Mies kaipaa naisen näkökulmaa - auttakaa miestä hädässä!

Vierailija

Hei.

Olen nuori miehenalku, täytän seuraavaksi 17-vuotta. Koitin valita hieman 'ei niin paljon puhutun ja trolleja täynnä olevan' foorumin, ainakin ajattelin, että tämä voisi olla sellainen foorumi. Kuitenkin, minulle on iso ongelma, joka vaikeuttaa elämääni ja paljon. Se on vaikeuttanut myös jonkun elämää vanhemmassakin polvessa. Todisteena siitä avioeropaperit.

Minulla on tyttöystävä. Rakastan häntä hyvin, hyvin paljon. Olemme seurustelleet yli 1,5 vuotta, eli suhteemme on kutakuinkin vakaalla pohjalla ja tunnemme hyvin toisemme. Tunnen edelleen sellaista kaihoa, jota tunnetaan suhteen alussa - haluan olla hänen kanssaan aina ja ajatus siitä, että joku toinen menee hänen lähelleen minun sijaan, on aika kuvottava. Se tekee pahaa, jos edes ajattelen asiaa. Vietämme aikaa suhteellisen usein, meillä on samoja ystäviä ja kavereita ja asumme toisiamme lähellä. Mikä sen parempaa? Mikä voisi olla ongelma? Todellisuudessa se, miltä näytämme esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, ns. happyfamily-tyyliin, ei pidä paikkaansa. Riitelemme harvoin, mutta jos riitelemme, niin siihen on yksinkertainen syy..

Olen mustasukkainen. Olen aivan vitun mustasukkainen. Se on erittäin, erittäin suuri ongelma. Vanhempieni avioliitto päättyi mustasukkaisuuden tuottamiin ongelmiin, isäni puolesta. Tämä mustasukkaisuus kulkee siis 'suvussa' jos sitä niin voi kuvailla. Kärsin tästä hyvin paljon. Kirjoitan tässä parhaillaan ihmiselle viestiä samalla, jossa koitan pohtia, että mitä voisin tehdä asialle. Olen saanut tältä samaiselta ihmiseltä useita vinkkejä siihen, mitä voisin yrittää tehdä. 'Kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Päätöksestä, että päätät parantaa ajattelutapaasi. Epäonnistut ehkä ekalla ja toisella, ehkä kolmannellakin kerralla, mutta ajan kanssa hyvä tulee'. Se kuulostaa loogiselta, mutta pidän itseäni suurena idioottina. Miksi olen mustasukkainen? En tiedä. Koitan miettiä sille selitystä hyvin usein. Seksielämämme on hyvää, nautimme toistemme läheisyydestä, olemme toistemme parhaimmat ystävät, tunnemme toisemme kutakuinkin läpikotaisin ja niin edelleen. Luotan häneen. Samalla kuitenkin, luottamusta uupuu - siitähän mustasukkaisuus on merkki, eikö vain? Olen sitä mieltä, että joskus pitää olla vähän mustasukkainen mutta tämä menee liikaa. Tämä on jo sairasta mielestäni.

Tuntuu pahalta, kun tämä eräs ystäväni, joka on myös tyttöystäväni ystävä, katselee tässä välissä tätä. Tyttöystäväni kertoo hänelle itkien, kuinka minä sain vanhoista, useita vuosia vanhoista, poikien kirjoittamista kommenteista hepulin Facebookissa ja päätin ruveta tykkäilemään jokaisen tytön kuvista. Tulen mustasukkaiseksi vanhoista kauan sitten tapahtuneista asioista, jokaisesta pojasta tyttöni ympärillä. Tyttöystäväni 'menneisyys' oli poikapainoitteinen - hän oli hyvin poikatyttömäinen ja on ehkä hieman edelleen, joten siksi hänellä on paljon poikia kavereina ja se on mielestäni ihan normaalia. Ei sillä sukupuolella ole juurikaan väliä, mutta.. Tämä on aika uusi luonteenpiirre jonka olen vasta tunnistanut itsestäni. Vuosi sitten asiat olivat aivan erilailla. Paras kaverini, ehkäpä nykyään ent. paras kaverini, on myös tyttöystäväni parhaita kavereita, on aina ollut läheinen tyttöystävälleni ja tiedän, että he puhuvat paljon luottamuksellisesti jne. Asia oli minulle kauan sitten ok, mutta nykyään ajatus hänestäkin tyttöystäväni lähellä, kuvottaa. Ajatus siitä, että tyttöystäväni olisi jonkun toisen nainen, tuntuu mahdottomalta. Kieltäydyn elämästä ilman häntä. Tunnen oloni sellaiseksi, että katson kyllä ihanasti kaukaisesti tulevaisuuteen, mutta ei sitä pääse pakoon, jos hän löytää toisen jota rakastaa. En halua, että suhteemme loppuu koska olemme olleet näinkin pitkään yhdessä - syystä. Olen mielestäni pohjimmiltaan hyvä mies, tai no miehen alku. Minussa on vaan piirteitä, tällä hetkellä yksi raju piirre, joka kaipaisi rajua otetta.

Miten voisin parantaa tapojani? Olen koittanut käydä puhumassa esim. koulukuraattorille (paskaa mielestäni) mutta en tiedä mitä voin tehdä. Saan erilaisia vinkkejä jne. mutta en osaa ottaa niistä opikseni. Tänään herpaannuin siitä, kun tyttöystäväni sanoi, että hän menee ystävättärensä kanssa ostamaan kaupasta hiusväriä. Sain kuulla, että kauppareissulle oli tullut mukaan muutama hänen poikapuolinen kaverinsa. Olen nytkin siitä pois tolaltani, mielestäni se on lupauksen pettäminen.. En ole vain varma, että minkä lupauksen.

En tiedä enää mitä tekisin. Rakastan häntä niin paljon. Tiedän, että hän rakastaa minua myös, mutta mikään ei kestä ikuisesti, jos toinen osapuoli - tässä tapauksessa minä, toimii näin. Esimerkkinä vanhempieni päättynyt avioliitto. En haluaisi, että tähän syttyisi sellaista 'olet nuori et tiedä mistään mitään mene koe eroa pane'-ketjua. Tiedän tasantarkkaan mitä haluan. Tällä hetkellä se on se, että haluan muuttaa tapani ja rakastaa tyttöystävääni entistä enemmän ja paremmin. En halua, että hän kärsii takiani.

Poika, 17

Kommentit (1)

Vierailija

Onpa kypsää tekstiä noin nuorelta pojalta. Positiivista on, että tiedostat ongelmasi ja haluat pyrkiä parempaan. Tiedostat myös, että jatkamalla liian mustasukkaista käytöstä tuhoat suhteenne.  Kukaan ei omista toista, se on vaikea läksy opittavaksi niin nuorille kuin vanhemmillekin. 

Mustasukkaisuus kumpuaa omasta epävarmuudesta, kyllä kai tyttöystäväsikin on sinusta edes hiukan mustasukkainen. 

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/mustasukkaisuus/

Tuossa on linkki mustasukkaisuuden "hoitoon", se ei varmastikaan helposti taltu, mutta ehkä opit hilllitsemään sitä ja tarvittaessa hakemaan apua. Väestöliitolla on myös Poikien Puhelin, johon voit soittaa, he varmaankin osaavat neuvoa mistä saisi lisää apua.

http://www.vaestoliitto.fi/vaestoliitto/mita_vaestoliitto_tekee/palvelut/puhelinneuvonta/poikien_puhelin/miksi_poikien_puhelinta_tarvitaa/

Mukavaa kesän jatkoa teille kummallekin!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat