Kommentit (8)

VanhaMaskuliini
Seuraa 
Liittynyt5.3.2015

 

Olen huomannut uimahallilla joidenkin vesijuoksua harrastavien naisten keskustelevan usein pareittain, juoksun aikana rinnakkain tai sitten, että edellä kulkeva vesijuoksee selkä menosuuntaan. Kovasti on tuntunut olevan puheenaihetta aina, oli uintikertani sitten viikolla tai viikonloppuna. En jaksaisi uskoa, että vesijuostessakin keskustelevat ystävättäret voisivat olla kovin ilkeitä kenellekään, saati riiteleviä tai juoruilevia.

 

Itse olen suhtautunut asiaan miettien, että on oikein hyvä, että naiset pääsevät vesijuostessa keskustelemaan toistensa kanssa. He jaksavat sitten olla kotona kilttejä miehillensä. Kaikki voittavat.

 

Vierailija

Tämä aihe herätti vähän ristiriitaisia ajatuksia. Aina ei käy niin onnellisesti että se kolmas pyörä löytää uuden parin. Yleensä aina se yksi ja sama on ylimääräinen ja tottakai se lannistaa ja vaikuttaa ajan kassa itsetuntoon ja minäkuvaan. Bestikset on hieno asia tyttöjen elämässä, mutta miksei enemmän kannusteta kouluissa ja jo päiväkodeissa yhteiseen tekemiseen porukalla. Siihen ajatukseen, että kaikki mukaan. Jotenkin pidetään itsestään selvyytenä, että tytöt liikkuu pareittain. Mielestäni ei ole kauhean paljon vaadittu, jos koulupäivän ajan ollaan ajatuksella, että kaikki huolitaan mukaan ja kaikkien kanssa pystytään tekemään asioita ja juttelemaan. Vapaa-ajalla saa sitten supista sen bestiksen kanssa niin paljon kuin haluaa. Se olis harjottelua jo tulevaa työelämääkin ja aikuisuutta varten. Erilaisten ihmisten kanssa pitää vaan oppia tulemaan toimeen. Jos tätä ei opita nuoruudessa, niin vaikea sitä on myöhemminkään oppia.

Ja siitä suosituimmasta tytöstä. Yleensä suosituin koulussa oli se näkyvin ja kuuluvin. Mutta muut ominaisuudet (älykkys, hauskuus, sosiaalinen taitavuus) sitten liittyy tai ei liity tuohon pakettiin. Tottakai suositut saavat paljon enemmän positiivista palautetta ympäristöltä kuin ne jostakin syystä vähemmän suositut. Ehkä ne luokan suosituimmat saivat jo nuoruudessa paremmat valmiudet johtotehtäviin. Mutta toisaalta hiljaisemmille se keskipisteenä oleminen ei ollut varmasti edes tärkeää, joten eivät siihen edes pyrkineet. Mutta myös niissä hiljaisemmissa ja taustalle jääneissä on varmasti ihan yhtä lailla (tai sitten ei ole) sosiaalista taitavuutta, älykkyyttä, hauskuutta, luovuutta jne.

Vierailija

Olen samaa mieltä Miina Supisen kanssa siitä, että yleistäminen on vaarallista ja leimaavaa. Ryhmädynamiikkaan liittyvät ongelmat ja vallankäyttö eivät kuulu vain tyttöjen maailmaan vaan myös poikien, mutta ne ilmenevät eri tavalla.

Itselläni on ikäviä muistoja koulumaailmasta, kun jäin kahden tytön juttujen ulkopuolelle. Sama ilmiö toistuu joillakin naisilla edelleen aikuisena, kun he eivät vain kykene toimimaan ryhmässä edes työpaikalla vaan tarvitsevat aina yhden luotetun eikä siihen piiriin mahdu kolmatta.

Pienen ekaluokkalaisen poikani kanssa olen huomannut, että myös poikaporukoissa on aina yksi johtaja, mutta vallankäyttö ei liity kahden pojan väliseen kaveruuteen vaan isompaan ryhmään, jota johtaja pyrkii hallitsemaan.

Itse olen sitä mieltä, että kummassakin tapauksessa on kyse kiusaamisesta. Ryhmän ulkopuolelle jäävä tuntee olonsa yleensä juurikin ulkopuoliseksi, ei hyväksytyksi.

Vierailija

Miten haluaisinkaan olla samaa mieltä M. Supisen kanssa siitä, että naiset ovat yleensä auttavaisia ja lojaaleja toisiaan kohtaan! Kaksikymmentä vuotta naisvaltaisella päiväkotialalla työskennelleenä lipsahdan kuitenkin helposti ajattelemaan negatiivisemmin. Kun työ on suht raskasta, ryhmät suuria eikä sijaisten palkkaamiseen ole riittävästi rahaa, kaikesta säästetään eikä ylenemismahdollisuuksia juuri ole, on lojaalisuus välillä vähän vähissä. Valtapelissä johtajakin on usein mukana sopassa suosikkeineen. Koulutustausta on eritasoista eikä perustehtävät ole aina selvillä. Monet asiat aiheuttavat kateellisuutta. Työntekijät eivät aina selvitä erimielilyyksiään fiksusti keskustelemalla. Sanaton viestintä saattaa olla vahvasti negatiivista ja myrkyttää ilmapiiriä. Naiset alentuvat hiekkalaatikkotasoisiin kissatappeluihin tai verhoavat valtataistelunsa fiksumpiin muotoihin. Kaikki tekevät tiimityötä ja onneksi on paljon myös yhteenhiileen puhaltamista. Erityisherkkänä olen kuitenkin usein havainnut muutakin, kuin lojaalia jakamista ja auttamisenmeininkiä. Joskus on voinut nostaa hattua, kun joku rohkea kanssasisar tiukassa tilanteessa on sosiaalista painetta vastaan avannut sanaisen arkkunsa ja halunnut tai vaatinut avoimempaa keskustelua tai tilanteen selvittelyä. Toki usein kahvihetki sujuu myös mukavan naisvaltaisen juttuseuran parissa asioita jakaen. Sekin on nähty, että jos työyhteisössä on yksikin mies, niin ilmapiiri saattaa muuttua jotenkin reilummaksi. Niin, ei voi yleistää tietenkään tätäkään asiaa. 

Vierailija

Minna! Koulumaailmassa joutuu hyvin moni tyttö kolmanneksi pyöräksi ja tilanteet ovat välillä julmia ja haavoittavia. Toki hyvääkin on ja tyttöjen nauru kaikaa, mutta ei nyt enää ummisteta silmiä arjen tosiasioilta. Vain tunnistamalla tilanteet voidaan niihin puuttua ja auttaa lapsia tässä asiassa. Se on meidän aikuisten tehtävä :)

Vierailija

Ikävistä asioista ei siis pitäisi puhua? Mitään negatiivista ei tytöistä saa sanoa? Eihän kyse ollut siitä, että kaikki tytöt olisivat kiusaajia, vaan siitä, että kiusaamiseen voivat syyllistyä myös tytöt, eivätkä ainoastaan pojat. Ongelmiin on vaikea puuttua, jos niiden olemassaoloa ei osata tunnustaa tai edes haluta myöntää. Perinteinen koulukiusaajan kuvahan on nimenomaan mielikuva häiriköivästä pojasta. Tältä pohjalta on kyllä toistuvasti ja hyvin seksistisesti käyty leimaamaan kaikkia poikia. Jopa akateemisissa ja viranomaispiireissä puhutaan haitallisesta "poikakulttuurista" (ikäänkuin pojat eäisivät eristyksissä muusta maailmasta) , jota on pidetty syynä milloin mihinkin. Miksi näihin, paljon leimaavimpiin puheisiin ei ole reagoitu millään tavoin? Poikien syyllistäminen on niin jokapäiväistä, ettei sitä taideta edes huomata?

Vierailija

Samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa ja tyytyväinen siitä, ettei kolumnistin sanomisia noin vain ole nielty! Aikamoista yleistämistä oli hänenkin  näkemys naispuolisten ihmisten ystävyydestä ja kanssakäymisestä. On niitä hyväsisko-porukoita naisissakin, ei vain miesten hyvävelikerhoja. Olen ollut naisvaltaisessa työpaikassa, jossa pari työntekijää eivät puhuneet toisilleen mitään, ellei se työnteon mahdollistamisen vuoksi ollut välttämätöntä, koska heidän välinsä olivat jossain vaiheessa tulehtuneet pahasti ilmeisesti näkemyserojen vuoksi. Toinen vähätteli toisen ammattimaisuutta selän takana. Olen jäänyt lapsena esikouluryhmässä ulkopuoliseksi toisten tyttöjen kotileikeistä, enkä kokenut ryhmään kuuluvuutta ennen kuin vasta koulussa. Aina jos koolla on ollut pariton määrä tyttöjä tai naisia, joku on ollut se joka kokee olevansa hieman ylimääräinen porukassa, on minun oma kokemukseni. Baariin mennessä kaksistaan on kivaa niin kauan kunnes porukkaan lyöttäytyy sen toisen toinen ystävä, ja sitten saatkin loppuillan istua hiljaa nyökytellen näiden kahden muun jutuille. Been there done that. Aina kun olen ystävän seurassa, meitä on vain me kaksi. Minulla on useita ystäviä, mutta harmittelen joskus ettemme voi kaikki olla koolla yhtäaikaa, ystävinä toisillemme. Minun ystäväni eivät tunne toisiaan niin hyvin että hekin olisivat ystäviä toinen toisilleen. Tälläinen ryhmäystävyys tai toveruus taitaa olla yleisempää miesten keskuudessa. On sitä hyvää positiivista ystävyyttä ja ryhmähenkeä naisissakin, mutta on myös se kolikon toinen puoli. Eli ei yleistetä turhaan kummastakaan päästä!

Tiimipelaaja

En muista kouluajoilta yleisesti suosittuja tai leadereiksi kutsuttavia hahmoja, joilla olisi positiivista valtaa koko luokkaan. Oli jotain yksittäisiä, yleisesti ihailtuja oppilaita, jotka pitivät muuten kuitenkin melko matalaa profiilia. Lisäksi oli muutama itsensä korostaja, joista ei ollut kuitenkaan kenellekään haittaa. Selkeästi vaikuttavin porukka olivat kuitenkin pomottajat. Yleensä pomottajien keskiössä oli yksi älykäs ja karismaattinen mutta muuten surullinen hahmo (jälkeen päin on paljastunut ongelmia kotona), joka keräsi ympärilleen joukon muita surullisia hahmoja (oppimishäiriöisiä, jeesjees-tyyppejä, pieneksi jääneitä). Tämä joukko tyttöjä JA poikia sitten otti hampaisiinsa hermoilleen käyviä (hauskoja, älykkäitä, rohkeasti omanlaisia) tyyppejä luokasta. Voi olla, että keskuspomottajan hännystelijöiden näkökulmasta tilanne oli sellainen kuin Supisen bestis eli "koko koulun kaunein ja ihanin tyttö. Muiden näkökulma asiaan oli ehkä aivan toinen. - Liiderien ihannointi vääristää keskustelua koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta. Muiden pompottaminen ei todellisuudessa anna kovin hyviä taitoja elämästä selviytymiseen.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat