Jättikö lapsuuden pakkomarjastus traumoja? – Näin asennoidut uudelleen

Kommentit (5)

Vierailija

Karvas maku? Trauma? Kyllä ne marjastusmatkat enempi painajaista muistutti.

Kaamein marjastusmuistoni lapsuudesta on se kun äiti ja isä vei puolukkaan järvelle, joka kuhisi kyykäärmeitä. Niitä oli uimassa vedessä ja lymyili maassa marjapuskien seassa.

Ostan mielelläni marjat torilta tai pakastusaltaasta. Enkä muuten syö puolukoita.

Vierailija
Vierailija

Karvas maku? Trauma? Kyllä ne marjastusmatkat enempi painajaista muistutti.

Kaamein marjastusmuistoni lapsuudesta on se kun äiti ja isä vei puolukkaan järvelle, joka kuhisi kyykäärmeitä. Niitä oli uimassa vedessä ja lymyili maassa marjapuskien seassa.

Ostan mielelläni marjat torilta tai pakastusaltaasta. Enkä muuten syö puolukoita.

Ei jättänyt vaan ihanan  muiston mustikkapiirakasta ym..herkuista joita muksuna syötiin.. sota voi jättää trauman kuten nälkäkin mutta hyvänen aika marjastus ei sovi tuohon kategoriaan missä maailmassa kysyjä elää?

Vierailija

Jotenkin tämä on vain todella surullista. Maa voisi elää marjoista ja sienistä. Sen sijaan on self-help-tyylisiä naistenlehtiohjeita "marjakauhuihin" ja sienifobioihin. Maailmassa maksettaisiin mansikoita (;) )tattiruuista ja mustikoista jalostetuista tuotteista, mutta täällä vain maristaan. Ainoat jotka tuntuvat keräävän marjoja ovat vanhat mummot ja sieniä vanhukset ja cityhipsterit. En kyllä tiedä kuulunko vanhuksiin kun kerään kumpiakin ja oon alle 40. Ja mielensäpahoittajat kyllä, otan lapsenikin mukaan.

Vierailija

Sen verran karvas maku jäi, että olin varmaan 35-40 -vuotias, ennen kuin ymmärsin, etten olekaan epänormaali yksilö vain siksi etten ole innokas marjojen kerääjä ja risukkoisessa metsässä rämpijä niin kuin muu suku. Ihmiset nyt vain sattuvat olemaan erilaisia.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat