Kommentit (7)

Vierailija

Täysin sama tilanne täällä. Ennen en vain ollut kohdannut miestä jonka kanssa olisin valmis tekemään lasta. Itse olen kasvanut mummoni kasvattina ja jo pienenä päätin että teen lapsen sitten kun olen siihen täysin valmis ja varmasti pystyn sen itse kasvattamaan. Sitten kun päätös tehtiin huomattiin isohko myooma kohdun ulkopuolella. joka poistettiin ja sen puolesta ei olee mitään estettä raskautumiselle...tässä nyt sitten odotellaan ja toivotaan että jos sellaisen pikkupaketin vielä saisi...

Vierailija

Ulkopuoliset vaatimukset pitävät ihmiset niin kiireisenä, ettei juuri kenelläkään ole aikaa tehdä hyvä jos edes jotain oman kaltaista, puhumattakaan siitä, että elämä olisi todella oma. Mutta onko sen välttämättä oltava näin, vai voisiko asiaan tehdä muutoksen? Voin suositella tutustumaan Alkuajatus-nimiseen kirjaan, joka tarjoaa erilaista näkökulmaa elämän tarkasteluun. Kannattaa tutustua.

Vierailija

Tämän jutun luettuani kysyin 20-vuotiaalta tyttäreltäni miltä tuntuisi,  jos olisin kuusikymppinen (olen 45 v.) eli muutaman vuoden nuorempi mitä mummo nyt. Vastaus oli - tosi pahalta.

Niin, sen kummemmin kantaa asiaan ottamatta, jokainen varmaan voi omalla kohdalla miettiä asiaan, milloin itsekkyys menee järjen edelle.

Vierailija

No hiukan kärjistäen; eikai sitä nyt lapsilta kysytä milloin te maailmaan haluatte tulla.. Lapset tulevat elämäämme juuri silloin kun on se sopivin aika. Jokaiselle.

Vierailija
Vierailija

Tämän jutun luettuani kysyin 20-vuotiaalta tyttäreltäni miltä tuntuisi,  jos olisin kuusikymppinen (olen 45 v.) eli muutaman vuoden nuorempi mitä mummo nyt. Vastaus oli - tosi pahalta.

Niin, sen kummemmin kantaa asiaan ottamatta, jokainen varmaan voi omalla kohdalla miettiä asiaan, milloin itsekkyys menee järjen edelle.

Vähän turhamaisesti ajateltu. Olen itse 22- vuotias ja äitini 64, eikä minusta hetkeäkään tunnu siltä ettäkö hän olisi liian vanha tämän ikäiselle. Hän käy täyspäiväisesti töissä ja hoitaa pihaansa/puutarhaansa ja kotia lähestulkoon yksin.

Tunnen pystyväni juttelemaan hänelle nyt enemmän kuin vaikka 5 vuotta sitten.

Toki äitini on tehnyt osan lapsistaan alle neljäkymppisenä ja minun sekä vanhimman sisaruksen ikä ero onkin melkein 20 vuotta. Sekään ei haittaa, vaan on minusta jopa ollut erittäin hyödyllistä elämästä oppimisen kannalta.

Ei parikymppinen edes  tarvitse vanhempiaan mihinkään rientoihin, jos tuossa "freesinä olemisessa" on siitä kyse, kyllä sen ikäiset hoitaa ne ihan itse. Ja parhaat neuvot saa niiltä joilla on eniten elämänkokemusta, ja siinähän ei ikä paljoa paina.

Vierailija

Juu se 20- vuotias tytärhän tietääkin kuinka kaikkien pitäisi elää. Paljon itsekkäämpää on tehdä
lapset huonoon suhteeseen "sopivan" ikäisenä kuin odottaa löytyykö mieleistä kumppania vai ei. Jos ei löydy, lapsetkin voisi jättää tekemättä eikä "biologisen kellon" huutaessa pakolla hankkiutua raskaaksi ja sitten muutaman vuoden päästä lasen elatuskin on veronmaksjien kontolla kun se ihana parisuhde menikin pieleen

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat