Miesongelmani isän kuoleman jälkeen

Vierailija

               

Minulla alkoi isäni äkillisen kuoleman jälkeen parisuhdeongelmat. Isäni oli kuollessaan hiukan päälle 50 v. ja minä hiukan päälle 20 v. Tapahtumasta on nyt 6 vuotta aikaa, mutta muistan sen vielä hyvin.

Seurustelin isäni kuoleman aikaan yhden itseäni pari vuotta vanhemman pojan kanssa. Olin seurustellut hänen kanssaan silloin jo 6 vuotta. Meillä meni melko hyvin. Pari kuukautta isäni kuoleman jälkeen menin treffipalstalle ja aloin kirjoittelemaan erään pojan kanssa. Hän oli minua 7 vuotta vanhempi ja hänessä oli jotain samaa kuin isässäni. Samanlainen kylmänrauhallinen luonne, piti samantyylisesti käsiä, sama maku asioissa jne. Samaan aikaan minulla oli yhä tuo pitkäaikainen suhde päällä, mutta koin rakastuvani tähän minua 7 vuotta vanhempaan ja aloimme seurustella. En pystynyt jättämään pitkäaikaista suhdettani vaan äitini kertoi asian hänelle, josta hän suivaantui suunnattomasti. Kerroin hänelle myös kirjoitelleeni erään miehen kanssa. Erosimme, mutta palasimme yhteen muutaman kuukauden päästä, olimme vuoden yhdessä ja sitten erosimme lopullisesti.

Sitten tilanne oli pitkään hyvä. Seurustelin tämän 7 vuotta vanhemman kanssa n. 3 vuotta, mutta sitten taas katsella netistä treffipalstoja ja löysin erään fiksun oloisen, tismalleen itseni ikäisen pojan. Hän kysyi minua seurustelemaan, mutta annoin alkuun pakit, koska seurustelin toisen kanssa. Sitten myöhemmin suostuin ja pikkuhiljaa n. puolen vuoden kuluessa tämä 7 vuotta vanhempi mies jäi kuvioista pois, koska hän jätti minut. Ihan tarkkaan syytä en tiedä ja se vaivaa minua vieläkin.

Noh, jatkoin suhdetta tämän itseäni samanikäisen kanssa ihan onnellisena ja helpottuneena, että nyt minulla on vain yksi mies samaan aikaan. Olemme seurustelleet neljä vuotta nyt ja erityisesti viimeinen vuosi on ollut kamala. Hän moittii, repii minua vaatteista jne. Vajaa vuosi sitten löysin kotiseudultani minua vuoden vanhemman miehen ja nyt olen taas kahden kanssa yhtä aikaa. Eli tämä, joka moittii minua on yhä kanssani ja en pääse hänestä millään eroon, koska en halua loukata. Aluksi suhde tämän kotiseudun miehen kanssa tuntui aivan mahtavalta, olin todella rakastunut, mutta enää en tiedä yhtään mitä haluan. Välillä tuntuu, että haluaisin dumpata molemmat ja elää yksin enkä kuunnella enää yhtäkään motkottavaa miestä, mutta samalla kaipaan kovasti tätä minua 7 vuotta vanhempaa. Hän oli niin rauhallinen.

Olen käynyt välillä terapiassa ja kysynyt, että mikä minua vaivaa ja että miten oikein pääsen eroon tällaisesta kahden kanssa yhtä aikaa olemisesta, koska tämä on todella ihmistä kuluttavaa ja rasittavaa, olen aivan hermoraunio, huudan ja saatan paiskata tavaroita (tällaista piirrettä minussa ei ole koskaan ollut). Terapeutti vain sanoi minulle, että ei siihen taida oikein mitään keinoa olla. Hän sanoi, että sillä on yhteyttä isäni kuolemaan. Että minulla on niin suuri hylätyksi tulemisen pelko. Haluaisin itse kyllä elää vain yhden miehen kanssa. Mutta kun huomaan, että en ole onnellinen niin en pystykään hylkäämään miestä. Haluaisin, että hän jättäisi minut enkä minä häntä, koska en halua loukata ketään. Ennen isäni kuolemaa minulla oli normaaleita suhteita, enkä koskaan ollut kahden kanssa yhtä aikaa.

Mistä apua ennen kuin kuolen sydänkohtaukseen ja stressiin? Kohtalotovereita?

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat