat, elämä olisi vapaampaa ja rikkaampaa, luonto ehkä puhtaampaa, kaduilla vähemmän vaarallista. Rakkautta olisi enemmän ilmassa ja kaikki heterotkin uskaltaisivat olla omia itsejään ilman hetero-leimaa.

 

Aito ja oikea rakkaus mahdollistaisi sellaisen yhteiskunnan. Siellä eläisi vain ihmisiä, ei lesboja, homoja, heteroita, biseksuaaleja, transuja... ja "niitä joitain kummia" mitkä eivät kuulu mihinkään seksuaalikategoriaan. Ideaalista maailmaa saa ja pitää kuvitella, koska vain siten päästään eteenpäin. Romanttinen rakkaus ei ehkä ole sille  kestävin maaperä, vaan lähimmäisen rakkaus ja kunnioitus toisten valintoja, näkemyksiä ja kokemuksia kohtaan. Perusteltu, kunnioittava kritiikki antaa siivet ja vie korkealle. En kuitenkaan toki väitä tämän minun yksinpuheluni olevan sellaista. ;) 

Vierailija

Eiköhän ne perustelut ole annettu jo monet kerrat menneenä vuonna, kun avioliittolakia ja muita tähän asiaan liittyviä ihmisoikeuksiin ja elämään yleensäkin kuuluvia asioita ollaan puitu. Oletko jaksanut niitä lukea? Annan sinulle tunnustusta, että jaksoit asiaa noinkin syvällisesti pohtia ja vieläpä paljon paremmin kuin suurin osa muista avioliittolakia vastustavista. Vastustajista tosin ei juuri järjenjättiläisiä löydy. En silti halua laittaa sinua samaan kategoriaan, vaan yritän ymmärtää ja kenties jopa ymmärränkin.

Minusta hyvä suhde ei kaipaa lapsia eikä lapset tee suhteista hyvää, oli sitten kyseessä mies- tai naispari tai heteroseksuaalinen pariskunta. Lasten tekeminen ei ole sen hienompi rakkauden ilmentymä kuin mikään muukaan ilmestys ja tapahtuma, ihme, tässä maailmassa. Toki lasten syntyminen on tärkeää monellakin tavalla ja elinehto ihmisten säilymiseen maailmassa. Mutta kaikkien ei tarvitse tehdä lapsia ollakseen silti hyviä ja ainutlaatuisia yksilöitä. Monesti lapsettomuus voikin olla lahja. Nainen voi olla upea ja merkittävä nainen ilman lastakin ja mies erittäin merkittävä ja uskottava mies. Kenenkään ei ole pakko elää toisten määritelmien ja uskomusten kautta. Jokainen näkee oman identiteettinsä eritavalla kuin kukaan ulkopuolinen, oli hän sitten sukulainen, ystävä, naapuri tai lääkärisi.

Lasten teko nyt ei mitenkään liity tähän Saaran uutiseen. Ehkä hän on suunnitellut lasta tyttöystävänsä kanssa tai sitten ovat kumpikin sitä mieltä, että lapset eivät sovi heidän elämäntapaansa. Oli kumminpäin tahansa, laki sen ratkaisee, mitkä oikeudet mahdollisilla tulevilla äideillä silloin on. Itse toivoisin, että naiset keskittyisivät mukavimpiin asioihin kuin lasten "leipomiseen", mutta se ei minulle kuulu eikä pitäisi kuulua muillekaan. Näitä lapsia tulee varmasti naispareille paljon siitäkin huolimatta, toteutuuko laki sellaisena kuin sen presidenttikin on jo siunannut.

Pointtisi isän roolista on tärkeä. Minusta kaikilla lapsilla pitäisi olla isä eikä sitä oikeutta pidä tahallaan keltään pois ottaa, varsinkaan lapselta itseltään. Mutta totuus on kuitenkin se, että lapsettomia isiä on maailma pullollaan eikä siihen ole suurimpana syynä lesbot vaan huonot heteroisit ja myös toki ne heteroäidit, jotka puolisonsa valikoi ja lopulta taaksensa jätti. Jos lapsi saa alkunsa naisen ja miehen suhteesta, isä todellakin olkoon ja pysyköön lapsensa elämässä... Niin mutta kun usein käykin niin, että isä ei halua tai ei siihen yksinkertaisesti kykene. Tuossa olisi ongelma purtavaksi päättäjille sekä niille yhteisöille ja perheille, joissa tällaista tapahtuu sukupolvesta toiseen. Tiiviimmällä yhteisöllisyydellä ja oikealla välittämisellä voidaan asiaa ehkä auttaa, jos silläkään.

Entäs homoseksuaalisuuden hyväksyminen ja sen tukeminen? Pitäisikö sitä yrittää vähentää ja homojen oikeuksia rajoittaa? Heteroillehan ne useimmat homot syntyvät, joten onko näissä perheissä huonot mallit lapsille? Tuskin, en ainakaan ole törmännyt yhteenkään luotettavaan tutkimukseen, jossa näin olisi todettu. Uskovaisten yritykset selittää asioita ovat jatkuvasti ontuneet aika pahastikin. Silti perinteiset perhearvot ovat mielestäni tärkeitä, mutta niidenkin on kehityttävä ihmisen evoluution ja maailman ja meidän yhteisen kulttuurin kehittymisen myötä.

Minusta olisi hyvä, jos homoja syntyisi paljon enemmän ja heistä vain harva tekisi lapsia. Tällä tavalla maailman väestö ei kasvaisi liian suureksi, taide ja muu kulttuuri kukoistaisivat, elämä olisi vapaampaa ja rikkaampaa, luonto ehkä puhtaampaa, kaduilla vähemmän vaarallista. Rakkautta olisi varmasti enemmän ilmassa ja kaikki heterotkin uskaltaisivat olla omia itsejään ilman hetero-leimaa.

Aito ja oikea rakkaus mahdollistaisi sellaisen yhteiskunnan. Siellä eläisi vain ihmisiä, ei lesboja, homoja, heteroita, biseksuaaleja, transuja... ja "niitä joitain kummia" mitkä eivät kuulu mihinkään seksuaalikategoriaan. Ideaalista maailmaa saa ja pitää kuvitella, koska vain siten päästään eteenpäin. Romanttinen rakkaus ei ehkä ole sille  kestävin maaperä, vaan lähimmäisen rakkaus ja kunnioitus toisten valintoja, näkemyksiä ja kokemuksia kohtaan. Perusteltu, kunnioittava kritiikki antaa siivet ja vie korkealle. En toki kuitenkaan väitä tämän yksinpuheluni olevan sellaista. ;)

 

 

Vierailija

Miten lapset tähän asiaan liittyy? Näin tavallisessa heteroperheessä kasvaneena minulle ei ainakaan olisi mitään väliä vaikka minulla olisi ollut äidin ja isän sijaan kaksi äitiä. Vaikka tasa-arvoista avioliittolakia kannatankin, niin täytynee myöntää että kaksi isää sen sijaan olisi täysin eri asia.

Vierailija

Tämä on vastenmielinen muoti-ilmiö. Ja nimenomaan muoti-ilmiö. Kun homoutta rummutetaan joka paikassa mediassa jatkuvasti, niin tässä on surullinen tulos. Lapsia käy sääliksi. Hämmentyvät tällaisesta asiasta. Sillä avioliittolailla ei ollut paljoakaan tekemistä tasa-arvon tai ihmisoikeuksien kanssa. Harmi että suomalaisia vedätettiin sillä tavalla.

No, tuleva eduskunta toivottavasti vielä kumoaa lain.

Vierailija

Perusteluja on annettu, mutta ei tuohon esille ottamaani seikkaan, noihin esittämiini tasa-arvopuutteisiin. Loppuun lisään vielä yhden, jos vain muistan ;)

"Mutta kaikkien ei tarvitse tehdä lapsia ollakseen silti hyviä ja ainutlaatuisia yksilöitä. "

Niinpä, olen täysin samaa mieltä, esimerkikseen voisi ottaa esim. Tove Janssonin. Vaikka totta kai meillä kaikilla on oma ainutlaatuinen elämämme ja olemme kaikki omia ainutlaatuisia yksilöitä. Minusta on ymmärrettävää, että homoseksuaalikin lapsia haluaa, enkä vastustakaan sitä.

Muutamia muitakin kommentteja kirjoitukseen:

Yksittäisiä ihmisiä ei koskaan pidä niputtaa mihinkään kategoriaan. (Niputtaminen on tietynlaista rasismia.)

Uutisiin liittyy kyllä kaikki, mikä ihmisille tulee mieleen. Totta kai keskustelu voi sitten rönsyillä vähän turhan laajalle, jos ollaan esim. jotain päätöstä tietyssä ajassa tekemässä. Tässä ei kuitenkaan ole kysymys siitä. Itsekin muuten rönsyilit vähän sinne tänne jopa sellaisista asioista joista olin jo kertonut mielipiteeni. No, hyvä tietysti aina varmistaa se, onko ymmärtänyt oikein :) 

Yksityisellähän on kyllä usein myös yhteiskunnallinen ulottuvuutensa. Niin tämänkin uutisen tapauksessa...  olisin voinut ottaa muunkin näkökulman kirjoitukselleni, mutta satuin nyt ottamaan tämän. (Syy: tasa-arvo on sydämenasiani ja kirjoittelen usein juuri siitä näkökulmasta.)

Se että elämä tuo joskus - useinkin - eteen sellaista, että jonkun oikeudet eivät toteudu, ei mitenkään oikeuta sitä, että sama vääryys tehdään tietoisesti ja tarkoituksellisesti.

Itse olen aina ollut puolustamassa homoseksuaalien oikeutta olla oma itsensä ja muita heidän oikeuksiaan. Ja teen niin edelleenkin. Lähipiirinikin homoseksuaaleja kuuluu. En ole homoseksuaalien liittoja vastaan, mielestäni kirkonkin (ev.lut.) tulisi ko. liitot siunata. Olen vaan aidon KAIKKI osapuolet huomioivan tasa-arvon puolella ja aidosti huolissani siitä, mitä tuolla ensimmäisellä kerralla jo kirjoitin.

Tasa-arvo ei voi koskaan olla vain joidenkin tasa-arvoa, se kuuluu kaikille. Siis aivan kaikille, niillekin jotka ovat erilaisia kuin me itse tai eri mieltä kanssamme.

Tällaisella aidolla erilaistakin arvostavalla tasa-arvokäsityksellä olisi päädytty siihen, että homoseksuaalien kaipaamia oikeuksia olisi laajennettu rekisteröityä parisuhdetta koskevan lain puutteita korjaamalla. Nyt sukupuolen piilottaminen johtaa noihin muihin tasa-arvopuutteiisin.

- Lisäksi poljettiin surutta maahan se vähemmistö, jonka mielestä avioliitto on miehen ja naisen välinen. Ei olisi ollut mitenkään pakko, jos aidosti erilaistakin kunnioitetaan, niin kuin demokratiassa kuuluisi tehdä.

Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia: niin ihmiset kuin liitot :)

P.S. Toinen asia nettikirjoituksissani (tasa-arvon lisäksi) on se, miten nykyajan(?) ihmiset eivät vaivaudu ajattelemaan asioita eri näkökulmista ja kyllin syvälle pureutuen. Eivätkä kuuntele, mitä toisilla on sanottavaa, vaan puskevat vain eteenpäin laput silmillä ja korvilla omia ennakkokäsityksiään ja ennakkoluulojaan suoltaen. Ja niiden mukaaan mm. peukuttaen ;)

Vierailija

Täällä vierailijoiden identifiointi hukkuu (huomasin vasta nyt, siispä anteeksi, jos siitä syystä tuli sanotuksi jotain perustelematonta kritiikkiä),

minä sama siis olen kirjoittanut nuo seuraavasti alkavat kommentit  

-Hieno homma.. 

-Surullista. Näinkö paljon...

-Ehkäpä olenkin edellä aikaani :) 

-Kun tietää tekevänsä hyvää..

-Perusteluja on annettu, mutta ei ...

 

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat