Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Mikä on tämän artikkelin tarkoitus? Ei kyllä ihan aukea mulle.. tarkoitus oli ehkä tämän klikkauksen saaminen, johon näemmä lankesin. Kun te naiset olette monessa sosiaalisessa asiassa meitä miehiä älkyyäämpiä, niin siinä valossa tällaisen julkaiseminen on kyläl mielenkiintoista. Vähän lukijoiden älykkyyden aliarvioimista kyllä.

Vierailija

Myöskään ei kannata sanoa ettei tiedä lasten kasvatuksesta mitään jos ei ole lapsia. Kyllä, sillon voi tietää ihan yhtä paljon kuin se äiti joka soittaa ja ravaa neuvolassa kyselemässä. Lapsipsykologiakaan ei ole kamalan vaikeaa että lapseton sitä ei ymmärtäisi. 

Vierailija

Kirjoista voi kylläkin oppia paljon, mutta vasta käytäntö opettaa miltä elämä lapsen kanssa tuntuu. Teoriat saattavat heittää kupperiskeikkaa. Ainakin minulle on ollut yllätys, miten paljon lapset ovat muuttaneet elämääni. Ennen olin keskipiste - nyt lasten paras on tärkeintä. Enpä juuri voi kutsua itseäni kasvattajaksi, mutta olen kyllä antanut heille paljon aikaani. Ilman muuta olen ollut saavana osapuolena, mitä oppimiseen tulee. Paljosta olisin jäänyt vaille, jos ei minulle olisi perhettä siunaantunut.

Kuten entinen mies totesi: "Poikamiehenä minulla oli lastenkasvatuksesta senkin seitsemän teoriaa. Nyt minulla on seitsemän lasta - eikä yhtään teoriaa."

 

Vierailija

"Ei koiria ja lapsia voi verrata!"

Aivan, koira on rakkaampi. Ainakin miljoona kertaa rakkaampi kuin vieraan ihmisen kakarat.

"Ai olet väsynyt/stressaantunut/kiireinen/(mitä tahansa), heh heh. Odotapa, kun sinulla on lapsia"

Samalla tavalla neliöt ja työtehtävät pysyvät myös ilman niitä lapsia. Monesti lapsettomat myös tekevät enemmän töitä. Standardi vähättekykeinohan tuo lapsellisilta on lapsettoman elämään.

"Kyllä sinä sitten tiedät, kun sinulla on lapsia"

Ai miltä tuntuu olla besserwisser, joka tietää muita paremmin muiden asiat? Ihmiset eivät ole samanlaisia, eikä tarvitsekaan olla. Monesti toisen ihmisen kokemusmaailmaa ei halutakaan tavoitella.

"Elämäni olisi niin paljon köyhempää/merkityksettömämpää/tylsempää ilman lapsia"

Elämä ilman lapsia on taloudellisesti rikkaampaa. Jos ihminen ei ole keksinyt ilman lapsia elämälleen sisältöä, niin on turha kuvitella että muiden elämät olisivat yhtä sisältö- tai tapahtumaköyhiä.

Luojan kiitos niitä lapsia ei ole pakko hankkia eikä lapsellisia kuunnella :)!

Vierailija
Vierailija

Juurikin näin. Lapselliset ovat usein kateellisia lapsettomien vapaa-ajalle ja siksi päästävät suustaan ko. sammakoita.

Hahahaha! Siis what? Lapselliset kateellisia lapsettomien vapaa-ajalle?? Give me a brake! Dude, miten pihalla voi joku asiasta olla.. ei tsiisas :D

Nimim. lapsia on ja vapaa-aikaani vietän myös mieluusti lapsieni kanssa, koska se on todella kivaa! T: kahden lapsen isä

Vierailija

En ymmärrä nelosta siis yhtään, vaikka kuinka yritän käännellä. Jos puhuisin omasta elämästäni ja sanoisin että elämäni olisi paljon köyhempää ja merkityksettömämpää ilman vaikkapa koiraa niin onko sekin isku vasten kuuntelija kasvoja jos kuuntelija on koiraton? Tai elämäni olisi tylsempää jos en harrastaisi lukemista, sekö nyt tarkoittaakin että haukuin juuri muuta harrastavan elämää tosi tylsäksi? Aivan uskomatonta. Ja kyllä luulen että voin tietää millaista elämäni oli ennenkuin tartuin kirjaan ja hankin koiran. MINUN elämäni. Ja joskus olen elänyt toisin ja ollut siihenkin tyytyväinen ja muuttanut sitä kun en ole enää ollut tyytyväinen. Sanaakaan tuossa ei ole sanottu kenenkään toisen elämästä. Yhtä hyvin voisitte neuvoa pysymään hiljaa, luonnollisesti toisen elämään ei voi puuttua ja omastakin kertominen loukkaa.

Vierailija

Vierailija 9.2. klo 15:23  : samoja ajatuksia heräsi mielessäni. Olen joskus keskustelupalstalla kirjoittanut, että kannattaisi kokeilla sitä perheen perustamista, jottei sitten vanhana kaduttaisi. Vasta kokeiltuaan tietää, mitä iloa lapset tuovat. Mutta ison lokaämpärillisen sain niskaani, kun moista olin uskaltanut kirjoittaa.  - Monet meistä ovat herkkiä loukkaantumaan (minä mukaan lukien). Hyvää tarkoittavat neuvotkin otetaan usein kovin karsaasti vastaan.

Koira tai muu lemmikki ei ole mielestäni sama kuin oma lapsi. Nelijalkainen ei jatka sukuani, enkä voi sille elämänkokemustani siirtää henkiseksi perinnöksi. Yleensä ei lemmikille voi aineellistakaan perintöä jättää, kun useimmiten isäntä/emäntä elää lemmikkiään pitempään. - Toivottavasti eivät lemmikkien omistajat nyt loukkaannu.

 

Vierailija

Joku kirjoitti, että koira on rakkaampi kuin vieraan ihmisen kakarat.  - Minä en kutsu lapsia kakaroiksi, kuten en myöskään koiria kutsu rakeiksi, piskeiksi, hurtiksi tai kirppusirkuksiksi.

Vierailija

"Vierailija 9.2. klo 15:23  : samoja ajatuksia heräsi mielessäni. Olen joskus keskustelupalstalla kirjoittanut, että kannattaisi kokeilla sitä perheen perustamista, jottei sitten vanhana kaduttaisi. Vasta kokeiltuaan tietää, mitä iloa lapset tuovat. Mutta ison lokaämpärillisen sain niskaani, kun moista olin uskaltanut kirjoittaa.  - Monet meistä ovat herkkiä loukkaantumaan (minä mukaan lukien). Hyvää tarkoittavat neuvotkin otetaan usein kovin karsaasti vastaan.

Koira tai muu lemmikki ei ole mielestäni sama kuin oma lapsi. Nelijalkainen ei jatka sukuani, enkä voi sille elämänkokemustani siirtää henkiseksi perinnöksi. Yleensä ei lemmikille voi aineellistakaan perintöä jättää, kun useimmiten isäntä/emäntä elää lemmikkiään pitempään. - Toivottavasti eivät lemmikkien omistajat nyt loukkaannu."

Tässähän nimenomaan tiivistyy monesti lapsettoman ja lapsellisen kommunikoinnin ongelman ydin: Kukaan ei pidä siitä, että heidän valintojaan tai elämäänsä arvioi ulkopuolinen, joka jakaa pyytämättä mielipiteitä toisen elämästä. Kyllä jokainen lapseton ymmärtää, miten rakkaita ne lapset heidän vanhemmilleen on. Ihmiset kuitenkin kokevat maailman kovin eri tavalla. Toiselle ihmiselle oma lemmikki on äärimmäisen rakas - jopa ihan yhtä rakas kuin toiselle lapsi. Siinä, kun vanhempi tulee sitten saarnaamaan, miten lapsia ja koiria  ei voi verrata, niin kyllähän se on tarkoitettu nimenomaan niin, että lapsettoman ihmisen rakkaus lemmikkiin on pienempää kuin vanhemman rakkaus lapseensa. Ongelmaksi muodostuu se, että asiaahan ei voi mitenkään mitata: rakkaus kun on subjektiivinen kokemus.

Oleellista on myös, että melkein aina nimenomaan lapsen hankkinut ihminen heittää ilmoille näitä kommentteja joko olosuhteiden pakosta tai muuten vain toisin valinneiden ihmisten elämän sisällöstä tai tilanteen helppoudesta. Lapsettomat harvoin sortuvat samanlaisiin räikeisiin toisen ihmisen kokemusten aliarviointiin. Turha ihmetellä, jos toisissa ihmisissä herättää kiukkua se, että joku ulkopuolinen tulee selittämään tietävänsä heidän mahdolliset tunteensa kussakin tilanteessa paremmin kuin ihminen itse (esimerkiksi kommentti, että kyllä se lapsi tuo sisältöä ja iloa elämään - no, entä jos ei toiselle ihmiselle tuokaan samalla tavalla kuin itselle).

Jos ihmiset opettelisivat ilmaisemaan itseään paremmin, niin ärsytyskynnys ei monellakaan ylittyisi: Sen sijaan, että väitetään toiselle suoraan että toinen kokisi tietyssä tilanteessa maailman samanlaisena kuin väittäjä (esim. kyllä se mieli vielä muuttuu lapsenhankinnan suhteen kun muuttui se aikanaan minullakin ja naapurin Ellulla), voi aivan hyvin sanoa vain, että koin lapsen tuoneen elämääni monenlaista uutta näkökulmaa ja sisältöä. Ei siis kannata sanoa toiselle, että lapsen hankkiminen tuo yleisesti tai juuri sinun elämääsi uutta näkökulmaa ja sisältöä.

Minä muuten kutsun huonosti käyttäytyviä lapsia kakaroiksi ja huonosti koulutettuja koiria hurtiksi.

Vierailija

"Ei siis kannata sanoa toiselle, että lapsen hankkiminen tuo yleisesti tai juuri sinun elämääsi uutta näkökulmaa ja sisältöä."

Selvennän tätä vielä, kun huomasin että tämän kohdan voi ymmärtää väärin. Näin siis tarkoitin tämän lauseen:

Ei siis kannata sanoa toiselle, että lapsen hankkiminen tuo yleisesti tai juuri tuon toisen ihmisen elämään uutta näkökulmaa ja sisältöä

 

Vierailija

Ja on juurikin näitä, jotka eivät ole eläneet koskaan yksin, vaan elävät toisen ihmisen ja perheen kautta. Äkkiä naimisiin ja kulissit onnellisesta perheestä kassan. Sitten itketään ja vi....aan omaa elämätöntä elämää, kun on 'uhrauduttu' perheelle. Ihan oma valinta, jokaisella, miten elää. Kiitti jutusta :)!

wtf

Ne, jotka on koiria ja lapsia hankkineet, hoitakoot omansa ILMAN YHTEISKUNNAN TUKIA! En todellakaan halua kuulla, kun naapurin pentu rääkyy porraskäytävässä eikä vanhemmat saa suuta tukkoon. En todellakaan halua kuulla, kun naapurin mäyräkoirat räkyttävät porraskäytävässä tai asunnossa eikä omistaja saa suita tukkoon. En todellakaan aio väistää, kun naapurin pentu juoksee eteen. On vanhempien vastuulla hoitaa ja vahtia pentuaan. En todellakaan aio sietää teinin vittuilua, vanhempien on hoidettava vittuilut. Minulla on oikeus asua rauhassa, minulla on oikeus kulkea porraskäytävässä ilman, että naapuri täyttää koko porraskäytävän vauvankantokopallaan ja kahdella räksyttävällä rakillaan.

Selibaatti on mahdollista, ehkäisy on keksitty, abortti on mahdollinen. Jos siis hankit lapsia HOIDA NE IHAN ITSE! ÄLÄKÄ RUIKUTA!

Vierailija

Ja sitten kun ja jos heittelee noita kommenttejaan lapsettomille, kannattaa muistaa että se lapsettomuus ei ole välttämättä ole aina oma valinta. Ja tällöin vastaavat kommentit vain kääntävät puukkoa haavassa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat