Raskas tyhjän pesän kriisi

Vierailija

Minun oli pakko kirjoittaa ja purkaa tätä pahaa oloa. Minulla on kaksi tytärtä. Vanhempi muutti jo 4 vuotta sitten pois kotoa samaan kaupunkiin. Olihan se muutos mutta jäihän minulle toinen vielä kotiin. Nuorimmainen muutti yli vuosi sitten toiseen kaupunkiin ja se oli minulle sellainen shokki, etten ole toipunut vieläkään. Alkuun ajattelin, että kyllä hän varmaan muuttaa takaisin kotikaupunkiin, lähemmäs. Silloin ei ahdistus ja masennus ollut niin kamalaa. Nyt, kun aikaa on mennyt, niin olen ymmärtänyt, että takaisin hän ei kotikaupunkiin tule. On opiskelupaikka, uudet ystävät ja kaikenlaisia tulevaisuudensuunnitelmia. Olen tietenkin onnellinen hänen puolestaa, että pärjää mutta minun ikävä on niin kova, etten tiedä kuinka tästä jaksan eteenpäin.Jokainen kerta, kun hän käy kotona tai minä hänen luonaan tuntuu aina vaan vaikeammalta. Olen aina ollut masennukseen taipuvainen mutta nyt tämä masennus on murskaavaa. Mikään ei kiinnosta. Jokainen aamu on vaikea. Töissä olen vielä jaksanut mutta välilä tulee sellainen tunne, että romahdan kokonaan. Tulevaisuus näyttää mustalta aukolta, toivottomalta. Lapset ovat aina olleet minulle kaikki kaikessa ja tuoneet tarkoituksen elämään. Nyt minulla on tunne, etten ole mitään ja minkä takia yleensä elän. Vanhempi lapseni kyllä käy kotona mutta aina niin pikaisesti. Aina kiire. Toivoisin, että hänellä olisi joskus aikaa. Mieheni ei ymmärrä minua ollenkaan. En jaksa käydä missään, en jaksa tavata ystäviä enkä harrastaa. On vain koti ja työ. Muuta en jaksa. En jaksa olla edes kiinnostunut miehestäni. Tuntuu, etten välitä hänestäkään enää. Masennuslääkkeitä olen syönyt mutta ei ne mitään ole auttaneet. Välillä ajattelen kuinka ihanaa olisi, jos olisi lapsenlapsi, jota voisin hoitaa. Se anataisi jonkun tarkoituksen taas tälle elämälle. En tiedä miten kauan tällaista jaksaa ja pääsenkö tästä ikinä yli. Huonolta näyttää. Kirjoittakaa minulle omista kokemuksistanne.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat