Kommentit (14)

Vierailija

Kun luki tekstin, niin ei jäänyt hirveen auki se miksi Mia ei ole löytänyt ketään. Suomalaiset miehet hän kokee nahjuksiksi joista ani harva täyttää hänen korkeat kriteerit. Ulkomaalaiset kiinnostaisivat, mutta mitä ilmeisemmin heitä ei Mia kiinnosta. Kyllä itse ehkä tuossa vaiheessa katsoisin peilistä sitä vikaa. Jos pitää itseään täytenä kymppinä ilman inhimillisiä vikoja ja odottaa muilta samaa, niin saa luultavasti odottaa hautaan asti. Ei elämän tarkoitus ole löytää täydellistä kumppania vaan se toinen ihminen joka on vikoineen ja vahvuuksineen samassa rintamassa kanssasi elämän ylä ja alamäissä. Näin kolmekymppisenä miehenä lähinnä huvittaa koko teksti. Mia on vaikuttaa olevan omastsa mielestä niin fiksu ja kosmopoliitti, mutta vaikuttaisi siltä että itse elämästä hän ei tiedä vielä juuri mitään.

Vierailija

Allekirjoitan kaikki Mian kommentit. Kuin omasta elämästä... Hienoa Mia, että toit tämän asian päivänvaloon ja annat lohtua että on muitakin samassa (täysin käsittämättömässä) tilanteessa eläviä. Rohkeutta, ja rakkautta meille!

Vierailija

Totta Mia puhuu. Jollei arvosta yhtään itseään, niin jonkun nahjuksen rinnalleen löytää. Kuka sellaisesta voisi onnelliseksi tulla? Totta sekin että seksiä kyllä saa. Tarjoajia löytyy jopa omalta työpaikalta. (Vinkillä: vaimoni on työmatkalla) Ja näihin suhtautua yhtä huumorilla kuin ne ehdotetaankin. En ole itsekään hakenunut miestä tositarkoituksella, ja niin kävi, että rakkaus käveli eteeni juuri silloin, kun vähiten sitä osasin odottaa. Hän jäi sydämeeni asumaan. Kaikella on tarkoituksensa.

Mia kyllä löytää rinnalleen vielä kaipaamansa miehen.

Vierailija

 Hieno kirjoitus, kiitos. Itsellä sama tilanne, olen 35v. nainen ja sinkkuna ollut 4 vuotta. Nautin yksinolosta, vaikka välillä kaipaisi sitä toista ja läheisyyttä. Kyllä se sopiva osuu kohille, kun sen aika on :)

Vierailija

Kyllähän Mia sanoo ihan suoraan, että olisi pitänyt nuorena toimia toisin, niin ei olisi nyt yksin. Ja varoittaa nuoria naisia toimimasta samoin kuin on itse tehnyt. Eli kyllä hän minusta on nimenomaan katsonut peiliin ja myöntänyt vikansa. Kolmekymppinen mies ei ilmeisesti osannut lukea juttua, kun ei löytänyt sieltä näitä asioita. Viisikymppisenä naisena tunnistan Mian ja hänen sanomansa täysin. Monet nuoret, itsevarmat naiset uskovat, ettei vielä ole mikään kiire ja kyllä niitä miehiä pörrää ympärillä myöhemminkin. Mutta sepä ei olekaan niin, ihan kuten Mia sanoo. Pitäisi ottaa se mies ja tehdä se perhe, kun vielä pystyy saamaan kunnollisen miehen. Jos vitkastelee, jää ilman.

Ainoa asia, mitä en jutussa tunnista, on väite, ettei lapseton nainen voi koskaan olla uusperheen naispuolinen pää. Oma elämäni todistaa toista. Siinäkin Mia menee hakoteille, että luulee biologisten vanhempien päsmäröivän lasten elämää ja ajankäyttöä ikuisesti. Ei se niin ole. Lapset itsenäistyvät ja valitsevat itse elämänsä tärkeiden aikuisten joukosta, keiden kanssa ovat tekemisissä. Valinta ei aina ole biologinen vanhempi.

Vierailija

Kuin jutun lehdestä ja allekirjoitan siitä niin monta juttua. Ole n38-v nainen ja parisuhteen löytäminen tuntuu olevan täysin mahdotonta. Ilman parisuhdetta ei minulle myöskään tule jälkeläisiä. Aina toivon, että jos seuraava isänpäivä/äitienpäivä/joulu olisi erilainen...

Tarinaani voi seurata täältä: www.loppukiri.wordpress.com
Niin, helppoa se on sanoa, että mikset sitä ja mikset tätä- ehkä sinäkin olet tehnyt vääriä valintoja elämässä?

Terveisin

Raisa

Vierailija
Vierailija

 Pitäisi ottaa se mies ja tehdä se perhe, kun vielä pystyy saamaan kunnollisen miehen. Jos vitkastelee, jää ilman.

Paitsi miten sitten on mahdollista että suurin osa eronneista perustaa uusioperheitä? Jos yli nelikymppisenä juna muka on mennyt jo? Pareja eroaa koko ajan ja suurin osa pariutuu uusien kanssa eli aina on mahdollisuus löytää hyvä tyyppi, joka on ollut jo naimisissa.

Vierailija

Ei nykyään avioliittokaan ole ikuinen, vaikka kirkkohäissä perinteen mukaan ikuista rakkautta vannotaan. Se ei minun mielestäni ole rehellistä, sillä kuka voi vannoa rakastavansa nykyistä kumppaniaan, kunnes kuolema erottaa? Ei edes kannata sinnitellä väkisin yhdessä irvihampain, jos se on ylipääsemättömän vastenmielistä.   - Jotkut asuvat mieluiten yksin, tai yksinhuoltajana lasten kanssa. Silti voi seurustella, ja silti säilyttää oman reviirinsä.

Vierailija

Ihana Mia Halonen; puhut NIIN totta!! Aina on vika sinkkuuteen/lapsettomuuteen naisessa, vaikka hyvät tai edes sopivat(!) Miehet ovat niin harvassa ainakin täällä Suomessa.

..Ja nekin vähät varattuja,  ja jos niin epätoivoiseksi tulee, että rupeaa varattujakin metsästämään, niin 99% varmuudella löytää itsensäkkin lähitulevaisuudessa vaihdosta..

Kaikkea hyvää Mialle ja Kiitos viisaista sanoistasi:)!

Vierailija

Juttua oli ahdistava ukea mys kolmekympisenä vauvakuumeilijana. Todellakin haluaisin perustaa sen perheen nyt, mutta minkäs teet, kun kukaan ei halua mun kanssa.

Todella masentavaa kuulla, että kaikki muut kauniit kolmekymppiset sen kun vaan ottamaan nyt se mies. Itsellä ei tunnu olevan toivoa nyt, ja ilmeisesti vielä vähemmän tulvaisuudessa.

Vierailija

Siitä vain Mia ulkomaille katsomaan, onko siellä sinulle oikeasti paremmat miesmarkkinat. Kanttia se vaatii, muttei ainakaan tarvitse enää elää epätietoisuudessa tai mahdollisissa harhakuvitelmissa.

Vierailija

Tuossa iässä pitäisi jo myöntää myös omat heikkoutensa ja löytää ehkä syyn miksi ei tietyntyyppisen kanssa onnistu. Kun ymmärtää ettei ole itsekään täydellinen voi homma toimia hieman tavallisemmankin miehen kanssa. Yksinelämisessäkin on omat hyvät puolensa, parempi sekin kun toistaa samoja virheitä kerrasta toiseen ja elää loputtomissa pätkäsuhteissa.

ikisinkku

Jos tämä on se sama Mia Halonen, jonka haastattelun lopun kuulin radiossa, niin en menisi hänen valmennettavakseen. Hänen mukaansa monet sanovat (ja esitti pilkallisella äänellä): "Mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa" ja sitten perään, että eiväthän ne ole ne vaihtoehdot. Ilmeisesti hänkin on kuitenkin mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa tai väärän ihmisen kanssa. Vääriä ihmisiä tulee vastaan paljonkin, oikeita harvemmin. Lisäksi hän oli sitä mieltä, että yksinään ihminen ei oikein kasva ihmisenä sillä lailla kuin parisuhteessa. Tässä vaiheessa haastattelu loppui - ja minun pinnani. Varsinkin kun tätä ennen oli juuri todettu, ettei ihmistä pidä arvottaa sen mukaan, onko tällä parisuhde vai ei. Ja sitten kuitenkin arvotettiin.

Ihmiset eivät ole yksinään, vaikkei parisuhdetta olisi! On perhettä, sukua, työympäristöä, ystäviä... Kaikki kohtaamiset peilaavat meitä ja hiovat meitä. Onko tosiaan niin, että ihminen "kasvaa ihmisenä" vain, jos kotona on joku, jonka kanssa harrastaa seksiä? En usko. Olen nähnyt niin monta ihmistä, joilla on aina ollut pari tai useita pareja ja ovat siitä huolimatta pysyneet itsekkäinä, tyhminä kusipäinä. Olen nähnyt pareja, jotka typistävät toisensa, ja kun toinen uskaltaa lähteä pois, huomaakin viimein kasvavansa aikuiseksi. Ei parisuhde tai lasten saaminen kasvata ihmistä, jos tällä itsellään ei ole kykyä tai halua kasvaa.

On myös selvää epäsuhtaa miesten ja naisten kohtaamisessa Suomessa. Eri ikäluokat ja sukupuolet keskittyvät eri paikkoihin maantieteellisesti, koska naisten ja miesten koulutus ja ammatit ja siten myös elämät ovat voimakkaasti eriytyneitä. Tämän seurauksena meillä on sekä paljon koulutettuja yksinäisiä naisia kaupungeissa että vähemmän koulutettuja yksinäisiä miehiä isojen kaupunkien ulkopuolella. 

Haluan lisäksi muistuttaa, että on ihmisiä, joille parisuhde ei sovi. Olen itse aseksuaalinen ja vanhemmiten myös aromanttinen. Voisin toki pokata jonkun tähän viereen käydäkseni ihmisten silmissä "normaalista" tai "paremmasta", mutta se olisi väärin niin minua kuin kumppaniani kohtaan. On ihmisiä, jotka ovat kovasti parisuhteiden perään ja jokaisessa suhteessa tekevät pahaa kumppanilleen. Joten mitä jos ei todellakaan, oikeasti arvotettaisi niitä ihmisiä sen mukaan, ovatko yksin vai parisuhteessa tai ovatko "onnistuneita"? 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat